Heikki Sairanen

Helsingin Sanomien Pentikäinen lyö heikointa ja rakastaa rikkainta

Helsingin Sanomien Mikael Pentikäisen pääkirjoitus Kansakunnan pelastamisen hetki on saanut viikon aikana huomiota. Tähän mennessä on jo selvinnyt, että kirjoitus nojaa varsin tiukasti Elinkeinoelämän keskusliiton juhlapuheisiin ja sinällään osoittaa varsin selvästi, kenen faktoihin päätoimittaja uskoo. Pentikäisen kirjoituksen ajatusten alkuperä on tärkeä pointti, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt kirjoituksen ajatusten pohtiminen.

Pentikäisen ideat ovat elinkeinoelämän nuoleskelua tai epäselviä

Pentikäinen vaatii Suomea sitoutumaan kilpailukyvyn parantamiseen. Pentikäinen keskittyy teollisuuden toimintaedellytysten parantamiseen, yrittäjyyden vahvistamiseen ja ICT-alaan, joka ”muuttaa maailmaa ja tarjoaa työtä”. Vaikuttaa siis varsin kapealta näköalalta, mutta sillä mennään. Maailman taloudelle muuten tärkeät kysymykset Pentikäinen kiertää: ”Päätöksiä on tehtävä eurokriisin kehityksestä riippumatta. Jos kriisi helpottaa, se auttaa meitä. Jos kriisi vaikeutuu, päätökset ovat entistäkin tärkeämpiä."


Talouteen Pentikäinen haluaa lisätä luottamusta, mikä tietenkin tarkoittaa austeritya jossakin muodossaan. Tavallista vakavien miesten lätinää siis. Samoin palkkapolitiikassa vaaditaan tavalliseen tapana malttia, vaikkakaan ei uskalleta toivoa yleistä sopimusta, kun se ei Elinkeinoelämälle käy.


Sitten päästäänkin "työllisyyden tukemiseen", mikä näyttää tarkoittavan vähän kaikenlaista: "Täytyy tehdä paljon vaikeita päätöksiä: leikata työttömyysturvaa, heikentää opintotukea, nopeuttaa opiskelua ja lyhentää tutkintoja, saada vanhempia kotoa töihin, arvioida asevelvollisuutta, edistää maahanmuuttoa, nostaa eläkeikää – ja paljon muuta."

 

Idea tässä tuntuu olevan, että suuri osa suomalaisista todella jää mielellään sosiaaliturvan varaan. Itse epäilen melkoisesti. Opintotuen heikentäminen ja opintoaikojen lyhentäminen on kummallinen fiksaatio Pentikäisen kaltaisille vakaville miehille. Heiltä tuntuu unohtuvan, että opintoaikoja on jo rajattu melkoisesti ja opintotuen ehdot ovat tasaisesti tiukentuneet. Opintoraha ei oikein riitä opintoihin keskittymiseenkään nykyään, mikä varmaankin lisää opintoaikoja jo nykyisellään.

 

Vakavana miehenä Pentikäinen siis valitsee ne asia, joista Elinkeinoelämän ihmiset olisivat samaa mieltä ja asettuu niiden taakse. On ihan kiva, että asevelvollisuutta pitäisi ”arvioida”, mutta eipä Pentikäinenkään uskalla sanoa, että 12 kuukautta sotaleikkejä metsässä liki puolelle väestöstä ei tee työllisyydelle hyvää. Maahanmuuton edistämisestä ja vanhempien siirtämisestä kotoa töihin puuttuvat keinot. Eläkeiän nostosta olen sentään samaa mieltä ja pidän esityksen konkretiaa riittävänä.

 

Nuorten elämän kurjistaminen on aina vakavan miehen juttu, joten Pentikäinen tietenkin jatkaa: ”Tarvitaan nuorten työllistämistalkoot, joissa vaikka alennetaan palkkoja määräajaksi mutta sitoudutaan palkkaamaan nuoria töihin.”

 

On sinällään jo varsin selvää propagandaa väittää alemmalla palkoilla ihmisten työllistämistä ”talkoiksi”. Ihan kivat talkoot, kun pointti tuntuu oikeastaan ottaa muut tekemään työt.

 

Vakava mies on tarkka rahoista paitsi jos rahat annetaan yrityksille eikä logiinen ristiriitaisuus tällöin häiritse. Yrityksiin tuhlaaminen on vain valoa ja rakkautta: ”Neljänneksi pitää uskaltaa alentaa yhteisöverokantaa merkittävästi, koska tämä toisi talouteen uutta vauhtia.”

 

Kansallista ”kilpailuetua” Pentikäinen haluaisi myös nostaa. Käytännön toimena Pentikäinen esittää vain Fortumin ydinvoimaluvan myöntämisen. On vaikea nähdä, miten tästä olisi meille erityistä iloa. Sähköähän riittää, kun teollisuus on laittanut pillejä pussiin ja olemme antaneet luvat ydinvoimaloihin. Harmillisesti tämä sähkö ei taida olla erityisen halpaa. Vakava mies ei näe Olkiluoto-3:een asti.

 

Pentikäinen kertoo: ”Elinkeinoelämän EK on nähnyt oman merkityksensä.” On varsin selvä, että Helsingin Sanomat on nähnyt oman merkityksensä taas totaalisen väärin. Ei suuren sanomalehden pitäisi näin kritiikittömästi lyödä pöytään teollisuuden esityksiä ominaan. Teollisuutta on tässä maassa kuunneltu ihan tarpeeksi aina. Nyt toivoisi, että journalistien jättäessä pohdinnat EK:lle poliitikot miettisivät tämän ihan itse. Harmillisesti ainakin Kokoomus kuulee kuuluisilla korvillaan copy&paste -journalismia esimerkiksi kansanedustaja Lasse Männistö näyttää olevan aivan myyty.

Vakavat miehet potkivat maassa makaavia ja heitä vain ihaillaan

Selvää on, että Pentikäinen teki kirjoituksellaan Suomen johtavan vakavan miehen. Vakavat miehethän ilmestyvät tasaisin väliajoin kabineteistaan kertomaan kansalle, että kansan pitää tehdä suuria ”vaikeita” ratkaisuja, mikä Suomeksi yleensä tarkoittaa köyhien köyhdyttämistä. Yleensä vakava miehen vaatimien vaikeiden ratkaisujen ritarillisuutta heikentää se, etteivät ratkaisut rokota itse vakavaa miestä vaan oikeastaan kaikkia muita. Vakava mies ei siis oikein käy sankarista, vaikka kovasti sellaisena varmasti itsensä näkeekin.


Meidän olisi myös syytä vihdoin alkaa kyseenalaistaa vakavien miesten hehkuttamista. Ikään kuin olisi jotenkin jaloa esittää muille ihmisille leikkauksia. Ei se ole. Siinä potkitaan maassa makaavaa oman edun perässä. Vakavat miehet ovat vakavasti huolissaan omista euroistaan ja viis välittävät meistä muista. Meidän pitäisi viis välittää heistä eikä ihailla visionääreinä.


Jotenkin koko kirjoituksessa on vinksin vonksin sankarin ja roiston roolit. Talkoisiin osallistuvat ne, jotka voivat palkata nuoria alhaisella palkalla, vaikka nuorethan ne ovat ne talkoolaiset. Pentikäinen esittää vaikeita päätöksiä poliitikoille, vaikka poliitikoille päätökset ovat vain päätöksiä. Seuraukset kantavat muut.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Pitäisi pitää kurssi sosiaaliturvan korotusten suhteen. Pitäisi taistella maailman parhaasta koulutuksesta ja päivittää se 2010-luvulle. Pitäisi lisätä tutkimusta. Pitäisi tehdä vihreästä energiasta Suomen juttu ulkomaisten teknologioiden haikailujen sijaan. Pitäisi muuttaa Suomi muutenkin vihreään talouteen sopivaksi, mihin kuuluu myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Pitäisi painostaa muita maita ottamaan ympäristöpolitiikka tosissaan. Pitäisi varmistaa kaikkien suomalaisten tuotteiden pääsy sähköisille markkinoille. Pitäisi harrastaa kriittistä journalismia hymistelyn sijaan. Pitäisi nostaa eläkeikää. Pitäisi säästää rahat maatalouden epätehokkaista tuista ja sotaleikeistä. Pitäisi lopettaa omistusasumisen epäkelvot tuet. Pitäisi viedä vakavat miehet valittamaan ilmastonmuutosta televisiossa talouskurjimuksen sijaan.

 

Ylipäätään pitäisi kuunnella asiantuntijoita muualtakin kuin elinkeinoelämästä. Suomalainen keskustelukulttuuri kärsii hämmästyttävän paljon edelleen siitä, että talouden tuntijat ovat niin sitoutuneet ajamaan yksipuolisesti jonkin eturyhmän asiaa. On todellinen harmi, kun maamme johtava lehti tyytyy syömään teollisuuden määrämät lääkkeet kyseenalaistamatta niiden hyödyllisyyttä ja ehdottajan sitoutuneisuutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat