*

Heikki Sairanen

Päätöksenteko on parempaa valot päällä

  • Päätöksenteko on parempaa valot päällä

Kunnallisvaalien alla tulevat kunnallispäättäjät kohtaavat yhteisen vihollisen eri kuntien päätöksentekoa kuvaavat verkkosivut. Yhtä vaikeakäyttöisiä sivuja ei tavallisessa elämässä kohtaa - ehkä mahdollisesti terveydenhuollon henkilökuntaa lukuunottamatta.



Eikä ongelma ole pelkästään tietojärjestelmissä. Kaupunkiemme ja kuntiemme päätöksenteko on piilotettu, poteroitu ja panssaroitu suljettuihin lautakuntiin ja muihin elimiin. Näiden elimien toiminnasta ei tavallinen ihminen ei voi oppia edes teoriassa juuri mitään, koska keskusteluita pidetään luottamuksellisina ja kokouksien välittämisestä maailmalle ei puhuta mitään. Toki nykyisten ja entisten poliitikkojen kanssa saa kuulla legendoja juopuneista, nukkuvista ja paikalle vain ilmoittautumaan ilmestyvistä luottamushenkilöistä, mutta eipä näitä voi todeksi todistaa.

 



Sitten samalla jaksetaan toistella kaikissa keskusteluissa, että tärkeisssä elimissä eduskunnasta valtuustoon  todellinen työ tehdään jossain kameroilta piilossa ja julkinen keskustelu on vain teatteria mediaa varten. Luottamushenkilöidemme tärkeintä työtä ei siis voikaan valvoa. Valvomisen sijaan pitääkin tyytyä teatteriesityksissä saatuun käsitykseen poliitikkojen hyvyydestä ja sen perusteella päättää ketä äänestää.



Vaikka päätöksenteon järjestelmien kehittäminen on epäilemättä äänestäjien enemmistöä vähemmän kiinnostava asia kuin joku itseen tai omaisiin merkittävästi vaikuttava muutos veroissa tai palveluissa, ei tätä pitäisi unohtaa kunnallisvaalien aikana ja jälkeen. Poliittisten päätösten laatuun on hyvin vaikea muuten nimittäin vaikuttaa.



Itsestäni on alkanut tuntunut selvältä, että lautakunnat pitää valaista ihan jo luottamuksen palauttamiseksi politiikkaan. Vaikka lautakunnat ovat pimeässä, saadaan niiden tapahtumista ja muusta politiikkojen töppäilyistä välähdyksiä julkisuuteen. Useimmiten poliitikko nähdään pikkumaisessa taistelussa toisten kanssa ja varsin kaukana mistään yhteisten asioiden hoitamisesta. Itse poliittinen työskentely jää usein vain taustalle.



Usein väitetään, että päätökset siirtyvät vain jonnekin muihin päätöselimiin, jos avoimuuden määrää lisätään nykyisissä elimissämme. Ehkä näin käykin jossain määrin, mutta tärkein kysymys on, jääkö suurempi osa päätöksenteosta valoiselle alueelle avoimien lautakuntien ja vastaavien kanssa kuin nykylinjan jatkamisella tapahtuisi. On vaikea kuvitella, ettei käytettävissä oleva tietomme poliittisesta päätöksenteosta lisääntyisi. On myös helppo kuvitella, että pelko jäädä kiinni töppäilystä voisi pakottaa poliitikot ryhdistäytymään.



Selvin tavoite lähitulevaisuudessa on, että lautakunnat pitää avata kaikille kansalaisille lähettämällä ne netissä suorana. Tällainen toiminta ei paljoa maksaa ja onnistuu kaiken kokoisissa kaupungeissa. Ihan kaikkea ei varmaan voi ensi valtuustokaudella vielä näyttää, mutta huomattavan paljon enemmän kuin nyt. Ja tietenkin pitää huolehtia esimerkiksi tavallisten kansalaisten tietoturvasta kaikissa tapauksissa. Selvästi kuitenkin pitää oletusarvo kääntää suljetusta avoimeen. Valo on siis päällä ellei toisin päätetä ja päätöstä perustella.



Toinen tärkeä askel on huolehtia kaiken kaupungin tietokoneisiin keräytyvän tiedon jakamisesta. Esimerkiksi pöytäkirjat, bussien aikataulut ja kaikki vastaava tieto pitää jakaa oletusarvoisesti. Vaikka kaikesta jakamisesta ei varmaan ole hyötyä merkittävissä osassa tapauksissa tällaista voi kuitenkin löytyä, kun kaikista kiinnostuneimmat voivat laskea ja luokitella kerättyä aineistoa ja näin luoda tietoa poliittisen keskustelun sytykkeeksi.



Kummankin askeleen merkitys on parantaa sen tiedon käyttöä, jota kaupunkimme tuottavat jatkuvasti. Jos tämä tieto saadaan äänestäjille ja kansalaisille, on mahdollista, että tällainen uusi ja parempi tiedonsaanti parantaa kaupungin toiminnan laatua ratkaisevasti. Huonot poliitikot voidaan korvata paremmilla. Huonosti toimivat käytännöt voidaan korjata. Avoimuus mahdollistaa juuri sen, että voimme erottaa hyvän poliitikon huonosta ja typerän käytännön nerokkaasta.



Valojen sytyttämisen pimeyteen on oltava poliittinen tavoite kaikilla rehellisillä ehdokkailla. Läpimädät suljetut päätöksenteon paikat pitää läpivalaista. Läpikuultavat toimintatavat pitää saada täysin läpinäkyviksi. On kuitenkin kyseessä meitä kaikkia koskevat päätökset. Luottamushenkilöidemme pitää jatkossa osoittaa olevansa luottamuksemme arvoisia. Luottamus pitää ansaita. Uuteen poliittisen avoimuuden aikakauteen ei välttämättä ole enää pitkä aika, sillä ainakin julkisissa puheissa on vaikea tällaisia päätöksiä vastustaa.



Kuvalähde: A Light in the Night By Zach Dischner, CC BY 2.0

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Avoin keskustelu ja avoin päätöksenteko, ne ovat tavoitteita, joita kohti pitäisi kulkea. Kähmintä, kyräily ja salailu ovat johtaneet välinpitämättömyyteen ja politiikkainhoon, jotka eivät ole hyväksi kansalaisyhteiskunnalle.

Heikki, pääsetkö keskustelemaan keskiviikkona Tampereelle Usarin tilaisuuteen?

http://www.uusisuomi.fi/kuntavaalikiertue2012/ilmo...

http://www.uusisuomi.fi/aiheet/kuntavaalikiertue-2012

Käyttäjän heikkisairanen kuva
Heikki Sairanen

Harmillisesti on oltava Helsingissä keskiviikkona, joten en ehdi tuohon tilaisuuteen, vaikka se varmasti mielenkiintoinen onkin!

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko
Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Heikin sinällään hyvään tekstiin pitää lisätä, että avoimuutta pitää harjoittaa nimenomaan jo suunnitteluvaiheessa. Kuntalaisia ei niin paljon auta se, jos vain päätetyistä tai parin päivän sisällä päätettäväksi tulevista asioista kerrotaan. Jos kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia halutaan lisätä, täytyy avoimuuden koskea kaikkia vaiheita asioiden käsittelyssä. Ja se käytännössä vaatii ennenkaikkea lisää avoimuutta virkamiesvalmistelussa.

Käyttäjän heikkisairanen kuva
Heikki Sairanen

Joo. Kaikki vaiheet mukaan vaan. Poliittisen toiminnan sulkeutuneisuutta on vaan vielä vaikeampi puolustaa kuin virkamiesten toimintaa. Ei niin, etteikö sillekin pitäisi tehdä jotain. Osittain kyse on vaan kulttuurimuutoksesta: pitää oppia siihen, että tehdään julkisesti ja asiat voivat herättää keskustelua varhaisessa vaiheessakin.

Toimituksen poiminnat