Kotimaa http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Tue, 15 Jan 2019 23:53:25 +0200 fi Seksuaalisen väkivallan ehkäisemisestä http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267696-seksuaalisen-vakivallan-ehkaisemisesta <p>Viimeksi kun otin kantaa maahanmuuttajien seksuaalirikoksiin, kirjoitin maahanmuuttopolitiikasta. Lupasin, että puhutaan rikollisuuden ehkäisystä seuraavassa blogauksessa. Sen kirjoituksen jälkeen on tullut julkisuuteen vielä muutama uusi epäilys ulkomaalaisten tekemistä seksuaalirikoksista ja mediakierrokset ovat kasvaneet.</p><p>Minusta on todella hyvä, että puhutaan seksuaalirikollisuuden ehkäisemisestä. Toisaalta tämä aihe on minulle vaikea, erittäin henkilökohtaisista syistä. Uutisointia ja some-keskustelua on ajoittain hyvin ahdistavaa seurata. Ahdistuksen voisi purkaa kahteen osaan, jotka voivat tuntua osin keskenään ristiriitaisilta. 1. Miksi kukaan ei ole välittänyt minuun kohdistuneista rikoksista samalla raivolla? 2. Myötätunto uhreja kohtaan mediamyllytyksen keskellä: Teini-ikäisille on raskas paikka, kun heidän intiimiasiansa tulevat koko kansan riepoteltaviksi. Samanaikaisesti siis pieni tyttö sisälläni katsoo kateellisena vierestä, että miksi minä en saa, ja toisaalta olen tietoinen siitä, etten todellakaan olisi halunnut omalle kohdalleni vastaavaa.</p><p>Olen viime päivien aikana ensimmäisiä kertoja puhunut osasta omalle kohdalle osuneista tapahtumista julkisesti. Kokeilin kepillä jäätä. Totesin, että en taida pystyä tämän enempään. En ole vielä valmis. Avasin suuni kuitenkin tärkeästä syystä, jonka käsittelen nyt tässä heti alta pois: Muistetaanhan kaiken tämän keskellä olla sanomatta seksuaalirikollisten uhreista, että nyt heidän elämänsä on pilalla. Tämä on varsin haitallinen viesti rikoksesta toipuvalle herkälle nuorelle ihmismielelle jolla saattaa olla paljon muitakin murheita elämässä. Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen ei pilaa ketään, eikä tuomitse uhria ikuisesti rikkinäiseksi. Useimmalla on mahdollisuus toipua. Toipumiselle tärkeä elementti on toivo. Minä haluan sanoa, että myös vakavien seksuaalirikosten uhrit voivat toipua ja eheytyä ja viettää onnellista elämää. Jos sinä tai läheisesi kamppailette väkivallan nostattamien vaikeiden tunteiden kanssa, muistakaa, että olette arvokkaita ja vahvoja ja resilienttejä. Jos mäki käy yksin liian jyrkäksi, apua on saatavilla. Ette ole yksin.</p><p>Seksuaalisen väkivallan uhrina minä olen vuosien varrella pyrkinyt ottamaan selvää, että minkälaiset tekijät johtavat väkivaltaan ja miten sitä voisi ehkäistä, sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Minulle olisi äärimmäisen tärkeää, että mahdollisimman suuri osa rikoksista saataisiin ennalta ehkäistyä. Jälkien korjaaminen on inhimillisesti tuskallista ja kallista. Kostotoimenpiteet eivät saa tehtyä tekemättömäksi. Katsotaan mitä asiantuntijat sanovat:</p><p><a href="http://annakontula.fi/2019/01/13/mita-raiskauksille-pitaisi-tehda/">Anna Kontula</a>, sosiologi:</p><ol><li><p><em>On selvitettävä, mitä on jo tehty oikein &ndash; näyttää nimittäin siltä, että niin raiskaukset kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttökin ovat vuosien myötä vähentyneet. Itse veikkaan, että kehityksen taustalla on useita syitä: lisääntynyt ymmärrys ja keskustelu seksuaalisesta väkivallasta, perusopetuksen oikeuskasvatus, nuorten vähentynyt alkoholin kulutus, yleinen yhteiskunnan rauhoittuminen ja elintason nousu. Tästä on hyvä jatkaa.</em></p></li><li><p><em>On tehtävä töitä asenteiden eteen. Vaikka paljon on vuosikymmenten mittaan muuttunut, edelleen on helppo löytää puheenvuoroja, joissa seksuaalista väkivaltaa vähätellään ja/tai sen uhreja syyllistetään (paitsi silloin, kun tekijä on maahanmuuttaja). Tämä on tärkeä taustasyy sille, miksi niin moni uhri jättää ilmoituksen tekemättä.</em></p></li><li><p><em>On laskettava ilmoittamiskynnystä. Varmimmin se tapahtuu huolehtimalla, että seksuaalisesta väkivallasta ilmoittaminen ei tarkoita rangaistusta uhrille. Nykyisellään jo pelkästään oikeusprosessin kesto ja muoto ovat uhrille niin raskaita, että monet jättävät rikosilmoituksen tekemättä. Poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja on parannettava ja kohdennettava siten, että prosessit eivät veny vuosikausia.</em></p></li><li><p><em>Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden tukipalvelut tulisi saattaa valtakunnallisesti kysyntää vastaavalle tasolle.</em></p></li><li><p><em>Seksuaalirikoslainsäädäntö kaipaisi kokonaisuudistusta, mutta mikäli siihen ei ole valmiutta, on nykyistä säätelyä selkiytettävä pienin askelin. Raiskauksen kriminalisointi avioliitossa, seksuaalisen häirinnän kriminalisointi ja raiskauksen siirtäminen kokonaan yleisen syyttäjän alaiseksi ovat olleet hyviä osauudistuksia. Seuraava askel lienee suostumuksen puuttumisen kirjaaminen raiskauksen tunnusmerkistöön.</em></p></li><li><p><em>On käynnistettävä monialainen ohjelma verkkoriskien hallitsemiseksi. Verkosta on tullut keskeinen kontaktialusta, ja tiedetään, että sen kautta tapahtuu paljon myös seksuaalista häirintää ja yhteydenottoja lapsiin hyväksikäyttötarkoituksessa. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että tavanomaiset lasten suojelumekanismit (vanhempien valvonta, sosiaaliset normit, koulujen valistus, lainsäädäntö) eivät ole pysyneet perässä.</em></p></li></ol><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10098494">Ruotsin hallitus</a> heidän Samtyckeslagenista:</p><p><em>Ruotsissa hallitus perustelee lakia kahdella keskeisellä hyödyllä. Ensimmäinen on juuri yhteiskunnallinen viesti. Samtyckeslagen voisi ehkäistä raiskauksia, kun vapaaehtoisuuden ja suostumuksen merkityksestä keskusteltaisiin. Ruotsin suunnitelmissa onkin lainmuutosta tukeva valistuskampanja.</em></p><p><a href="https://www.dont-offend.org/story/results-publications.html">Dont offend, projekt dunkelfeld:</a></p><p><em>Experience since the launching of the Berlin Prevention Project &ldquo;Dunkelfeld&rdquo; in 2005 demonstrates that many people with sexual attractions to children and early adolescents can be motivated to make use of therapeutic support so as to avoid committing sexual offenses against children and/or early adolescents. The same goes for the consumers of child sexual abuse images (so-called child pornography). A cure in the sense of a resolution of the child-related sexual impulses is not possible according to the current state of scientific knowledge. Therefore, the therapeutic objective lies in working on the degree of responsibility taken on in critical situations. The experience of the Prevention Network demonstrates that, through therapy, it is possible for instance to increase the participants&rsquo; ability to empathize with and take the perspective of a potential victim, as well as to increase their sexual control and self-efficacy. For those affected, the therapy leads to an improved quality of life and allows them to responsibly deal with their sexual preference, thus effecting a psychological stabilization. Additionally, it is possible to dramatically reduce attitudes and patterns of behavior that make offending more likely, sometimes with pharmaceutical support, thus preventing sexual offending and the consumption of child sexual abuse images.</em></p><p>Väestöliiton turvataidot lapsille:</p><p>Katso ja tulosta juliste <a href="http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapsijaseksuaalisuus/tulosta-juliste-turvataidoista/">täältä.</a><br />&nbsp;</p><p>Tässä on kolme erilaista säiettä havaittavissa:</p><ol><li><p>Asenneilmapiiri: Sosiaalinen kontrolli on tärkeä elementti rikollisuuden kitkemisessä. Mitä selkeämmäksi tehdään seksuaalisen väkivallan tuomittavuus, sitä suurempi kynnys ihmisillä on tehdä sitä. Asenneilmapiiriin voidaan vaikuttaa sekä lainsäädännöllä, että kattavalla seksuaalikasvatuksella. Lainsäädäntö ohjaa julkista keskustelua ja asettaa riman. Seksuaalikasvatusta tarvitaan lainsäädännöstä kertomiseen ja käytännön taitojen opettamiseen.</p></li><li><p>Ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille: Suomessa SeriE hanke on ensimmäinen laatuaan, maailmalla kokemuksia on jo jonkun verran. Kaikki pedofiilit eivät hyväksikäytä lapsia, eivätkä kaikki lapsia hyväksikäyttävät ole pedofiilejä, mutta ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille on silti tärkeä osa kokonaiskuvaa. Aiemmin hoitoa on saanut vasta rikoksen tehtyään.</p></li><li><p>Lasten turvataidot: Suomessa käydään vielä tänäkin päivänä jonkun verran keskustelua siitä, että onko lapsilla oikeutta keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Mitä paremmin lapsi tuntee ja tietää oikeutensa sanoa EI kosketukselle, sitä paremmin hän pystyy säikäyttämään potentiaalisen hyväksikäyttäjän jättämään hänet rauhaan. Kyky säilyy aikuisiälle myös: Mitä paremmin lapset ovat sisäistäneet itsemäärämisoikeuden käsitteen, sen paremmin he osaavat asiasta viestiä puolin ja toisin myös aikuisina. Monet nuoret tuntuvatkin pitävän suostumusperustetta lainsäädännössä helppona nakkina: Jos et ole varma haluaako toinen seksiä, sitä voi aina kysyä suoraan.</p></li></ol><p>Näiden lisäksi on perusteltua tutkia seksuaalisen väkivallan tuomioiden kovuutta. Moniin muihin rikoksiin verrattuna suomessa saa lyhyitä, kevyitä ja usein ehdollisia tuomioita seksuaalisesta väkivallasta. Tämä on pitkään sotinut kansan oikeustajua vastaan. Itä-suomen hovioikeus on tehnyt itsensä tunnetuksi päästämällä tuomittuja ehdollisella vetoamalla tuomitun työ- tai perhetilanteeseen. Tuomitun vakituinen työpaikka ei kuitenkaan ole rikosta lieventävä seikka. Tavoitteena tulee kuitenkin olla väkivallan ennaltaehkäisy, joten kaipaisin vielä jonkunlaista painavaa faktaa: Toimivatko pitkät tuomiot? Pitäisikö muista rikoksista määrättäviä tuomioita lyhentää, vai seksuaalisesta väkivallasta langetettavia tuomioita pidentää? Vähintäänkin asiasta pitää keskustella.</p><p>Lopuksi: <em>Miksi niin monet nyt kirjoittavat, että suomalaisetkin raiskaa? Onko tämä uhrien vähättelyä?</em></p><p>Minä en ainakaan kiistä ulkomaalaisten suhteellisen suurta osuutta seksuaalisen väkivallan tekijöinä. Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, on rikollisuusaste laskenut monta kymmentä vuotta. Tämä on hieno saavutus. Se on ollut meille mahdollista rauhan ja taloudellisen hyvinvoinnin kautta. Mutta tämä ei tarkoita, että seksuaalinen väkivalta olisi meillä tuntematonta tai uutta. Nämä tekomuodotkaan eivät ole mitään erityisen vieraita. Samaa tuttua tarinaa. Monesta meistä tuntuu loukkaavalta, että laaja yleisö kiinnostuu ilmiöstä vain silloin, kun tekijä on ulkomaalainen. Uhri voi tuntea tulleensa uudestaan hyväksikäytetyksi kun hänen tarinaansa käytetään maahanmuuttopoliittisiin tarkoituksiin.</p><p>Ja hei - siinä missä tekijöinä ulkomaalaiset ovat yliedustettuja, ovat he myös uhreina yliedustettuina. Ulkomaalaistaustaiset tytöt, naiset ja nuoret miehet joutuvat valitettavan usein seksuaalirikollisuuden uhreiksi. Olemme myös ulkoistaneet osan toiminnasta ulkomaille: Suomalaiset käyvät muun muassa Thaimaassa käyttämässä hyväkseen lapsia suomen lain ulottumattomissa. Keskustelussa siis keskitytään liian paljon valkoisen naisen suojelemiseen &quot;muilta&quot;, liian vähän yhdenvertaisuuteen.</p><p>Me haluamme kitkeä seksuaalista väkivaltaa, emme edistää syrjintää tai ottaa käyttöön kollektiivisia rangaistuksia. Me haluamme tukea kaikkia uhreja, ei vain niitä, jotka sopivat omiin tarkoituksiimme.</p><p>Jarna Rintaniemi toteaa:<br /><br /><em>2000-luvun taitteessa paljastui, että lestadiolaisliikkeen parissa oli tapahtunut useita seksuaalirikoksia. Uhreina oli alaikäiset lapset, tekijöitä oli yhteensä montakymmentä. Monet tekijöistä olivat liikkeen johtohahmoina toimineita saarnaajia ja yksittäisiä tekoja koko vyyhdessä oli montasataa. Suurimmasta osasta ei oltu koskaan ilmoitettu viranomaisille, koska liikkeen sisällä oli tietoisesti ja johdonmukaisesti salattu kyseiset tapaukset. Tuomitsiko kristityiksi itseään nimittävät kansanedustajat nämä teot? Tehtiinkö lakimuutoksia ja pidettiinkö valtakunnallisia kriisipalavereita? Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.</em></p><p><em>Viime syyskuussa uutisoitiin Sörkan vankilan entisestä vartijasta, joka oli kolmen vuoden ajan käyttänyt hyväksi ja raiskannut neljää eri uhria, jotka oli kaikki alaikäisiä.</em></p><p><em>Marraskuussa uutisoitiin 51-vuotiaasta sotkamolaisesta miehestä, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi 11-13 vuotiaita lapsia. Ensimmäisen uhrin kohdalla sukupuoliyhteyksiä oli kahden vuoden aikana ainakin 30 ja niiden aikana käytettiin väkivaltaa, uhri oli sidottu, hänen suuhunsa oli tungettu suukapula ja teon yhteydessä tuomittu otti myös valokuvia uhreistaan. Myös toiseen uhriin oli kohdistunut useita tekoja, joissa käytettiin väkivaltaa.</em></p><p><em>Joulukuussa uutisoitiin keissistä, missä tekijä oli 23-vuotias kantasuomalainen mies, seksuaalisen hyväksikäytön uhreja 11 ja yksittäisiä rikoksia ainakin 48. Uhreista nuorin oli 6-vuotias , vanhin 13-vuotias.</em></p><p><em>Toitotettiinko näitä iltapäivälehdissä viikkotolkulla? Missä oli hallituksen hätäkokoukset? Annettiinko koko kunnalle kriisiapua ja rukoiltiinko kirkoissa uhrien puolesta. Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.</em></p><p><em>On ihan paskapuhetta, että nyt oltaisiin niin kovasti huolissaan nimenomaan tyttöjen ja naisten turvallisuudesta, kun ketään ei ole aihe aiemmin kiinnostanut. Seksuaalirikosten tekijöistä yli 75% on edelleen kantasuomalaisia ja seksuaalista ahdistelua, -hyväksikäyttöä ja -väkivaltaa on uhritutkimusten mukaan kokenut valtaosa tytöistä ja naisista. Kyllä tämä raiskauskulttuuri on ollut ja voinut hyvin jo pitkään ennen pakolaiskriisiä.</em></p><p>&nbsp;</p> Viimeksi kun otin kantaa maahanmuuttajien seksuaalirikoksiin, kirjoitin maahanmuuttopolitiikasta. Lupasin, että puhutaan rikollisuuden ehkäisystä seuraavassa blogauksessa. Sen kirjoituksen jälkeen on tullut julkisuuteen vielä muutama uusi epäilys ulkomaalaisten tekemistä seksuaalirikoksista ja mediakierrokset ovat kasvaneet.

Minusta on todella hyvä, että puhutaan seksuaalirikollisuuden ehkäisemisestä. Toisaalta tämä aihe on minulle vaikea, erittäin henkilökohtaisista syistä. Uutisointia ja some-keskustelua on ajoittain hyvin ahdistavaa seurata. Ahdistuksen voisi purkaa kahteen osaan, jotka voivat tuntua osin keskenään ristiriitaisilta. 1. Miksi kukaan ei ole välittänyt minuun kohdistuneista rikoksista samalla raivolla? 2. Myötätunto uhreja kohtaan mediamyllytyksen keskellä: Teini-ikäisille on raskas paikka, kun heidän intiimiasiansa tulevat koko kansan riepoteltaviksi. Samanaikaisesti siis pieni tyttö sisälläni katsoo kateellisena vierestä, että miksi minä en saa, ja toisaalta olen tietoinen siitä, etten todellakaan olisi halunnut omalle kohdalleni vastaavaa.

Olen viime päivien aikana ensimmäisiä kertoja puhunut osasta omalle kohdalle osuneista tapahtumista julkisesti. Kokeilin kepillä jäätä. Totesin, että en taida pystyä tämän enempään. En ole vielä valmis. Avasin suuni kuitenkin tärkeästä syystä, jonka käsittelen nyt tässä heti alta pois: Muistetaanhan kaiken tämän keskellä olla sanomatta seksuaalirikollisten uhreista, että nyt heidän elämänsä on pilalla. Tämä on varsin haitallinen viesti rikoksesta toipuvalle herkälle nuorelle ihmismielelle jolla saattaa olla paljon muitakin murheita elämässä. Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen ei pilaa ketään, eikä tuomitse uhria ikuisesti rikkinäiseksi. Useimmalla on mahdollisuus toipua. Toipumiselle tärkeä elementti on toivo. Minä haluan sanoa, että myös vakavien seksuaalirikosten uhrit voivat toipua ja eheytyä ja viettää onnellista elämää. Jos sinä tai läheisesi kamppailette väkivallan nostattamien vaikeiden tunteiden kanssa, muistakaa, että olette arvokkaita ja vahvoja ja resilienttejä. Jos mäki käy yksin liian jyrkäksi, apua on saatavilla. Ette ole yksin.

Seksuaalisen väkivallan uhrina minä olen vuosien varrella pyrkinyt ottamaan selvää, että minkälaiset tekijät johtavat väkivaltaan ja miten sitä voisi ehkäistä, sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Minulle olisi äärimmäisen tärkeää, että mahdollisimman suuri osa rikoksista saataisiin ennalta ehkäistyä. Jälkien korjaaminen on inhimillisesti tuskallista ja kallista. Kostotoimenpiteet eivät saa tehtyä tekemättömäksi. Katsotaan mitä asiantuntijat sanovat:

Anna Kontula, sosiologi:

  1. On selvitettävä, mitä on jo tehty oikein – näyttää nimittäin siltä, että niin raiskaukset kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttökin ovat vuosien myötä vähentyneet. Itse veikkaan, että kehityksen taustalla on useita syitä: lisääntynyt ymmärrys ja keskustelu seksuaalisesta väkivallasta, perusopetuksen oikeuskasvatus, nuorten vähentynyt alkoholin kulutus, yleinen yhteiskunnan rauhoittuminen ja elintason nousu. Tästä on hyvä jatkaa.

  2. On tehtävä töitä asenteiden eteen. Vaikka paljon on vuosikymmenten mittaan muuttunut, edelleen on helppo löytää puheenvuoroja, joissa seksuaalista väkivaltaa vähätellään ja/tai sen uhreja syyllistetään (paitsi silloin, kun tekijä on maahanmuuttaja). Tämä on tärkeä taustasyy sille, miksi niin moni uhri jättää ilmoituksen tekemättä.

  3. On laskettava ilmoittamiskynnystä. Varmimmin se tapahtuu huolehtimalla, että seksuaalisesta väkivallasta ilmoittaminen ei tarkoita rangaistusta uhrille. Nykyisellään jo pelkästään oikeusprosessin kesto ja muoto ovat uhrille niin raskaita, että monet jättävät rikosilmoituksen tekemättä. Poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja on parannettava ja kohdennettava siten, että prosessit eivät veny vuosikausia.

  4. Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden tukipalvelut tulisi saattaa valtakunnallisesti kysyntää vastaavalle tasolle.

  5. Seksuaalirikoslainsäädäntö kaipaisi kokonaisuudistusta, mutta mikäli siihen ei ole valmiutta, on nykyistä säätelyä selkiytettävä pienin askelin. Raiskauksen kriminalisointi avioliitossa, seksuaalisen häirinnän kriminalisointi ja raiskauksen siirtäminen kokonaan yleisen syyttäjän alaiseksi ovat olleet hyviä osauudistuksia. Seuraava askel lienee suostumuksen puuttumisen kirjaaminen raiskauksen tunnusmerkistöön.

  6. On käynnistettävä monialainen ohjelma verkkoriskien hallitsemiseksi. Verkosta on tullut keskeinen kontaktialusta, ja tiedetään, että sen kautta tapahtuu paljon myös seksuaalista häirintää ja yhteydenottoja lapsiin hyväksikäyttötarkoituksessa. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että tavanomaiset lasten suojelumekanismit (vanhempien valvonta, sosiaaliset normit, koulujen valistus, lainsäädäntö) eivät ole pysyneet perässä.

Ruotsin hallitus heidän Samtyckeslagenista:

Ruotsissa hallitus perustelee lakia kahdella keskeisellä hyödyllä. Ensimmäinen on juuri yhteiskunnallinen viesti. Samtyckeslagen voisi ehkäistä raiskauksia, kun vapaaehtoisuuden ja suostumuksen merkityksestä keskusteltaisiin. Ruotsin suunnitelmissa onkin lainmuutosta tukeva valistuskampanja.

Dont offend, projekt dunkelfeld:

Experience since the launching of the Berlin Prevention Project “Dunkelfeld” in 2005 demonstrates that many people with sexual attractions to children and early adolescents can be motivated to make use of therapeutic support so as to avoid committing sexual offenses against children and/or early adolescents. The same goes for the consumers of child sexual abuse images (so-called child pornography). A cure in the sense of a resolution of the child-related sexual impulses is not possible according to the current state of scientific knowledge. Therefore, the therapeutic objective lies in working on the degree of responsibility taken on in critical situations. The experience of the Prevention Network demonstrates that, through therapy, it is possible for instance to increase the participants’ ability to empathize with and take the perspective of a potential victim, as well as to increase their sexual control and self-efficacy. For those affected, the therapy leads to an improved quality of life and allows them to responsibly deal with their sexual preference, thus effecting a psychological stabilization. Additionally, it is possible to dramatically reduce attitudes and patterns of behavior that make offending more likely, sometimes with pharmaceutical support, thus preventing sexual offending and the consumption of child sexual abuse images.

Väestöliiton turvataidot lapsille:

Katso ja tulosta juliste täältä.
 

Tässä on kolme erilaista säiettä havaittavissa:

  1. Asenneilmapiiri: Sosiaalinen kontrolli on tärkeä elementti rikollisuuden kitkemisessä. Mitä selkeämmäksi tehdään seksuaalisen väkivallan tuomittavuus, sitä suurempi kynnys ihmisillä on tehdä sitä. Asenneilmapiiriin voidaan vaikuttaa sekä lainsäädännöllä, että kattavalla seksuaalikasvatuksella. Lainsäädäntö ohjaa julkista keskustelua ja asettaa riman. Seksuaalikasvatusta tarvitaan lainsäädännöstä kertomiseen ja käytännön taitojen opettamiseen.

  2. Ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille: Suomessa SeriE hanke on ensimmäinen laatuaan, maailmalla kokemuksia on jo jonkun verran. Kaikki pedofiilit eivät hyväksikäytä lapsia, eivätkä kaikki lapsia hyväksikäyttävät ole pedofiilejä, mutta ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille on silti tärkeä osa kokonaiskuvaa. Aiemmin hoitoa on saanut vasta rikoksen tehtyään.

  3. Lasten turvataidot: Suomessa käydään vielä tänäkin päivänä jonkun verran keskustelua siitä, että onko lapsilla oikeutta keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Mitä paremmin lapsi tuntee ja tietää oikeutensa sanoa EI kosketukselle, sitä paremmin hän pystyy säikäyttämään potentiaalisen hyväksikäyttäjän jättämään hänet rauhaan. Kyky säilyy aikuisiälle myös: Mitä paremmin lapset ovat sisäistäneet itsemäärämisoikeuden käsitteen, sen paremmin he osaavat asiasta viestiä puolin ja toisin myös aikuisina. Monet nuoret tuntuvatkin pitävän suostumusperustetta lainsäädännössä helppona nakkina: Jos et ole varma haluaako toinen seksiä, sitä voi aina kysyä suoraan.

Näiden lisäksi on perusteltua tutkia seksuaalisen väkivallan tuomioiden kovuutta. Moniin muihin rikoksiin verrattuna suomessa saa lyhyitä, kevyitä ja usein ehdollisia tuomioita seksuaalisesta väkivallasta. Tämä on pitkään sotinut kansan oikeustajua vastaan. Itä-suomen hovioikeus on tehnyt itsensä tunnetuksi päästämällä tuomittuja ehdollisella vetoamalla tuomitun työ- tai perhetilanteeseen. Tuomitun vakituinen työpaikka ei kuitenkaan ole rikosta lieventävä seikka. Tavoitteena tulee kuitenkin olla väkivallan ennaltaehkäisy, joten kaipaisin vielä jonkunlaista painavaa faktaa: Toimivatko pitkät tuomiot? Pitäisikö muista rikoksista määrättäviä tuomioita lyhentää, vai seksuaalisesta väkivallasta langetettavia tuomioita pidentää? Vähintäänkin asiasta pitää keskustella.

Lopuksi: Miksi niin monet nyt kirjoittavat, että suomalaisetkin raiskaa? Onko tämä uhrien vähättelyä?

Minä en ainakaan kiistä ulkomaalaisten suhteellisen suurta osuutta seksuaalisen väkivallan tekijöinä. Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, on rikollisuusaste laskenut monta kymmentä vuotta. Tämä on hieno saavutus. Se on ollut meille mahdollista rauhan ja taloudellisen hyvinvoinnin kautta. Mutta tämä ei tarkoita, että seksuaalinen väkivalta olisi meillä tuntematonta tai uutta. Nämä tekomuodotkaan eivät ole mitään erityisen vieraita. Samaa tuttua tarinaa. Monesta meistä tuntuu loukkaavalta, että laaja yleisö kiinnostuu ilmiöstä vain silloin, kun tekijä on ulkomaalainen. Uhri voi tuntea tulleensa uudestaan hyväksikäytetyksi kun hänen tarinaansa käytetään maahanmuuttopoliittisiin tarkoituksiin.

Ja hei - siinä missä tekijöinä ulkomaalaiset ovat yliedustettuja, ovat he myös uhreina yliedustettuina. Ulkomaalaistaustaiset tytöt, naiset ja nuoret miehet joutuvat valitettavan usein seksuaalirikollisuuden uhreiksi. Olemme myös ulkoistaneet osan toiminnasta ulkomaille: Suomalaiset käyvät muun muassa Thaimaassa käyttämässä hyväkseen lapsia suomen lain ulottumattomissa. Keskustelussa siis keskitytään liian paljon valkoisen naisen suojelemiseen "muilta", liian vähän yhdenvertaisuuteen.

Me haluamme kitkeä seksuaalista väkivaltaa, emme edistää syrjintää tai ottaa käyttöön kollektiivisia rangaistuksia. Me haluamme tukea kaikkia uhreja, ei vain niitä, jotka sopivat omiin tarkoituksiimme.

Jarna Rintaniemi toteaa:

2000-luvun taitteessa paljastui, että lestadiolaisliikkeen parissa oli tapahtunut useita seksuaalirikoksia. Uhreina oli alaikäiset lapset, tekijöitä oli yhteensä montakymmentä. Monet tekijöistä olivat liikkeen johtohahmoina toimineita saarnaajia ja yksittäisiä tekoja koko vyyhdessä oli montasataa. Suurimmasta osasta ei oltu koskaan ilmoitettu viranomaisille, koska liikkeen sisällä oli tietoisesti ja johdonmukaisesti salattu kyseiset tapaukset. Tuomitsiko kristityiksi itseään nimittävät kansanedustajat nämä teot? Tehtiinkö lakimuutoksia ja pidettiinkö valtakunnallisia kriisipalavereita? Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.

Viime syyskuussa uutisoitiin Sörkan vankilan entisestä vartijasta, joka oli kolmen vuoden ajan käyttänyt hyväksi ja raiskannut neljää eri uhria, jotka oli kaikki alaikäisiä.

Marraskuussa uutisoitiin 51-vuotiaasta sotkamolaisesta miehestä, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi 11-13 vuotiaita lapsia. Ensimmäisen uhrin kohdalla sukupuoliyhteyksiä oli kahden vuoden aikana ainakin 30 ja niiden aikana käytettiin väkivaltaa, uhri oli sidottu, hänen suuhunsa oli tungettu suukapula ja teon yhteydessä tuomittu otti myös valokuvia uhreistaan. Myös toiseen uhriin oli kohdistunut useita tekoja, joissa käytettiin väkivaltaa.

Joulukuussa uutisoitiin keissistä, missä tekijä oli 23-vuotias kantasuomalainen mies, seksuaalisen hyväksikäytön uhreja 11 ja yksittäisiä rikoksia ainakin 48. Uhreista nuorin oli 6-vuotias , vanhin 13-vuotias.

Toitotettiinko näitä iltapäivälehdissä viikkotolkulla? Missä oli hallituksen hätäkokoukset? Annettiinko koko kunnalle kriisiapua ja rukoiltiinko kirkoissa uhrien puolesta. Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.

On ihan paskapuhetta, että nyt oltaisiin niin kovasti huolissaan nimenomaan tyttöjen ja naisten turvallisuudesta, kun ketään ei ole aihe aiemmin kiinnostanut. Seksuaalirikosten tekijöistä yli 75% on edelleen kantasuomalaisia ja seksuaalista ahdistelua, -hyväksikäyttöä ja -väkivaltaa on uhritutkimusten mukaan kokenut valtaosa tytöistä ja naisista. Kyllä tämä raiskauskulttuuri on ollut ja voinut hyvin jo pitkään ennen pakolaiskriisiä.

 

]]>
38 http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267696-seksuaalisen-vakivallan-ehkaisemisesta#comments Kotimaa Oulun seksuaalirikokset Raiskaus Raiskauskulttuuri Seksuaalinen väkivalta Tue, 15 Jan 2019 21:53:25 +0000 Saga Nyrén http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267696-seksuaalisen-vakivallan-ehkaisemisesta
Eduskuntaryhmiltä kaksi väkevää linjausta – ja yksi vähän sinnepäin http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267669-eduskuntaryhmilta-kaksi-vakevaa-linjausta-ja-yksi-vahan-sinnepain <p>Eduskuntapuolueiden ryhmäjohtajat antoivat tiistaina kolme konkreettista linjausta, joilla halutaan kiristää seksuaalirikosten rangaistuksia ja vastata kansalaisten huoleen Oulussa ja Helsingissä ilmenneistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.</p><p>Viimeinen jää linjauksena muita heikommaksi, eikä sen läpimenoon uskota kaikissa ryhmissä.</p><p>Nykyinen eduskunta istuu enää noin kaksi kuukautta ennen vaalitaukoa. Keskustan ryhmäjohtaja Antti Kaikkonen korostikin, että jokaiselta eduskunnalta jää aina lakiesityksiä käsittelemättä ja linjauksilla halutaan varmistaa, että nyt nämä kolme toimenpidettä on saatava valmiiksi.</p><p>Puolueiden ryhmäjohtajat katsovat, että törkeisiin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa minimirangaistuksia on korotettava. Parhaillaan eduskunnan lakivaliokunta käsittelee lakiuudistusta, jolla nostetaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön maksimirangaistus nykyisestä neljästä vuodesta kuuteen vuoteen, ja että lakiin tulisi uusi pykälä, jonka mukaan sukupuoliyhteyden käsittävä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö olisi aina lapsenraiskaus. Kaikkien puolueiden edustajat katsovat, että lakimuutokset on &rdquo;vietävä ripeästi läpi&rdquo;.</p><p>Toiseksi ryhmäjohtajat haluavat, että eduskunta kiirehtii poliisien henkilötietojen käyttöä koskevaa lakiuudistusta. Se parantaisi poliisin mahdollisuuksia käyttää monipuolisemmin nykyisillä toimivaltuuksilla saatuja henkilötietoja seksuaalirikosten ja muiden rikosten torjunnassa.</p><p>Listan kolmas ja heikoin lenkki koskee kansalaisuuslain muutosta. Hallitus on tuonut eduskuntaan lakiesityksen, jolla halutaan viedä kansalaisuus terrorismiin syyllistyneiltä. Käytännössä laki koskisi ainoastaan kaksoiskansalaisia, koska Suomi on sitoutunut kansalaisuudettomuuden ehkäisyyn, eli että ainoata kansalaisuutta ei voida ottaa pois.</p><p>Muun muassa sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on pitänyt julkisuudessa esillä, että hän haluaisi lakiin mukaan myös törkeät seksuaalirikokset.</p><p>Nyt tiistaina ryhmäjohtajat linjasivat, että hallituksen on nopealla aikataululla arvioitava mahdollisuus täydentää esitystä törkeillä seksuaali- ja väkivaltarikoksilla. Linjauksessa on nollavaatimuksen makua, koska hallitus voi toimivaltansa puitteissa ryhtyä selvittämään eri asioita ilman eduskunnan linjauksiakin.</p><p>Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) kertoikin aiemmin tiistaina Uudelle Suomelle, että selvitystyö on jo ministeriössä käynnistynyt.</p><p>Kirjaus oli tehty taiten, koska esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliitto suhtautuvat uudistukseen skeptisesti. Krista Mikkonen (vihr) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas) arvioivatkin ennen kaikkien ryhmäjohtajien kokousta, että kansainväliset sopimukset voivat tulla asiassa hyvin nopeasti vastaan.</p><p>&rdquo;Meidän täytyy noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, ja olen ymmärtänyt, että se ei onnistu. Eikä siitä kannata lähteä ryhmäjohtajien kesken huutokauppaa käymään&rdquo;, Mikkonen totesi.</p><p>&rdquo;Kun lukee sitä hallituksen esitystä, joka on tällä hetkellä eduskunnassa sisällä, niin sen perusteella jo voinee todeta jo, että kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, estävät tämän tapaisen ratkaisun. Minusta se on ministeriön selvitettävä asia&rdquo;, Pekonen jatkoi.</p><p>Viesti tuli selväksi: siinähän selvittävät, mutta läpi ei mene. Huomio päätyi lopulta ryhmäjohtajien linjapaperiin sulkeisiin. &rdquo;Velvoitetaan hallitus nopealla aikataululla arvioimaan mahdollisuus (kv-sopimukset huomioiden) täydentää esitystä törkeillä seksuaali- ja väkivaltarikoksilla&rdquo;.</p> Eduskuntapuolueiden ryhmäjohtajat antoivat tiistaina kolme konkreettista linjausta, joilla halutaan kiristää seksuaalirikosten rangaistuksia ja vastata kansalaisten huoleen Oulussa ja Helsingissä ilmenneistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.

Viimeinen jää linjauksena muita heikommaksi, eikä sen läpimenoon uskota kaikissa ryhmissä.

Nykyinen eduskunta istuu enää noin kaksi kuukautta ennen vaalitaukoa. Keskustan ryhmäjohtaja Antti Kaikkonen korostikin, että jokaiselta eduskunnalta jää aina lakiesityksiä käsittelemättä ja linjauksilla halutaan varmistaa, että nyt nämä kolme toimenpidettä on saatava valmiiksi.

Puolueiden ryhmäjohtajat katsovat, että törkeisiin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa minimirangaistuksia on korotettava. Parhaillaan eduskunnan lakivaliokunta käsittelee lakiuudistusta, jolla nostetaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön maksimirangaistus nykyisestä neljästä vuodesta kuuteen vuoteen, ja että lakiin tulisi uusi pykälä, jonka mukaan sukupuoliyhteyden käsittävä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö olisi aina lapsenraiskaus. Kaikkien puolueiden edustajat katsovat, että lakimuutokset on ”vietävä ripeästi läpi”.

Toiseksi ryhmäjohtajat haluavat, että eduskunta kiirehtii poliisien henkilötietojen käyttöä koskevaa lakiuudistusta. Se parantaisi poliisin mahdollisuuksia käyttää monipuolisemmin nykyisillä toimivaltuuksilla saatuja henkilötietoja seksuaalirikosten ja muiden rikosten torjunnassa.

Listan kolmas ja heikoin lenkki koskee kansalaisuuslain muutosta. Hallitus on tuonut eduskuntaan lakiesityksen, jolla halutaan viedä kansalaisuus terrorismiin syyllistyneiltä. Käytännössä laki koskisi ainoastaan kaksoiskansalaisia, koska Suomi on sitoutunut kansalaisuudettomuuden ehkäisyyn, eli että ainoata kansalaisuutta ei voida ottaa pois.

Muun muassa sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on pitänyt julkisuudessa esillä, että hän haluaisi lakiin mukaan myös törkeät seksuaalirikokset.

Nyt tiistaina ryhmäjohtajat linjasivat, että hallituksen on nopealla aikataululla arvioitava mahdollisuus täydentää esitystä törkeillä seksuaali- ja väkivaltarikoksilla. Linjauksessa on nollavaatimuksen makua, koska hallitus voi toimivaltansa puitteissa ryhtyä selvittämään eri asioita ilman eduskunnan linjauksiakin.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) kertoikin aiemmin tiistaina Uudelle Suomelle, että selvitystyö on jo ministeriössä käynnistynyt.

Kirjaus oli tehty taiten, koska esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliitto suhtautuvat uudistukseen skeptisesti. Krista Mikkonen (vihr) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas) arvioivatkin ennen kaikkien ryhmäjohtajien kokousta, että kansainväliset sopimukset voivat tulla asiassa hyvin nopeasti vastaan.

”Meidän täytyy noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, ja olen ymmärtänyt, että se ei onnistu. Eikä siitä kannata lähteä ryhmäjohtajien kesken huutokauppaa käymään”, Mikkonen totesi.

”Kun lukee sitä hallituksen esitystä, joka on tällä hetkellä eduskunnassa sisällä, niin sen perusteella jo voinee todeta jo, että kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, estävät tämän tapaisen ratkaisun. Minusta se on ministeriön selvitettävä asia”, Pekonen jatkoi.

Viesti tuli selväksi: siinähän selvittävät, mutta läpi ei mene. Huomio päätyi lopulta ryhmäjohtajien linjapaperiin sulkeisiin. ”Velvoitetaan hallitus nopealla aikataululla arvioimaan mahdollisuus (kv-sopimukset huomioiden) täydentää esitystä törkeillä seksuaali- ja väkivaltarikoksilla”.

]]>
14 http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267669-eduskuntaryhmilta-kaksi-vakevaa-linjausta-ja-yksi-vahan-sinnepain#comments Kotimaa Eduskunta Politiikka Yhteiskunta Tue, 15 Jan 2019 15:36:45 +0000 Ossi Kurki-Suonio http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267669-eduskuntaryhmilta-kaksi-vakevaa-linjausta-ja-yksi-vahan-sinnepain
Oikeita vastauksia maahanmuuttopolitiikan polttaviin kysymyksiin http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267605-oikeita-vastauksia-maahanmuuttopolitiikan-polttaviin-kysymyksiin <p>Ymmärrettävistä syistä maahanmuuttopolitiikka askarruttaa ihmisiä, joten otan vapauden vastata muutamiin yleisimpiin viime päivinä julkisessa keskustelussa kuulemiini fraaseihin. Tässä neljän kärki:</p><p>1. Miksi raiskaaminen kiinnostaa vasta, kun syyllinen on ulkomaalainen?<br />V: Nyt pitää pyyhkiä unihiekat silmistä ja vaikut korvista. Esimerkiksi Itä-Suomen hovioikeuden lepsu linja raiskausrangaistuksissa, suomalaiseen oikeuskäytäntöön pesiytyneet paljousalennukset ja seksuaalirikosten rangaistusasteikon koventaminen ovat olleet kiinteä osa julkista keskustelua jo ainakin sen 20 vuotta, minkä ajan minä olen käynyt aktiivista yhteiskunnallista keskustelua. Todennäköisesti paljon pidempäänkin.</p><p>2. Miksei kaikkia ulkomaalaisia/ muslimeita /[mielisolvauksesi] /[inhokki-ihmisryhmäsi] vain poisteta maasta?<br />V: Koska kollektiiviset rangaistukset ovat epäoikeudenmukaisia syyttöminä tuomiolle joutuvia kohtaan ja rikkovat oikeusvaltioperiaatetta. Jos tälle tielle lähdetään, niin menetämme sen länsimaisen sivistysvaltion, jota yritämme nyt suojella. Vastuu rikoksista on yksiselitteisesti niiden tekijöillä, ei millään kollektiiveilla, eikä syyttömien tarvitse kärsiä tai menettää vapauksiaan muiden takia. Tämä koskee meitä kaikkia uskontoon, etnisyyteen, ihonväriin, aatteisiin, ja niin edelleen, katsomatta.</p><p>3. Raiskaavathan suomalaisetkin.<br />V: Niin tekevät. Erona on, että emme voi valita keitä Suomeen syntyy, mutta voimme valita keitä maahan pääsee. On kaikkien etu, että turvapaikanhakijoille asetataan tiukempi seula ja kotoutumisehdot, sekä maahanmuuton painopistettä siirretään vahvemmin työperäiseksi. Ideaalitilanteessa voimme pienillä muutoksilla vähentää raiskauksia kansallisella tasolla 20-30 % luopumatta oikeusvaltioperiaatteesta samalla, kun työllisyysasteemme ja kansantaloutemme vahvistuu. Sitä vastaan kenelläkään ei luulisi olevan yhtään mitään.</p><p>4. Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa.<br />V: Pärjää ja ei pärjää. Suomi pärjää mainiosti ilman kielitaidottomia, kouluttamattomia ja sopeutumiskyvyttömiä maahanmuuttajia. Ahkerille, kielen opetelleille, yhteisten sääntöjemme mukaan pelaaville, sopeutuville ja omalla työllään toimeen tuleville maahanmuuttajille &quot;Ei&quot;:n sanominen taas on tyhmää. Lakeja tulisikin muuttaa niin, että työn perässä muuttavalle ovi aukeaisi helpommin samalla, kun kannustimet valheellisen markkinoinnin aloittamille kansainvaelluksille poistetaan.</p><p>Hyvä tästä vielä tulee.&nbsp;<a class="_58cn" href="https://www.facebook.com/hashtag/terestroika?source=feed_text&amp;epa=HASHTAG&amp;__xts__%5B0%5D=68.ARCKYtbNelV-OVqrIUvKYiS_Q4pKJReaxflK9-S5_ADErJuLJs6oq7wgdX5DVznwcrHha6dMHcNFBOEvrXy2Zgu4bFMqZYFYkF9IDvwP6iuYzvVaGwLNLewi2kRoxktp8-cbhlPoX-UvERH8sM5pfB812HrXa8FlNLBEoNVgv839-KGA1ZuY3Zaf6DMzD1s4vskLp8hXclh5b9tOMcLnBhPQeCMpAymJtspEDBDryHxvrl0dYhuDGDn3IX0iHMUgdzalllH_JRagyx9aM4tiXNo9T3ec3THzsG68uO1ooUjtigzRxOBFGG-ykBfIaci9yopEJScyT3DyOPXgio3hTmxI&amp;__tn__=%2ANK-R">#terestroika</a></p> Ymmärrettävistä syistä maahanmuuttopolitiikka askarruttaa ihmisiä, joten otan vapauden vastata muutamiin yleisimpiin viime päivinä julkisessa keskustelussa kuulemiini fraaseihin. Tässä neljän kärki:

1. Miksi raiskaaminen kiinnostaa vasta, kun syyllinen on ulkomaalainen?
V: Nyt pitää pyyhkiä unihiekat silmistä ja vaikut korvista. Esimerkiksi Itä-Suomen hovioikeuden lepsu linja raiskausrangaistuksissa, suomalaiseen oikeuskäytäntöön pesiytyneet paljousalennukset ja seksuaalirikosten rangaistusasteikon koventaminen ovat olleet kiinteä osa julkista keskustelua jo ainakin sen 20 vuotta, minkä ajan minä olen käynyt aktiivista yhteiskunnallista keskustelua. Todennäköisesti paljon pidempäänkin.

2. Miksei kaikkia ulkomaalaisia/ muslimeita /[mielisolvauksesi] /[inhokki-ihmisryhmäsi] vain poisteta maasta?
V: Koska kollektiiviset rangaistukset ovat epäoikeudenmukaisia syyttöminä tuomiolle joutuvia kohtaan ja rikkovat oikeusvaltioperiaatetta. Jos tälle tielle lähdetään, niin menetämme sen länsimaisen sivistysvaltion, jota yritämme nyt suojella. Vastuu rikoksista on yksiselitteisesti niiden tekijöillä, ei millään kollektiiveilla, eikä syyttömien tarvitse kärsiä tai menettää vapauksiaan muiden takia. Tämä koskee meitä kaikkia uskontoon, etnisyyteen, ihonväriin, aatteisiin, ja niin edelleen, katsomatta.

3. Raiskaavathan suomalaisetkin.
V: Niin tekevät. Erona on, että emme voi valita keitä Suomeen syntyy, mutta voimme valita keitä maahan pääsee. On kaikkien etu, että turvapaikanhakijoille asetataan tiukempi seula ja kotoutumisehdot, sekä maahanmuuton painopistettä siirretään vahvemmin työperäiseksi. Ideaalitilanteessa voimme pienillä muutoksilla vähentää raiskauksia kansallisella tasolla 20-30 % luopumatta oikeusvaltioperiaatteesta samalla, kun työllisyysasteemme ja kansantaloutemme vahvistuu. Sitä vastaan kenelläkään ei luulisi olevan yhtään mitään.

4. Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa.
V: Pärjää ja ei pärjää. Suomi pärjää mainiosti ilman kielitaidottomia, kouluttamattomia ja sopeutumiskyvyttömiä maahanmuuttajia. Ahkerille, kielen opetelleille, yhteisten sääntöjemme mukaan pelaaville, sopeutuville ja omalla työllään toimeen tuleville maahanmuuttajille "Ei":n sanominen taas on tyhmää. Lakeja tulisikin muuttaa niin, että työn perässä muuttavalle ovi aukeaisi helpommin samalla, kun kannustimet valheellisen markkinoinnin aloittamille kansainvaelluksille poistetaan.

Hyvä tästä vielä tulee. #terestroika

]]>
36 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267605-oikeita-vastauksia-maahanmuuttopolitiikan-polttaviin-kysymyksiin#comments Kotimaa Joukkoraiskaukset Karkotus Maahanmuutto Oulu Tue, 15 Jan 2019 06:15:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267605-oikeita-vastauksia-maahanmuuttopolitiikan-polttaviin-kysymyksiin
Järkevää maahanmuuttoa osa 1: Miten uudistaa humanitaarinen maahanmuutto? http://juhanimklemetti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267628-jarkevaa-maahanmuuttoa-osa-1-miten-uudistaa-humanitaarinen-maahanmuutto <p>Maahanmuuttokeskustelu on taas pinnalla esille tulleiden ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikosepäilyjen myötä. Kansalaiset oikeutetusti suuntaavat katseensa kohti päättäjiä ja kysyvät millaisiin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, jotta tällaista ei vastaisuudessa tapahtuisi. On vastuutonta, jos ei uskalleta mennä ongelman juurisyihin ja yritetä konkreettisesti saada ilmiötä loppumaan.</p><p>Traagisia tapauksia ei pidä käyttää politiikan keppihevosina, mutta niistä pitää oppia. Maahanmuutosta on kyettävä käymään kiihkotonta keskustelua ja tekemään muutoksia, jotta esimerkiksi nyt esille tulleilta tapauksilta voitaisiin vastaisuudessa välttyä. Vaikka humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy vahvasti arvot, niin myös siitä pitää pystyä keskustelemaan asiapitoisesti ja tekemään tosiasioihin perustuvia päätöksiä.</p><p>Tässä kirjoituksessa on tarkoitus keskittyä siihen, millaisia muutoksia meidän tulisi tehdä humanitaariseen maahanmuuttoon. Pyrkimyksenä on, että humanitaarisen maahanmuuton avulla voisimme auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia ja minimoida sen tuomia negatiivisia ilmiöitä.</p><p>Moni meistä suomalaisista haluaa auttaa ja se on hyvä. Mahdollisuudet auttaa maailman noin 68 miljoonaa kotinsa jättänyttä ovat kuitenkin rajalliset. Auttamisen mahdollisuuksien ollessa rajalliset meidän tulee väistämättä tehdä päätös siitä, keitä autetaan ja miten.</p><p>Humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena tulisi ensisijaisesti olla kaikista epätoivoisimmassa asemassa olevien auttaminen tarjoamalla heille uusi mahdollisuus elämään, jota heillä ei omassa kotimaassaan olisi, vaikka tilanne siellä muuttuisikin. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyissä maissa perheet, joissa perheen päänä ei ole miespuolista henkilöä. Vaikka pakolaisuuteen johtanut alkuperäinen syy, kuten kotialueella ollut konflikti loppuisi, niin tällaisten perheiden mahdollisuus kotimaahan palatessaan elää ihmisarvoista elämää olisi mahdotonta.</p><p>Voidaan rehellisesti sanoa, että nykyinen humanitaarisen maahanmuuton järjestelmä ei toimi, niin kuten sen pitäisi. Sitä voidaan käyttää monella tapaa hyväksi, ja sen kautta resurssit eivät usein kohdennu kaikista eniten apua tarvitsevien auttamiseen. Meidän ei tule enää ylläpitää nykyisenlaista turvapaikkajärjestelmää, joka tilastojen mukaan tukee suurilta osin henkilöitä, joilla on varaa maksaa salakuljettajalle paremman elämän saamiseksi.</p><p>Humanitaarisen maahanmuuton resurssit tulisi keskittää kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen suoraan kriisialueilta ja pakolaisleireiltä. Suomella on kaikki valmiudet ottaa nykyistä paljon enemmän kiintiöpakolaisia, mikäli nykyiseen turvapaikkajärjestelmään saadaan Euroopassa muutos. Ei olla naiiveja, vaan ollaan aidosti humaaneja.</p><p>Euroopan unionin ulkorajat tulee turvata ja salakuljettajien hallinnoima hengenvaarallinen Välimeren ylitys -bisnes tulee saada loppumaan. Turvapaikkahakemukset tulee jatkossa käsitellä pääosin Euroopan unionin raja-alueille sijoitettavissa käsittelykeskuksissa. Vastaisuudessa ei voi olla niin, että ainoastaan jättämällä turvapaikkahakemuksen Schengen -jäsenmaiden alueella pystyy vapaasti liikkumaan ympäri Eurooppaa, vaikka oleskelulupaa ei olisi vielä saanutkaan. EU:n turvapaikkajärjestelmän uudistuksessa tulee korostua turvallisuus, tehokkuus ja hallittavuus.</p><p>Suomesta ei kansainvälisten sopimusten mukaan palauteta ketään kuolemaan, kidutettavaksi tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi, ja näin pitää olla myös vastaisuudessa. Palautukset koskevat kuitenkin myös humanitaarisen maahanmuuton kautta tulleita henkilöitä. Pakolaiset, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin, vierailevat kotimaassaan tai ovat tarkoituksella antaneet viranomaisille väärää tietoa oleskeluluvan saamiseksi, tulee pystyä nykyistä tehokkaammin palauttamaan alkuperäiseen kotimaahansa, mikäli se ei aiheuta heille välitöntä vaaraa. Palautukset ovat tärkeä osa oleskelulupajärjestelmää ja luo uskottavuuden sen toiminnalle. Henkilö kenelle ei ole myönnetty oleskelulupaa on Suomessa laittomasti ja tulee poistaa maasta niin pian kuin mahdollista. Laittomasti maassa olevalla henkilöllä ei tule olla oikeutta kulkea vapaana Suomessa.</p><p>Nykyisten kansainvälistä suojelua koskevien kansainvälisten sopimusten takana seisominen loputtomiin ei ole järkevää, koska ne on tehty kymmeniä vuosia sitten, jolloin maailma oli täysin erilainen. Järkevää on auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia, jonka hengessä nämä sopimukset on alun perin tehtykin. Kansainvälisiä sopimuksia pitää pystyä muuttamaan maailman muuttuessa. Kansainvälisten sopimusten tulee myös jatkossa pitää kiinni ihmisoikeuksista, mutta niihin tulisi tehdä tiukennuksia erityisesti turvapaikanhaun osalta, jotta järjestelmä ei olisi niin altis hyväksikäytölle.</p><p>Humanitaarista maahanmuuttoa koskevat järjestelmät, sopimukset ja lainsäädäntö tulee päivittää vastaamaan tämän päivän maailmaa. Kansalaisten keskuudessa motivaatio auttamiseen vähenee ja yhteiskunnassamme turvallisuus heikkenee, kun maahamme pyrkii humanitaarisen maahanmuuton kautta henkilöitä monin eri motiivein, ei ainoastaan hakeakseen turvaa. Humanitaarinen maahanmuutto on arvokas tapa auttaa, mutta kenenkään ei tulisi antaa hyväksikäyttää ihmisten hyvää tahtoa. Maahanmuuton ei tulisi myöskään muuttaa niitä arvoja, joihin hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskuntamme perustuu.</p> Maahanmuuttokeskustelu on taas pinnalla esille tulleiden ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikosepäilyjen myötä. Kansalaiset oikeutetusti suuntaavat katseensa kohti päättäjiä ja kysyvät millaisiin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, jotta tällaista ei vastaisuudessa tapahtuisi. On vastuutonta, jos ei uskalleta mennä ongelman juurisyihin ja yritetä konkreettisesti saada ilmiötä loppumaan.

Traagisia tapauksia ei pidä käyttää politiikan keppihevosina, mutta niistä pitää oppia. Maahanmuutosta on kyettävä käymään kiihkotonta keskustelua ja tekemään muutoksia, jotta esimerkiksi nyt esille tulleilta tapauksilta voitaisiin vastaisuudessa välttyä. Vaikka humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy vahvasti arvot, niin myös siitä pitää pystyä keskustelemaan asiapitoisesti ja tekemään tosiasioihin perustuvia päätöksiä.

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus keskittyä siihen, millaisia muutoksia meidän tulisi tehdä humanitaariseen maahanmuuttoon. Pyrkimyksenä on, että humanitaarisen maahanmuuton avulla voisimme auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia ja minimoida sen tuomia negatiivisia ilmiöitä.

Moni meistä suomalaisista haluaa auttaa ja se on hyvä. Mahdollisuudet auttaa maailman noin 68 miljoonaa kotinsa jättänyttä ovat kuitenkin rajalliset. Auttamisen mahdollisuuksien ollessa rajalliset meidän tulee väistämättä tehdä päätös siitä, keitä autetaan ja miten.

Humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena tulisi ensisijaisesti olla kaikista epätoivoisimmassa asemassa olevien auttaminen tarjoamalla heille uusi mahdollisuus elämään, jota heillä ei omassa kotimaassaan olisi, vaikka tilanne siellä muuttuisikin. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyissä maissa perheet, joissa perheen päänä ei ole miespuolista henkilöä. Vaikka pakolaisuuteen johtanut alkuperäinen syy, kuten kotialueella ollut konflikti loppuisi, niin tällaisten perheiden mahdollisuus kotimaahan palatessaan elää ihmisarvoista elämää olisi mahdotonta.

Voidaan rehellisesti sanoa, että nykyinen humanitaarisen maahanmuuton järjestelmä ei toimi, niin kuten sen pitäisi. Sitä voidaan käyttää monella tapaa hyväksi, ja sen kautta resurssit eivät usein kohdennu kaikista eniten apua tarvitsevien auttamiseen. Meidän ei tule enää ylläpitää nykyisenlaista turvapaikkajärjestelmää, joka tilastojen mukaan tukee suurilta osin henkilöitä, joilla on varaa maksaa salakuljettajalle paremman elämän saamiseksi.

Humanitaarisen maahanmuuton resurssit tulisi keskittää kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen suoraan kriisialueilta ja pakolaisleireiltä. Suomella on kaikki valmiudet ottaa nykyistä paljon enemmän kiintiöpakolaisia, mikäli nykyiseen turvapaikkajärjestelmään saadaan Euroopassa muutos. Ei olla naiiveja, vaan ollaan aidosti humaaneja.

Euroopan unionin ulkorajat tulee turvata ja salakuljettajien hallinnoima hengenvaarallinen Välimeren ylitys -bisnes tulee saada loppumaan. Turvapaikkahakemukset tulee jatkossa käsitellä pääosin Euroopan unionin raja-alueille sijoitettavissa käsittelykeskuksissa. Vastaisuudessa ei voi olla niin, että ainoastaan jättämällä turvapaikkahakemuksen Schengen -jäsenmaiden alueella pystyy vapaasti liikkumaan ympäri Eurooppaa, vaikka oleskelulupaa ei olisi vielä saanutkaan. EU:n turvapaikkajärjestelmän uudistuksessa tulee korostua turvallisuus, tehokkuus ja hallittavuus.

Suomesta ei kansainvälisten sopimusten mukaan palauteta ketään kuolemaan, kidutettavaksi tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi, ja näin pitää olla myös vastaisuudessa. Palautukset koskevat kuitenkin myös humanitaarisen maahanmuuton kautta tulleita henkilöitä. Pakolaiset, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin, vierailevat kotimaassaan tai ovat tarkoituksella antaneet viranomaisille väärää tietoa oleskeluluvan saamiseksi, tulee pystyä nykyistä tehokkaammin palauttamaan alkuperäiseen kotimaahansa, mikäli se ei aiheuta heille välitöntä vaaraa. Palautukset ovat tärkeä osa oleskelulupajärjestelmää ja luo uskottavuuden sen toiminnalle. Henkilö kenelle ei ole myönnetty oleskelulupaa on Suomessa laittomasti ja tulee poistaa maasta niin pian kuin mahdollista. Laittomasti maassa olevalla henkilöllä ei tule olla oikeutta kulkea vapaana Suomessa.

Nykyisten kansainvälistä suojelua koskevien kansainvälisten sopimusten takana seisominen loputtomiin ei ole järkevää, koska ne on tehty kymmeniä vuosia sitten, jolloin maailma oli täysin erilainen. Järkevää on auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia, jonka hengessä nämä sopimukset on alun perin tehtykin. Kansainvälisiä sopimuksia pitää pystyä muuttamaan maailman muuttuessa. Kansainvälisten sopimusten tulee myös jatkossa pitää kiinni ihmisoikeuksista, mutta niihin tulisi tehdä tiukennuksia erityisesti turvapaikanhaun osalta, jotta järjestelmä ei olisi niin altis hyväksikäytölle.

Humanitaarista maahanmuuttoa koskevat järjestelmät, sopimukset ja lainsäädäntö tulee päivittää vastaamaan tämän päivän maailmaa. Kansalaisten keskuudessa motivaatio auttamiseen vähenee ja yhteiskunnassamme turvallisuus heikkenee, kun maahamme pyrkii humanitaarisen maahanmuuton kautta henkilöitä monin eri motiivein, ei ainoastaan hakeakseen turvaa. Humanitaarinen maahanmuutto on arvokas tapa auttaa, mutta kenenkään ei tulisi antaa hyväksikäyttää ihmisten hyvää tahtoa. Maahanmuuton ei tulisi myöskään muuttaa niitä arvoja, joihin hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskuntamme perustuu.

]]>
16 http://juhanimklemetti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267628-jarkevaa-maahanmuuttoa-osa-1-miten-uudistaa-humanitaarinen-maahanmuutto#comments Kotimaa EU:n turvapaikkapolitiikka Hallitsematon maahanmuutto Humanitaarinen maahanmuutto Kansainväliset sopimukset Suomen turvapaikanhakijapolitiikka Tue, 15 Jan 2019 06:04:21 +0000 Juhani Klemetti http://juhanimklemetti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267628-jarkevaa-maahanmuuttoa-osa-1-miten-uudistaa-humanitaarinen-maahanmuutto
Mustavalkoinen media, Oulun uhrit ja henkilökohtaiset agendat http://muhisazizi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267621-mustavalkoinen-media-oulun-uhrit-ja-henkilokohtaiset-agendat <p>Vaalit ovat lähellä. Lieneekö sattumaa, että mediat jälleen kuohuvat maahanmuuttoon tai maahanmuuttajataustaisten tekemiin rikoksiin liittyen. Jos sivuutetaan vaikka viime aikoina varmasti jokaisen meidän tietoomme tullutta &rdquo;Oulun seksuaalirikosvyyhtiä&rdquo;, kerrotaan tapahtumien sijoittuneen viime kesän tienoille. Lähes joka artikkelissa puhutaan &rdquo;epäilyistä&rdquo;, koska tutkinnat ovat vielä kesken ja osa epäilyistä on myös vapautettu. Kuitenkin jos sosiaalisen median kannanottoja seuraa, voisi ajatella rikoksien tapahtuneen viimeisten muutaman viikon aikana. Seksuaalirikosvyyhtien puiminen sosiaalisessa mediassa on ollut sävyltään aggressiivista ja erittäin leimaavaa.</p><p>On ymmärrettävää, että tunteet kuumenevat, varsinkin kun puhutaan alaikäisiin lapsiin kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä. Ja kun epäiltyinä useassa tapauksessa ovat maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joiden on sallittu tulla maahamme hakemaan turvaa ja tukea, mutta kuitenkin he osoittavat &rdquo;kiitollisuuttaan&rdquo; äärimmäisen alhaisella tavalla. Joten on ymmärrettävää, että tunteet todella kuumenevat eteenkin kantasuomalaisten taholta. Silti tietyn ihmisjoukon leimaaminen esim. raiskaajiksi vain saman kulttuuritaustan, ihonvärin, uskonnon tai muun seikan vuoksi on väärin ja äärimmäiseen loukkaavaa sitä osaa maahanmuuttajaväestöä kohtaan, jotka ovat lainkuuliaisia. Joita valtaosa ovat.</p><p>Koskemattomuus on itsestään selvä asia ja se tulisi kaikkien ymmärtää, myös tänne muualta muuttaneiden. Sitä voi ja näköjään pitääkin valistaa esim. turvapaikkahaun ohella. Eriävät kulttuuritaustat voivat selittää maahanmuuttajataustaisten suuren osuuden seksuaalirikosepäilyissä, mutta MTV3:lla julkaistussa artikkelissa todettiin Poliisin taholta, että kantasuomalaisilla on yhä kuitenkin suurempi osuus seksuaalirikoksiin liittyen. Mainittiin myös, että useassa tapauksessa alaikäinen uhri ja epäilty ovat olleet yhteydessä sosiaalisen median kautta ennen tapahtumia. Olen itse henkilökohtaisesti saanut tietoja Oulun tapaukseen liittyen, että joissain tapauksissa uhri ja epäilty ovat olleet jonkinlaisessa parisuhteessa ennen tapahtumia, ja ihmettelen suuresti, että sekään ei ole laittanut kenellekään hälytyskelloja soimaan.</p><p>Siksi näin itsekin isänä peräänkuulutan vastuuta alaikäisten lastemme kasvatukseen liittyen. On huomion arvoista että monikaan vanhempi ei selvästi ole perillä sosiaalisen median uhista eivätkä näin ollen esim. edellä mainituissa tapauksissa olleet lainkaan tietoisia lastensa tekemisistä kodin sisällä taikka sen ulkopuolella. Kyllä, raiskaaja on aina syyllinen, mutta uskon että jokainen vanhempi on tietoinen, että Suomi ei ole ollut lintukoto myöskään ennen turvapaikanhakijavyöryn ilmaantumista maamme kamaralle.</p><p>Siksi peräänkuulutan sekä vanhempien vastuuta alaikäisten lastensa valvomisessa, että valtion vastuuta luvattomasti maassa olevien, rikoksiin syyllistyineiden&nbsp;turvapaikanhakijoiden karkottamisesta. Sosiaalisen median kannanottoihin peräänkuulutan laittamaan jäitä hattuun ennen liiallista ylidramatisointia ja termien vääristelyä, välttämään turhaa provosointia mikä ei johda lainkaan parempaan.</p><p>Olen itse varoittanut tästä jo noin vuosi sitten, kun paljon puhuttanut turvapaikanhakijavyöry tuli Suomeen, jolloin suuri osa heistä jäi ns. &rdquo;paperittomiksi&rdquo;. Toin vahvasti esille vaaran, joka seuraa siitä, kun maahanmuuttoprosessit läpi käynyt turvapaikanhakija jää ilman lupaa olla Suomessa. Se tuo monenlaisia uhkia yhteiskuntaamme, syrjäytymisestä rikollisuuteen.</p><p>Toisaalta täytyy myöntää, niin ironista kuin onkin, että maahanmuuttajataustaisten seksuaalirikosepäilyjen mediamyllytys juuri ennen vaaleja on saanut aikaseksi jotain konkreettista. Alaikäisten tyttöjen seksuaalisia hyväksikäyttöjä on tapahtunut maassamme aina, mutta tämän mediamyllytyksen myötä vihdoin halutaan suurin äänin jotain konkreettista aikaiseksi. Politiikassa asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja toivoisin vilpittömästi näin vaalien alla, että ei hyödynnettäisi alaikäisten tyttöjen kärsimyksiä tai maahanmuuttajaväestön leimaamista omien agendojen ajamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Muhis Azizi</p><p>Turun kaupunginvaltuutettu (Kok.),</p><p>Turun monikulttuurisuusneuvoston pj.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Vaalit ovat lähellä. Lieneekö sattumaa, että mediat jälleen kuohuvat maahanmuuttoon tai maahanmuuttajataustaisten tekemiin rikoksiin liittyen. Jos sivuutetaan vaikka viime aikoina varmasti jokaisen meidän tietoomme tullutta ”Oulun seksuaalirikosvyyhtiä”, kerrotaan tapahtumien sijoittuneen viime kesän tienoille. Lähes joka artikkelissa puhutaan ”epäilyistä”, koska tutkinnat ovat vielä kesken ja osa epäilyistä on myös vapautettu. Kuitenkin jos sosiaalisen median kannanottoja seuraa, voisi ajatella rikoksien tapahtuneen viimeisten muutaman viikon aikana. Seksuaalirikosvyyhtien puiminen sosiaalisessa mediassa on ollut sävyltään aggressiivista ja erittäin leimaavaa.

On ymmärrettävää, että tunteet kuumenevat, varsinkin kun puhutaan alaikäisiin lapsiin kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä. Ja kun epäiltyinä useassa tapauksessa ovat maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joiden on sallittu tulla maahamme hakemaan turvaa ja tukea, mutta kuitenkin he osoittavat ”kiitollisuuttaan” äärimmäisen alhaisella tavalla. Joten on ymmärrettävää, että tunteet todella kuumenevat eteenkin kantasuomalaisten taholta. Silti tietyn ihmisjoukon leimaaminen esim. raiskaajiksi vain saman kulttuuritaustan, ihonvärin, uskonnon tai muun seikan vuoksi on väärin ja äärimmäiseen loukkaavaa sitä osaa maahanmuuttajaväestöä kohtaan, jotka ovat lainkuuliaisia. Joita valtaosa ovat.

Koskemattomuus on itsestään selvä asia ja se tulisi kaikkien ymmärtää, myös tänne muualta muuttaneiden. Sitä voi ja näköjään pitääkin valistaa esim. turvapaikkahaun ohella. Eriävät kulttuuritaustat voivat selittää maahanmuuttajataustaisten suuren osuuden seksuaalirikosepäilyissä, mutta MTV3:lla julkaistussa artikkelissa todettiin Poliisin taholta, että kantasuomalaisilla on yhä kuitenkin suurempi osuus seksuaalirikoksiin liittyen. Mainittiin myös, että useassa tapauksessa alaikäinen uhri ja epäilty ovat olleet yhteydessä sosiaalisen median kautta ennen tapahtumia. Olen itse henkilökohtaisesti saanut tietoja Oulun tapaukseen liittyen, että joissain tapauksissa uhri ja epäilty ovat olleet jonkinlaisessa parisuhteessa ennen tapahtumia, ja ihmettelen suuresti, että sekään ei ole laittanut kenellekään hälytyskelloja soimaan.

Siksi näin itsekin isänä peräänkuulutan vastuuta alaikäisten lastemme kasvatukseen liittyen. On huomion arvoista että monikaan vanhempi ei selvästi ole perillä sosiaalisen median uhista eivätkä näin ollen esim. edellä mainituissa tapauksissa olleet lainkaan tietoisia lastensa tekemisistä kodin sisällä taikka sen ulkopuolella. Kyllä, raiskaaja on aina syyllinen, mutta uskon että jokainen vanhempi on tietoinen, että Suomi ei ole ollut lintukoto myöskään ennen turvapaikanhakijavyöryn ilmaantumista maamme kamaralle.

Siksi peräänkuulutan sekä vanhempien vastuuta alaikäisten lastensa valvomisessa, että valtion vastuuta luvattomasti maassa olevien, rikoksiin syyllistyineiden turvapaikanhakijoiden karkottamisesta. Sosiaalisen median kannanottoihin peräänkuulutan laittamaan jäitä hattuun ennen liiallista ylidramatisointia ja termien vääristelyä, välttämään turhaa provosointia mikä ei johda lainkaan parempaan.

Olen itse varoittanut tästä jo noin vuosi sitten, kun paljon puhuttanut turvapaikanhakijavyöry tuli Suomeen, jolloin suuri osa heistä jäi ns. ”paperittomiksi”. Toin vahvasti esille vaaran, joka seuraa siitä, kun maahanmuuttoprosessit läpi käynyt turvapaikanhakija jää ilman lupaa olla Suomessa. Se tuo monenlaisia uhkia yhteiskuntaamme, syrjäytymisestä rikollisuuteen.

Toisaalta täytyy myöntää, niin ironista kuin onkin, että maahanmuuttajataustaisten seksuaalirikosepäilyjen mediamyllytys juuri ennen vaaleja on saanut aikaseksi jotain konkreettista. Alaikäisten tyttöjen seksuaalisia hyväksikäyttöjä on tapahtunut maassamme aina, mutta tämän mediamyllytyksen myötä vihdoin halutaan suurin äänin jotain konkreettista aikaiseksi. Politiikassa asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja toivoisin vilpittömästi näin vaalien alla, että ei hyödynnettäisi alaikäisten tyttöjen kärsimyksiä tai maahanmuuttajaväestön leimaamista omien agendojen ajamiseen.

 

Muhis Azizi

Turun kaupunginvaltuutettu (Kok.),

Turun monikulttuurisuusneuvoston pj.

 

 

 

]]>
56 http://muhisazizi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267621-mustavalkoinen-media-oulun-uhrit-ja-henkilokohtaiset-agendat#comments Kotimaa Eduskuntavaali 2019 Maahanmuutto Media Oulun seksuaalirikokset Turvapaikan hakijat Mon, 14 Jan 2019 21:40:04 +0000 Muhis Azizi http://muhisazizi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267621-mustavalkoinen-media-oulun-uhrit-ja-henkilokohtaiset-agendat
Miespuoliset turvapaikanhakijat aseettomaan palvelukseen http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267618-miespuoliset-turvapaikanhakijat-aseettomaan-palvelukseen <p>Turvapaikan käsite juontaa juurensa antiikin Kreikasta, ja kautta länsimaisen historian kansalaisilla on ollut mahdollisuus paeta vainoavaa valtiota. Vasta toisen maailmansodan jälkeen <a href="https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/">YK:n ihmisoikeusjulistuksen 14 pykälän</a> myötä käytöntö laajeni maailmanlaajuiseksi:</p><p><em>&quot;1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. 2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.&quot;</em></p><p>Ennustan, että tätä nimenomaista pykälää tullaan päivittämään lähivuosikymmeninä, ja perustuslakimme 19 &sect; tullaan tarkentamaan siltä osin, kenellä kaikilla on Suomessa oikeus sosiaaliturvaan.</p><p>Nämä ovat kuitenkin pitkän aikavälin ratkaisuja, ja vaikka niiden valmistelu aloitettaisiin tänään, valmista voi odottaa aikaisintaan luokkaa vuosikymmenen päästä.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaalit ovat kuitenkin tulossa, joten on paikallaan ehdottaa jotakin, joka lisää kansalaistemme turvallisuutta ensi tilassa.</p><p>Paras ja ensisijainen ratkaisu olisi tietysti vapauttaa työmarkkinoita sen verran, että yhä useammalla turvapaikanhakijalla olisi mahdollisuus työllistyä mahdollisimman nopeasti, ja integroitua työn kautta. Työmarkkinajärjestömme kuitenkin vastustavat tätä viimeiseen saakka, joten tämän uudistuksen läpiajamisen vaikeus on verrattavissa perustuslakimuutokseen.</p><p>Siispä on paikallaan ehdottaa jotain välittömästi toteuttamiskelpoista.</p><p>Muistan lukeneeni vuosituhannen alussa ensimmäisestä somalinaisesta, joka suoritti vapaaehtoisen asepalveluksen Suomessa. En muista oliko juttu Ruotuväessä tai Hesarissa, mutta kohtelu oli kuulemma täysin tasa-arvoista.</p><p>Ehdotan siis, että 18-25 vuotiaat miespuoliset turvapaikanhakijat integroidaan suomalaiseen yhteiskuntaan pakollisen aseettoman palveluksen kautta. Minimissään kuutisen kuukautta armeijan harmaissa ilman pääsyä a-tarvikkeisiin tutustuttaisi sekä suomalaisiin, että yhteisten sääntöjen noudattamiseen.</p><p>Tiedän että ehdotus on radikaali, mutta jos turvapaikanhakijoiden integroimiseen olisi helppoja keinoja, ne olisivat jo käytetty. Ja toisaalta, jos pakollista asepalvelusta voidaan soveltaa Suomen kansalaisiin, lienee paikallaan kysyä miksi sitä ei voisi soveltaa turvapaikanhakijoihin?</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, sekä ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.</p><p>PS. Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta:&nbsp;<a href="http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241636-kolme-ehdotusta-terroririskin-pienentamiseksi">Kolme ehdotusta terroririskin pienentämiseksi</a>&nbsp;(21.8.2017)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>PPS. Näkökulma aseettomasta palveluksesta on omani, eikä puolueen. Puolueen kannan voi lukea <a href="https://liberaalipuolue.fi/puolueohjelma/">puolueohjelmastamme</a>:</p><p>&quot;Työperäinen maahanmuutto</p><p>Työperäisen maahanmuuton esteet tulee poistaa. Kaikille, joilla on mahdollisuus elättää itsensä, tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa. Oleskeluluvan tulee päättyä, jos henkilö ei pysty elättämään itseään omalla työllään. Kaikilla maassa jo olevilla pitäisi olla oikeus tehdä vapaasti töitä.</p><p>Yliopistoista ja korkeakouluista valmistuville ulkomaan kansalaisille tulee myöntää nykyistä suuremmat vapaudet työnhakuun. Maahanmuuttajien työvoiman tarveharkinnasta tulee luopua &ndash; valtion ei tule valvoa, onko maahanmuuttajan saamalle työlle erityinen tarve Suomessa.</p><p>Humanitaarinen maahanmuutto</p><p>Ihmisten auttaminen konfliktien lähialueilla tulee olla ensisijainen humanitaarinen tavoite. Kannustimet turvapaikan hakemiseen Suomesta muusta kuin humanitaarisesta syystä tulee poistaa. Maahanmuuttopolitiikan painopisteen tulee olla laadukkaassa kotouttamisessa maassa jo oleskeleville hakijoille. Suomesta tulee voida hakea turvapaikkaa humanitaarisista syistä, mutta Suomen tulee voida rajoittaa tulijoiden määrää, mikäli kotoutusta ei pystytä järjestämään riittävän tehokkaasti.</p><p>Mikäli turvapaikanhakija työllistyy turvapaikkaprosessin aikana, hänelle tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa, joka ei raukea, vaikka turvapaikkahakemuksesta tulisi negatiivinen päätös. Jokaisen, joka pystyy elättämään perheensä, tulee saada tuoda perheensä Suomeen omalla kustannuksellaan.&quot;</p> Turvapaikan käsite juontaa juurensa antiikin Kreikasta, ja kautta länsimaisen historian kansalaisilla on ollut mahdollisuus paeta vainoavaa valtiota. Vasta toisen maailmansodan jälkeen YK:n ihmisoikeusjulistuksen 14 pykälän myötä käytöntö laajeni maailmanlaajuiseksi:

"1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. 2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä."

Ennustan, että tätä nimenomaista pykälää tullaan päivittämään lähivuosikymmeninä, ja perustuslakimme 19 § tullaan tarkentamaan siltä osin, kenellä kaikilla on Suomessa oikeus sosiaaliturvaan.

Nämä ovat kuitenkin pitkän aikavälin ratkaisuja, ja vaikka niiden valmistelu aloitettaisiin tänään, valmista voi odottaa aikaisintaan luokkaa vuosikymmenen päästä.

 

Vaalit ovat kuitenkin tulossa, joten on paikallaan ehdottaa jotakin, joka lisää kansalaistemme turvallisuutta ensi tilassa.

Paras ja ensisijainen ratkaisu olisi tietysti vapauttaa työmarkkinoita sen verran, että yhä useammalla turvapaikanhakijalla olisi mahdollisuus työllistyä mahdollisimman nopeasti, ja integroitua työn kautta. Työmarkkinajärjestömme kuitenkin vastustavat tätä viimeiseen saakka, joten tämän uudistuksen läpiajamisen vaikeus on verrattavissa perustuslakimuutokseen.

Siispä on paikallaan ehdottaa jotain välittömästi toteuttamiskelpoista.

Muistan lukeneeni vuosituhannen alussa ensimmäisestä somalinaisesta, joka suoritti vapaaehtoisen asepalveluksen Suomessa. En muista oliko juttu Ruotuväessä tai Hesarissa, mutta kohtelu oli kuulemma täysin tasa-arvoista.

Ehdotan siis, että 18-25 vuotiaat miespuoliset turvapaikanhakijat integroidaan suomalaiseen yhteiskuntaan pakollisen aseettoman palveluksen kautta. Minimissään kuutisen kuukautta armeijan harmaissa ilman pääsyä a-tarvikkeisiin tutustuttaisi sekä suomalaisiin, että yhteisten sääntöjen noudattamiseen.

Tiedän että ehdotus on radikaali, mutta jos turvapaikanhakijoiden integroimiseen olisi helppoja keinoja, ne olisivat jo käytetty. Ja toisaalta, jos pakollista asepalvelusta voidaan soveltaa Suomen kansalaisiin, lienee paikallaan kysyä miksi sitä ei voisi soveltaa turvapaikanhakijoihin?

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, sekä ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.

PS. Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta: Kolme ehdotusta terroririskin pienentämiseksi (21.8.2017)

 

 

PPS. Näkökulma aseettomasta palveluksesta on omani, eikä puolueen. Puolueen kannan voi lukea puolueohjelmastamme:

"Työperäinen maahanmuutto

Työperäisen maahanmuuton esteet tulee poistaa. Kaikille, joilla on mahdollisuus elättää itsensä, tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa. Oleskeluluvan tulee päättyä, jos henkilö ei pysty elättämään itseään omalla työllään. Kaikilla maassa jo olevilla pitäisi olla oikeus tehdä vapaasti töitä.

Yliopistoista ja korkeakouluista valmistuville ulkomaan kansalaisille tulee myöntää nykyistä suuremmat vapaudet työnhakuun. Maahanmuuttajien työvoiman tarveharkinnasta tulee luopua – valtion ei tule valvoa, onko maahanmuuttajan saamalle työlle erityinen tarve Suomessa.

Humanitaarinen maahanmuutto

Ihmisten auttaminen konfliktien lähialueilla tulee olla ensisijainen humanitaarinen tavoite. Kannustimet turvapaikan hakemiseen Suomesta muusta kuin humanitaarisesta syystä tulee poistaa. Maahanmuuttopolitiikan painopisteen tulee olla laadukkaassa kotouttamisessa maassa jo oleskeleville hakijoille. Suomesta tulee voida hakea turvapaikkaa humanitaarisista syistä, mutta Suomen tulee voida rajoittaa tulijoiden määrää, mikäli kotoutusta ei pystytä järjestämään riittävän tehokkaasti.

Mikäli turvapaikanhakija työllistyy turvapaikkaprosessin aikana, hänelle tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa, joka ei raukea, vaikka turvapaikkahakemuksesta tulisi negatiivinen päätös. Jokaisen, joka pystyy elättämään perheensä, tulee saada tuoda perheensä Suomeen omalla kustannuksellaan."

]]>
20 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267618-miespuoliset-turvapaikanhakijat-aseettomaan-palvelukseen#comments Kotimaa Asepalvelus Integraatio Turvapaikan hakijat Mon, 14 Jan 2019 20:27:53 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267618-miespuoliset-turvapaikanhakijat-aseettomaan-palvelukseen
Humaanimpaa päihdepolitiikkaa http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267617-humaanimpaa-paihdepolitiikkaa <p>Piraattipuolue ajaa huumeiden dekriminalisointia ja kannabiksen laillistamista. Vaikka tämä kysymys ei ole oman agendani ytimessä, tuen tätä tavoitetta. Nykyinen kieltolakipolitiikka rankaisee jo valmiiksi heikossa asemassa olevia ja lisää yhteiskunnan eriarvoisuutta. Sen lisäksi lainsäädäntö on älyllisesti epärehellistä: Kielletään suhteellisen harmittomia päihteitä, mutta sallitaan alkoholi, joka on selvästi myrkyllisempi kuin suurin osa kielletyistä aineista.</p><p>Kaikki päihteet ovat jollakin tavalla haitallisia, sitä ei kannata yrittää kiistää. Moni päihteitä voi kuitenkin käyttää kohtuudella: Haitat ovat niin pieniä verrattuna käyttäjän kokemaan mielihyvään, että käyttäjä kokee sen olevan hyvä päätös. Vähän niin kuin sokerin kohtuukäyttö. Sokeri ei varsinaisesti ole terveellistä, mutta harva meistä luopuu kokonaan pullasta, karkista tai limpparista. Satunnaisesti kohtuullisina annoksina käytettyinä näillä on äärimmäisen vähän merkitystä terveyden kannalta.</p><p>Päihteiden käyttäjät voidaan siis karkeasti jakaa kahteen ryhmään: Niihin, joille se on ongelma ja niihin, joille se ei ole ongelma. Tästä päästään nykyisen lainsäädännön järjettömyyteen.</p><ol><li><p>Me voimme rankaista ihmisiä joille päihteet eivät ole ongelma - mutta miksi meidän niin pitäisi tehdä? Miksi käyttää verovaroja siihen, että estämme ihmisiä käyttämästä päihteitä jos niistä ei aiheudu heille ongelmia?</p></li><li><p>Me voimme rankaista ihmisiä jotka ovat riippuvaisia päihteistä. He eivät yleensä tahtoisi olla riippuvaisia päihteistä, eikä rangaistuksilla ole heidän päihteidenkäyttöönsä erityisemmin vaikutusta. Yleensä päihderiippuvainen tarvitsee päihdekuntoutusta ja mielenterveyspalveluita.</p></li></ol><p>Tässä toisessa ryhmässä korostuvat ihmiset joille on muutenkin kasautunut elämässä haasteita: Mielenterveysongelmia, köyhyyttä, yksinäisyyttä, työttömyyttä&hellip; Päihderiippuvuutta ilmenee kaikissa sosioekonomisissa luokissa, mutta sen seuraukset ovat usein vakavempia mitä heikommalla ihminen muutoin on. Jos ei ole varaa yksityiseen terveydenhoitoon tai ei ole hyvää sosiaalista verkostoa, on addiktion karistaminen haastavampaa.</p><p>Päihteiden kriminalisaatio osuu myös vahvemmin heikossa asemassa oleviin. Suurituloiselle rikesakko hallussapidosta tai käytöstä on helppo maksaa, pienituloiselle se voi tarkoittaa luottohäiriömerkintää. Suurituloisella riittää omat rahat vähän suurempaankin päihteiden kulutukseen, pienituloisella tulee nopeammin vastaan taloudelliset vaikeudet rahan mennessä päihteiden käyttöön: Vuokra jää maksamatta, ruokaa ei ole ja houkutus siirtyä pelkästä käyttäjästä huumeiden myyjäksi kasvaa nopeasti. Huumeiden myynnistä ja välittämisestä rankaistaan käyttöä ja hallussapitoa ankarammin. Oma lukunsa on ulkomaalaiset: Huumeiden kanssa tekemisiin joutunut suomessa kasvanut nuori voidaan karkottaa kotimaahansa. Tämä tarkoittaa moninkertaista rangaistusta rikoksesta, jossa ei varsinaisesti ollut uhria: Kenenkään koskemattomuutta ei olla loukattu, eikä kenenkään omaisuutta viety.</p><p>Päihteiden dekriminalisointi tuskin lisäisi päihteiden kokonaiskäyttöä merkittävästi. Kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että paitsi käytön ja hallussapidon salliminen, niin sen valvottu myyminen laillistettaisiin samaan tapaan kuin alkoholi ja tupakka. Tämä veisi rahavirtoja pois järjestäytyneestä rikollisuudesta ja toisi veroeuroja valtion kirstuun, jolla voitaisiin sitten tarjota hoitoa päihderiippuvaisille. Järjestäytyneen rikollisuuden resurssien väheneminen olisi monella tapaa suotuisaa kehitystä.</p><p>Humaanimpi päihdepolitiikka auttaisi päihteidenkäyttäjiä, vähentäisi järjestäytynyttä rikollisuutta ja toisi johdonmukaisuutta nykytilanteeseen nähden.</p><p>&nbsp;</p> Piraattipuolue ajaa huumeiden dekriminalisointia ja kannabiksen laillistamista. Vaikka tämä kysymys ei ole oman agendani ytimessä, tuen tätä tavoitetta. Nykyinen kieltolakipolitiikka rankaisee jo valmiiksi heikossa asemassa olevia ja lisää yhteiskunnan eriarvoisuutta. Sen lisäksi lainsäädäntö on älyllisesti epärehellistä: Kielletään suhteellisen harmittomia päihteitä, mutta sallitaan alkoholi, joka on selvästi myrkyllisempi kuin suurin osa kielletyistä aineista.

Kaikki päihteet ovat jollakin tavalla haitallisia, sitä ei kannata yrittää kiistää. Moni päihteitä voi kuitenkin käyttää kohtuudella: Haitat ovat niin pieniä verrattuna käyttäjän kokemaan mielihyvään, että käyttäjä kokee sen olevan hyvä päätös. Vähän niin kuin sokerin kohtuukäyttö. Sokeri ei varsinaisesti ole terveellistä, mutta harva meistä luopuu kokonaan pullasta, karkista tai limpparista. Satunnaisesti kohtuullisina annoksina käytettyinä näillä on äärimmäisen vähän merkitystä terveyden kannalta.

Päihteiden käyttäjät voidaan siis karkeasti jakaa kahteen ryhmään: Niihin, joille se on ongelma ja niihin, joille se ei ole ongelma. Tästä päästään nykyisen lainsäädännön järjettömyyteen.

  1. Me voimme rankaista ihmisiä joille päihteet eivät ole ongelma - mutta miksi meidän niin pitäisi tehdä? Miksi käyttää verovaroja siihen, että estämme ihmisiä käyttämästä päihteitä jos niistä ei aiheudu heille ongelmia?

  2. Me voimme rankaista ihmisiä jotka ovat riippuvaisia päihteistä. He eivät yleensä tahtoisi olla riippuvaisia päihteistä, eikä rangaistuksilla ole heidän päihteidenkäyttöönsä erityisemmin vaikutusta. Yleensä päihderiippuvainen tarvitsee päihdekuntoutusta ja mielenterveyspalveluita.

Tässä toisessa ryhmässä korostuvat ihmiset joille on muutenkin kasautunut elämässä haasteita: Mielenterveysongelmia, köyhyyttä, yksinäisyyttä, työttömyyttä… Päihderiippuvuutta ilmenee kaikissa sosioekonomisissa luokissa, mutta sen seuraukset ovat usein vakavempia mitä heikommalla ihminen muutoin on. Jos ei ole varaa yksityiseen terveydenhoitoon tai ei ole hyvää sosiaalista verkostoa, on addiktion karistaminen haastavampaa.

Päihteiden kriminalisaatio osuu myös vahvemmin heikossa asemassa oleviin. Suurituloiselle rikesakko hallussapidosta tai käytöstä on helppo maksaa, pienituloiselle se voi tarkoittaa luottohäiriömerkintää. Suurituloisella riittää omat rahat vähän suurempaankin päihteiden kulutukseen, pienituloisella tulee nopeammin vastaan taloudelliset vaikeudet rahan mennessä päihteiden käyttöön: Vuokra jää maksamatta, ruokaa ei ole ja houkutus siirtyä pelkästä käyttäjästä huumeiden myyjäksi kasvaa nopeasti. Huumeiden myynnistä ja välittämisestä rankaistaan käyttöä ja hallussapitoa ankarammin. Oma lukunsa on ulkomaalaiset: Huumeiden kanssa tekemisiin joutunut suomessa kasvanut nuori voidaan karkottaa kotimaahansa. Tämä tarkoittaa moninkertaista rangaistusta rikoksesta, jossa ei varsinaisesti ollut uhria: Kenenkään koskemattomuutta ei olla loukattu, eikä kenenkään omaisuutta viety.

Päihteiden dekriminalisointi tuskin lisäisi päihteiden kokonaiskäyttöä merkittävästi. Kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että paitsi käytön ja hallussapidon salliminen, niin sen valvottu myyminen laillistettaisiin samaan tapaan kuin alkoholi ja tupakka. Tämä veisi rahavirtoja pois järjestäytyneestä rikollisuudesta ja toisi veroeuroja valtion kirstuun, jolla voitaisiin sitten tarjota hoitoa päihderiippuvaisille. Järjestäytyneen rikollisuuden resurssien väheneminen olisi monella tapaa suotuisaa kehitystä.

Humaanimpi päihdepolitiikka auttaisi päihteidenkäyttäjiä, vähentäisi järjestäytynyttä rikollisuutta ja toisi johdonmukaisuutta nykytilanteeseen nähden.

 

]]>
10 http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267617-humaanimpaa-paihdepolitiikkaa#comments Kotimaa Dekriminalisointi Huumeet Päihdepolitiikka Mon, 14 Jan 2019 20:26:47 +0000 Saga Nyrén http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267617-humaanimpaa-paihdepolitiikkaa
Poliitikkojen on yhä vaikea puhua rikollisuuden ja turvapaikanhaun kytköksestä http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267572-poliitikkojen-on-yha-vaikea-puhua-rikollisuuden-ja-turvapaikanhaun-kytkoksesta <p>&rdquo;Kotoutumisessa on kiinnitettävä enemmän huomiota suomalaisen yhteiskunnan perusarvoihin ja siihen, että niitä pitää pystyä täällä kunnioittamaan&hellip;&rdquo;</p><p>&rdquo;Nämä luvut kertovat, että jotain on mennyt pieleen maahanmuuttajien laillisuuskasvatuksessa&hellip;&rdquo;</p><p>&rdquo;Meidän pitää nyt kysyä, olemmeko epäonnistuneet kotouttamisessa ja onko niin, ettei Suomeen muuttaneille ole kerrottu riittävästi&hellip;&rdquo;</p><p>Yllä olevat ovat <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005963765.html">lainauksia</a> suomalaisilta puoluejohtajilta.</p><p>///</p><p>Oulun epäillyt seksuaalirikokset pakottavat suomalaiset kohtaamaan yhden humanitaariseen maahanmuuttoon ja turvapaikkajärjestelmäämme liittyvän valitettavan totuuden.</p><p>Se on erityisen kiusallinen useimmille puolueille ja mediallekin siksi, että yksi puolue on oman käsityksensä asiasta ilmoittanut tosiasiana jo vuosia sitten &ndash; ja vaikka optimistisemmat suomalaiset ovat toivoneet toisin, se näyttää osin olevan totta. Harva poliittinen toimija perussuomalaisten ulkopuolella pystyy vieläkään sanomaan sitä ääneen, vaikka epäiltyjä rikoksia ei ymmärrä kukaan ja &rdquo;sietokyky ylittyy&rdquo; kaikilla, kuten eräs poliitikko tiedotteessaan sanoi. Tästä kertovat myös yo. lainaukset.</p><p>Se tosiasia on tämä: jos haluamme auttaa ja ottaa vastaan hyvin erilaisen nais- ja seksuaalisuuskäsityksen kulttuurista tulevia ihmisiä &ndash; antaa heille turvaa ja ottaa heidät keskuuteemme vapaan yhteiskunnan pelisäännöin &ndash; meidän täytyy hyväksyä samalla se, että omien kansalaistemme turvallisuus heikentyy ainakin joiltain osin. Ikävintä on, että tuo jokin osa näyttää olevan alaikäiset lapset ja erityisesti nuoret tytöt.</p><p>Jos turvapaikanhakijoita tulee massoittain, mikä tällä hetkellä ei ole tilanne, myös tällaisia rikoksia voi odottaa tapahtuvan kasvavasti. (Poliisille ilmoitettujen raiskausten määrä on vuosina 2014&ndash;2017 kasvanut 1009 kappaleesta 1242 kappaleeseen määrän kasvaessa jokaisena vuotena välissä. Lasten seksuaaliset hyväksikäytöt sen sijaan vähentyivät samalla ajanjaksolla, mutta&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/3-10594855">palasivat viime vuonna&nbsp;jälleen vuoden 2014 tasolle</a>.)</p><p>Poliisin tänään Ylellä julkaisemien ennakkotietojen mukaan ulkomaalaisten osuus kaikista tietoon tulleista seksuaalirikoksista oli viime vuonna 25,3 prosenttia ja lasten seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa 19,2 prosenttia. Ulkomaan kansalaisten osuus Suomen väestöstä on alle viisi prosenttia.</p><p>Päättäjien kannalta tosiasian myöntäminen tarkoittaa sitä, että perusturvallisuuden heikentyminen täytyy ottaa huomioon, kun mietitään turvapaikanhakijoiden ottamista ja sitä, voidaanko järjestelmää jatkaa nykyiseen malliin. Täyden valvonnan poliisivaltiota tuskin haluamme tai edes talouden puolesta kykenemme pystyttämään, ja pari tuntia kotoutusluentoa tai &rdquo;laillisuuskasvatusta&rdquo; ei varmasti muuta asiaa, jos aikuinen, rikollisuuteen taipuvainen ihminen on valmis järjestelmällisesti hyväksikäyttämään alaikäisiä, alle 15-vuotiaita tyttöjä. Lapsia.</p><p><a href="http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152441/265_Lehti_ym_2014.pdf">Tuhanteen kertaan netissä siteeratut Optulan rikostilastot </a>vahvistavat&nbsp;tiettyjen kansallisuuksien ja kulttuuripiirin edustajien moninkertaisesti suuremman riskin syyllistyä seksuaalirikoksiin. Ja kun <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005206976.html">maahamme on ollut eniten tulijoita</a> tältä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta, ja tulijoita oli yksittäisenä vuotena hurja määrä, ovat&nbsp;haittapuolet nyt nähtävissä.</p><p>Päättäjien tehtävä ei ole kadehdittava. Turvapaikkajärjestelmään puuttuminen muin keinoin, kuin mitä EU-alueella on jo yhteisesti tehty, ei ole helppoa. Siitä irtautuminen vaatisi kansainvälisten sopimusten rikkomista, eikä avun lopettamiseen muutenkaan ole monilla halua. Toisaalta EU-maista Itävalta on ottanut käyttöön turvapaikanhakijakiintiön, joka&nbsp;EU:n <a href="http://www.politico.eu/article/asylum-seekers-limit-not-illegal-council-legal-opinion-commission-migration/">ministerineuvoston mukaan</a>&nbsp;ei riko kansainvälistä lakia.</p><p>Sosiaaliturvamme muokkaaminen vähemmän houkuttelevaksi &ndash; kuten monissa Euroopan maissa &ndash; sillä tarkoituksella, että ankeampi elämä ajaisi nuoria miehiä nopeammin kotimaihinsa, lipsahtaa perustuslain nojalla helposti heikennykseksi myös omille kansalaisille. Turvapaikanhakijoiden eristäminen taas estää kotoutumisen mahdollisuudet niidenkin osalta, jotka siihen oikeasti olisivat kykeneväisiä.</p><p>Useimmin tarjotut keinot, seksuaalirikosten rangaistusten koventaminen ja karkotusten nopeuttaminen, puolestaan auttavat vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Silloin kun uhreja jo on.</p><p>Monen poliitikon esiin nostama poliisin resurssien kasvattaminen voi tuoda konkreettista apua.</p><p>Varmaa lienee ainakin se, että &rdquo;kotoutumisen tehostamisen&rdquo; hokeminen ei suurelle osalle suomalaisista riitä. Sen ei pitäisi jatkossa riittää myöskään suomalaisille poliitikoille, jotka ovat vastuussa kansalaisten turvallisuudesta.</p><p>Ja samaan aikaan pitäisi kaikkien jaksaa muistaa, että kaikissa ihmisryhmissä, kaikkien kansallisuuksien joukossa, ylivoimainen enemmistö on hyviä ihmisiä, jotka eivät halua vahingoittaa toisia.</p><p>////</p><p>Tätä kirjoittaessa sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on&nbsp;<a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/269125-kai-mykkanen-ylelle-oulun-epaillyt-tyypillisista-turvapaikanhakumaista-yhdistava">tuonut julki tiedon,</a> että Oulun seksuaalirikoksista epäillyt ovat tulleet Suomeen &rdquo;tyypillisistä turvapaikanhakumaista&rdquo;. Hänen mukaansa Oulussa näkyy epäiltyihin liittyvä yhdistävä seikka eli tietyistä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista tulevien miesten yliedustus seksuaalirikoksissa. Heidän rikostasonsa oli vuosikymmenen alussa raiskausrikoksissa 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden.</p><p>&rdquo;Jos Suomesta hakee turvaa, ei voi olla niin, että sen jälkeen itse aiheuttaa turvattomuutta&rdquo;, Mykkänen myös sanoo.</p><p>Myös vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto&nbsp;<a href="http://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miksi-irakilaiset-ovat-yliedustettuina-raiskaustilastoissa-pekka-haavisto-en-osaa-sanoa-olisiko-irakilaisessa-kulttuurissa-jotain-aivan-erityista/7239460#gs.PQdbOJeK">sanoo MTV:llä suoraan,</a> että vuoden 2015 turvapaikanhakijapiikki näkyy nyt kaikkialla Euroopassa ja Suomessa. Hän ihmettelee sitä, että kotoutuminen on vielä usean vuodenkin jälkeen heikkoa. Toisaalta Haavisto yhä uskoo kotouttamisen tehoon ja vetoaa kotouttamistoimien lisäämiseksi.</p><p>&rdquo;Meillä on luottamuksen kulttuuri Suomessa. Lapset voivat liikkua vapaasti, naiset voivat liikkua rauhassa kaduilla. Tässä on hyvin suuri kulttuurinen ero moniin Lähi-idän maihin&rdquo;, Haavisto pohtii erityisesti sodan runteleman Irakin ja Suomen eroa.</p><p>Osaa esille tulleista maahanmuuton haitoista voidaan kenties ehkäistä vain turvapaikanhaun määriä radikaalisti rajoittamalla, mutta Suomen on vaikea nähdä itsenäisesti ryhtyvän niin poikkeukselliseen toimeen. Se on muutenkin kysymys, joka liittyy tulevaisuuteen, ei nykyiseen rikosilmiöön.</p><p>Suomessa jo olevien riskiryhmään kuuluvien nuorten miesten osalta täytyy keksiä muunlaisia keinoja. Oma osaamiseni ei riitä sen arvioimiseen, kuinka paljon viranomaiset voivat tehdä ennaltaehkäisyn lisäämiseksi. Yksi kansalaisten keinoista on vanhempien tiukentuva valvonta lasten ja nuorten sosiaalisen median käytön suhteen. Siihen on syytä kaikkien netin jahtaajien vuoksi.</p> ”Kotoutumisessa on kiinnitettävä enemmän huomiota suomalaisen yhteiskunnan perusarvoihin ja siihen, että niitä pitää pystyä täällä kunnioittamaan…”

”Nämä luvut kertovat, että jotain on mennyt pieleen maahanmuuttajien laillisuuskasvatuksessa…”

”Meidän pitää nyt kysyä, olemmeko epäonnistuneet kotouttamisessa ja onko niin, ettei Suomeen muuttaneille ole kerrottu riittävästi…”

Yllä olevat ovat lainauksia suomalaisilta puoluejohtajilta.

///

Oulun epäillyt seksuaalirikokset pakottavat suomalaiset kohtaamaan yhden humanitaariseen maahanmuuttoon ja turvapaikkajärjestelmäämme liittyvän valitettavan totuuden.

Se on erityisen kiusallinen useimmille puolueille ja mediallekin siksi, että yksi puolue on oman käsityksensä asiasta ilmoittanut tosiasiana jo vuosia sitten – ja vaikka optimistisemmat suomalaiset ovat toivoneet toisin, se näyttää osin olevan totta. Harva poliittinen toimija perussuomalaisten ulkopuolella pystyy vieläkään sanomaan sitä ääneen, vaikka epäiltyjä rikoksia ei ymmärrä kukaan ja ”sietokyky ylittyy” kaikilla, kuten eräs poliitikko tiedotteessaan sanoi. Tästä kertovat myös yo. lainaukset.

Se tosiasia on tämä: jos haluamme auttaa ja ottaa vastaan hyvin erilaisen nais- ja seksuaalisuuskäsityksen kulttuurista tulevia ihmisiä – antaa heille turvaa ja ottaa heidät keskuuteemme vapaan yhteiskunnan pelisäännöin – meidän täytyy hyväksyä samalla se, että omien kansalaistemme turvallisuus heikentyy ainakin joiltain osin. Ikävintä on, että tuo jokin osa näyttää olevan alaikäiset lapset ja erityisesti nuoret tytöt.

Jos turvapaikanhakijoita tulee massoittain, mikä tällä hetkellä ei ole tilanne, myös tällaisia rikoksia voi odottaa tapahtuvan kasvavasti. (Poliisille ilmoitettujen raiskausten määrä on vuosina 2014–2017 kasvanut 1009 kappaleesta 1242 kappaleeseen määrän kasvaessa jokaisena vuotena välissä. Lasten seksuaaliset hyväksikäytöt sen sijaan vähentyivät samalla ajanjaksolla, mutta palasivat viime vuonna jälleen vuoden 2014 tasolle.)

Poliisin tänään Ylellä julkaisemien ennakkotietojen mukaan ulkomaalaisten osuus kaikista tietoon tulleista seksuaalirikoksista oli viime vuonna 25,3 prosenttia ja lasten seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa 19,2 prosenttia. Ulkomaan kansalaisten osuus Suomen väestöstä on alle viisi prosenttia.

Päättäjien kannalta tosiasian myöntäminen tarkoittaa sitä, että perusturvallisuuden heikentyminen täytyy ottaa huomioon, kun mietitään turvapaikanhakijoiden ottamista ja sitä, voidaanko järjestelmää jatkaa nykyiseen malliin. Täyden valvonnan poliisivaltiota tuskin haluamme tai edes talouden puolesta kykenemme pystyttämään, ja pari tuntia kotoutusluentoa tai ”laillisuuskasvatusta” ei varmasti muuta asiaa, jos aikuinen, rikollisuuteen taipuvainen ihminen on valmis järjestelmällisesti hyväksikäyttämään alaikäisiä, alle 15-vuotiaita tyttöjä. Lapsia.

Tuhanteen kertaan netissä siteeratut Optulan rikostilastot vahvistavat tiettyjen kansallisuuksien ja kulttuuripiirin edustajien moninkertaisesti suuremman riskin syyllistyä seksuaalirikoksiin. Ja kun maahamme on ollut eniten tulijoita tältä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta, ja tulijoita oli yksittäisenä vuotena hurja määrä, ovat haittapuolet nyt nähtävissä.

Päättäjien tehtävä ei ole kadehdittava. Turvapaikkajärjestelmään puuttuminen muin keinoin, kuin mitä EU-alueella on jo yhteisesti tehty, ei ole helppoa. Siitä irtautuminen vaatisi kansainvälisten sopimusten rikkomista, eikä avun lopettamiseen muutenkaan ole monilla halua. Toisaalta EU-maista Itävalta on ottanut käyttöön turvapaikanhakijakiintiön, joka EU:n ministerineuvoston mukaan ei riko kansainvälistä lakia.

Sosiaaliturvamme muokkaaminen vähemmän houkuttelevaksi – kuten monissa Euroopan maissa – sillä tarkoituksella, että ankeampi elämä ajaisi nuoria miehiä nopeammin kotimaihinsa, lipsahtaa perustuslain nojalla helposti heikennykseksi myös omille kansalaisille. Turvapaikanhakijoiden eristäminen taas estää kotoutumisen mahdollisuudet niidenkin osalta, jotka siihen oikeasti olisivat kykeneväisiä.

Useimmin tarjotut keinot, seksuaalirikosten rangaistusten koventaminen ja karkotusten nopeuttaminen, puolestaan auttavat vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Silloin kun uhreja jo on.

Monen poliitikon esiin nostama poliisin resurssien kasvattaminen voi tuoda konkreettista apua.

Varmaa lienee ainakin se, että ”kotoutumisen tehostamisen” hokeminen ei suurelle osalle suomalaisista riitä. Sen ei pitäisi jatkossa riittää myöskään suomalaisille poliitikoille, jotka ovat vastuussa kansalaisten turvallisuudesta.

Ja samaan aikaan pitäisi kaikkien jaksaa muistaa, että kaikissa ihmisryhmissä, kaikkien kansallisuuksien joukossa, ylivoimainen enemmistö on hyviä ihmisiä, jotka eivät halua vahingoittaa toisia.

////

Tätä kirjoittaessa sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on tuonut julki tiedon, että Oulun seksuaalirikoksista epäillyt ovat tulleet Suomeen ”tyypillisistä turvapaikanhakumaista”. Hänen mukaansa Oulussa näkyy epäiltyihin liittyvä yhdistävä seikka eli tietyistä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista tulevien miesten yliedustus seksuaalirikoksissa. Heidän rikostasonsa oli vuosikymmenen alussa raiskausrikoksissa 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden.

”Jos Suomesta hakee turvaa, ei voi olla niin, että sen jälkeen itse aiheuttaa turvattomuutta”, Mykkänen myös sanoo.

Myös vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto sanoo MTV:llä suoraan, että vuoden 2015 turvapaikanhakijapiikki näkyy nyt kaikkialla Euroopassa ja Suomessa. Hän ihmettelee sitä, että kotoutuminen on vielä usean vuodenkin jälkeen heikkoa. Toisaalta Haavisto yhä uskoo kotouttamisen tehoon ja vetoaa kotouttamistoimien lisäämiseksi.

”Meillä on luottamuksen kulttuuri Suomessa. Lapset voivat liikkua vapaasti, naiset voivat liikkua rauhassa kaduilla. Tässä on hyvin suuri kulttuurinen ero moniin Lähi-idän maihin”, Haavisto pohtii erityisesti sodan runteleman Irakin ja Suomen eroa.

Osaa esille tulleista maahanmuuton haitoista voidaan kenties ehkäistä vain turvapaikanhaun määriä radikaalisti rajoittamalla, mutta Suomen on vaikea nähdä itsenäisesti ryhtyvän niin poikkeukselliseen toimeen. Se on muutenkin kysymys, joka liittyy tulevaisuuteen, ei nykyiseen rikosilmiöön.

Suomessa jo olevien riskiryhmään kuuluvien nuorten miesten osalta täytyy keksiä muunlaisia keinoja. Oma osaamiseni ei riitä sen arvioimiseen, kuinka paljon viranomaiset voivat tehdä ennaltaehkäisyn lisäämiseksi. Yksi kansalaisten keinoista on vanhempien tiukentuva valvonta lasten ja nuorten sosiaalisen median käytön suhteen. Siihen on syytä kaikkien netin jahtaajien vuoksi.

]]>
47 http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267572-poliitikkojen-on-yha-vaikea-puhua-rikollisuuden-ja-turvapaikanhaun-kytkoksesta#comments Kotimaa Seksuaalirikokset Mon, 14 Jan 2019 14:31:46 +0000 Teppo Ovaskainen http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267572-poliitikkojen-on-yha-vaikea-puhua-rikollisuuden-ja-turvapaikanhaun-kytkoksesta
Nettisaalistajien torjunta on kaikkien yhteinen asia http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267481-nettisaalistajien-torjunta-on-kaikkien-yhteinen-asia <p></p><p><strong>Keskustelu Oulun lapsiin kohdistuneista seksirikoksista on keskittynyt tekijöiden taustaan. Samalla on kuitenkin unohtunut tapa, jolla tekijät ovat lehtitietojen mukaan lähestyneet uhrejaan: Nettisaalistus eli groomaus. Jos haluamme varmistaa, ettei vastaavia tapauksia tule lisää, meidän on pystyttävä rajoittamaan sosiaalisen median käyttöä lasten lähestymiseen seksuaalisessa tarkoituksessa.</strong></p><p></p><p>Kun tyttöjä on viime päivinä haastateltu mediassa Oulun tapahtumien johdosta, moni on kertonut<a href="https://www.como.fi/uutiset/15v-violan-sosiaalinen-koe-jarkyttaa-seksisaalistajat-iskivat-heti/"> aikuisten miesten usein yrittävän ottaa heihin netissä yhteyttä</a>. Ylen haastattelema <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10593661">Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani</a> kertoo <a href="https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/pelastakaalapset/main/2016/03/01082548/Grooming-raportti_final.pdf">Pelastakaa Lapset ry:n selvityksestä</a>, jonka mukaan noin joka kolmas 10-18-vuotias nuori on kohdannut netissä seksuaalista käyttäytymistä. Raportti on kuitenkin vuodelta 2016 ja pohjautuu suurelta osin 2011 tilanteeseen. Sen jälkeen sosiaalisen median merkitys nuorten arjessa ei ole ainakaan vähentynyt. On yllättävää, ettei tuoreempaa tutkittua tietoa tilanteesta ole.</p><p></p><p>Suosittelen silti kaikkia lukemaan selvityksen, se havahduttaa näkemään, miten laaja ja vakava ilmiö nettisaalistus on, eikä se rantautunut Suomeen vasta turvapaikanhakijamiesten mukana. Se Oulun seksuaalirikosvyyhdissä on uutta, että lehtitiedoista päätellen tekijät ovat Oulussa toimineet ilmeisesti yhdessä tai ainakin tienneet toisistaan. Aiemmin paljastetuissa hyväksikäyttötapauksissa tekijät ovat toimineet yksin.</p><p></p><p>Pelastakaa lapset ry:n raportissa kiinnittää erityisesti huomiota se, mitä hyväksikäytön uhrit ovat kokeneet saavansa hyväksikäyttäjiltään. Tapauksia tutkineiden poliisien arvioissa ylivoimaisesti merkittävimmiksi nousivat hyväksynnän ja ymmärryksen saamisen kokemus. Tai kuten raportissa lainattu poliisi toteaa: &rdquo;Yleisesti voidaan sanoa, että taustalla on turvallisuutta ja rakkautta kaipaava ja hakeva lapsi.&rdquo; Groomaaja käyttää näitä tarpeita hyväkseen manipuloidessaan lapsen mieltä vastaanottavaiseksi tapaamisille ja seksuaalisille teoille.</p><p></p><p>Kysymys, joka meidän kaikkien aikuisten on kysyttävä itseltämme, miksi niin moni lapsi jää Suomessa paitsi turvallisuutta ja rakkautta? Miksi kaikki lapset eivät koe saavansa osakseen hyväksyntää ja ymmärrystä?</p><p></p><p># # #</p><p></p><p>Vanhemmat ovat usein autuaan tietämättömiä lastensa nettielämästä. Käsi ylös, kuka luulee tietävänsä, mitä sosiaalisen median sovelluksia omat lapset päivittäin käyttävät? Eivät ainakaan facebookia.</p><p></p><p>Me opetamme lapsemme käyttämään heijastinta ja katsomaan suojatiellä vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle, mutta meidän pitäisi osata neuvoa myös, miten käyttää turvallisesti Snapchatia, Instagramia, Jodelia, Whatsappia, Youtubea ja mitä niitä nyt onkaan. Sitä on 2010-luvun vanhemmuus.</p><p></p><p>Sukupolvien kuilu repeää viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi kohtaa netissä ongelmia. Jos lapsi kokee tarvitsevansa apua, sitä haetaan kaikilta muilta paitsi omilta vanhemmilta. Miksi? Miksi lapset eivät luota vanhempiinsa nettiin liittyvissä ongelmissa. Koska he pelkäävät vanhempien rankaisevan heitä rajoittamalla ruutuaikaa tai netin käyttöä, vaikka he itse olisivat identiteettivarkaan, nettikiusaajan tai nettisaalistajan uhreja.</p><p></p><p>Vanhempien on uskallettava tunnustaa tietämättömyytensä, uskallettava kysyä. &rdquo;Mitä kaikkia appeja sulla on kännykässä?&rdquo; &rdquo;Mikä se Snapchat oikein on. Kerro, miten se toimii?&rdquo; &rdquo;Keiden kanssa sä yleensä juttelet netissä?&rdquo; &quot;Hei näytä mullekin, mitä kuvia sä jaat kavereille.&quot; &rdquo;Millä apilla mun on helpointa tavoittaa sut?&rdquo; ...</p><p></p><p>Jos ei tiedä mistä aloittaa, kannattaa lukea vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton <a href="https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/">Lapsi sosiaalisessa mediassa</a> -sivun ohjeet.</p><p></p><p># # #</p><p></p><p>Helppoja tapoja torjua nettisaalistajia ei valitettavasti ole. Tärkeintä on <strong>luottamuksen rakentaminen lasten ja vanhempien välille</strong>, jotta lapset uskaltavat ottaa puheeksi myös ikäviä asioita, ja vanhemmat uskaltava keskustella asiallisesti lastensa kanssa netin mahdollisista uhkakuvista.</p><p></p><p>Joskus asiat vaan ovat liian kipeitä kotona puhuttaviksi. Siksi esimerkiksi <strong><a href="https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/lasten-ja-nuorten-puhelin/">Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin, chat ja nettikirje</a></strong> ovat niin tärkeitä. Tietoa palveluista on levitettävä ja niiden rahoitusta lisättävä, jotta toiminta voidaan laajentaa ympärivuorokautiseksi. Esimerkiksi Lasten ja nuorten chat on auki vain neljänä päivänä viikossa kello 17-20. Se ei riitä! Myös vanhemmille on oma palvelunsa.</p><p></p><p>Yhteiskunnan palveluilla on oma roolinsa. <strong>Lastensuojelun resurssien</strong> on vastattava tarvetta, jotta kaikki Suomen lapset ja nuoret voisivat kokea olevansa hyväksyttyjä ja jonkun ymmärtävän heitä. Lisäksi <strong>lastensuojelun ammattilaisia tulee täydennyskouluttaa</strong> ymmärtämään paremmin lasten ja nuorten sosiaalista verkkoelämää, olemaan läsnä siellä missä lapsetkin ovat.</p><p></p><p>Tutkimustiedon puute yllätti kun etsin taustoja tähän lastuun. Verkkokulttuuri muuttuu jatkuvasti. Muutaman vuoden ikäiset tutkimukset eivät enää anna kuin viitteitä siitä, mikä tilanne on nyt, ja mitkä toimenpiteet olisivat vaikuttavimpia. Lasten ja nuorten sosiaalisen kultuurin <strong>tutkimusta tarvitaan nopeasti lisää</strong>.</p><p></p><p><strong>Myös lainsäädäntöä tulee kehittää.</strong> <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_282+2010.pdf">Alaikäisen houkuttelu seksuaaliseen tarkoitukseen on kriminalisoitu</a> Suomessa jo vuonna 2010, mutta lain valvonta ja näyttö on ilmeisen vaikeaa. Tuomioita ei ole näkynyt, vaikka tytöt kertovat lähentelyn olevan verkossa jatkuvaa, ja groomingia seuranneesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on annettu vuosien kuluessa monta tuomiota. Enintään yhden vuoden vankeustuomion pelotevaikutus on ilmeisen tehoton. Lakia on päivitettävä, jotta se vastaa paremmin groomingin nykytilannetta ja suojelee paremmin lapsia nettisaalistajilta.</p><p></p><p>Miksi tehottomaksi jäänyttä lakia ei ole korjattu, vaikka groomauksen laajuus on ollut jo pitkään tiedossa? Sitä meidän kansanedustajien on syytä pohtia tykönämme.</p><p></p><p>Muuten olemme pian samassa tilanteessa kuin Yhdysvallat, jossa pyöri vuosina 2004-07 tosi-tv-vigilanttisarja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/To_Catch_a_Predator">To Catch a Predator</a>, jossa toimittajat tekeytyivät verkossa lapsiksi. Kun aikuiset miehet ottivat yhteyttä ja halusivat nettikeskustelujen jälkeen tavata seksin merkeissä, toimittajat tekivät heille ansan, ja luovuttivat miehet haastattelun jälkeen poliisille. Yhdessä jaksossa saatettiin pidättää jopa 50 miestä.</p><p></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>

Keskustelu Oulun lapsiin kohdistuneista seksirikoksista on keskittynyt tekijöiden taustaan. Samalla on kuitenkin unohtunut tapa, jolla tekijät ovat lehtitietojen mukaan lähestyneet uhrejaan: Nettisaalistus eli groomaus. Jos haluamme varmistaa, ettei vastaavia tapauksia tule lisää, meidän on pystyttävä rajoittamaan sosiaalisen median käyttöä lasten lähestymiseen seksuaalisessa tarkoituksessa.

Kun tyttöjä on viime päivinä haastateltu mediassa Oulun tapahtumien johdosta, moni on kertonut aikuisten miesten usein yrittävän ottaa heihin netissä yhteyttä. Ylen haastattelema Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani kertoo Pelastakaa Lapset ry:n selvityksestä, jonka mukaan noin joka kolmas 10-18-vuotias nuori on kohdannut netissä seksuaalista käyttäytymistä. Raportti on kuitenkin vuodelta 2016 ja pohjautuu suurelta osin 2011 tilanteeseen. Sen jälkeen sosiaalisen median merkitys nuorten arjessa ei ole ainakaan vähentynyt. On yllättävää, ettei tuoreempaa tutkittua tietoa tilanteesta ole.

Suosittelen silti kaikkia lukemaan selvityksen, se havahduttaa näkemään, miten laaja ja vakava ilmiö nettisaalistus on, eikä se rantautunut Suomeen vasta turvapaikanhakijamiesten mukana. Se Oulun seksuaalirikosvyyhdissä on uutta, että lehtitiedoista päätellen tekijät ovat Oulussa toimineet ilmeisesti yhdessä tai ainakin tienneet toisistaan. Aiemmin paljastetuissa hyväksikäyttötapauksissa tekijät ovat toimineet yksin.

Pelastakaa lapset ry:n raportissa kiinnittää erityisesti huomiota se, mitä hyväksikäytön uhrit ovat kokeneet saavansa hyväksikäyttäjiltään. Tapauksia tutkineiden poliisien arvioissa ylivoimaisesti merkittävimmiksi nousivat hyväksynnän ja ymmärryksen saamisen kokemus. Tai kuten raportissa lainattu poliisi toteaa: ”Yleisesti voidaan sanoa, että taustalla on turvallisuutta ja rakkautta kaipaava ja hakeva lapsi.” Groomaaja käyttää näitä tarpeita hyväkseen manipuloidessaan lapsen mieltä vastaanottavaiseksi tapaamisille ja seksuaalisille teoille.

Kysymys, joka meidän kaikkien aikuisten on kysyttävä itseltämme, miksi niin moni lapsi jää Suomessa paitsi turvallisuutta ja rakkautta? Miksi kaikki lapset eivät koe saavansa osakseen hyväksyntää ja ymmärrystä?

# # #

Vanhemmat ovat usein autuaan tietämättömiä lastensa nettielämästä. Käsi ylös, kuka luulee tietävänsä, mitä sosiaalisen median sovelluksia omat lapset päivittäin käyttävät? Eivät ainakaan facebookia.

Me opetamme lapsemme käyttämään heijastinta ja katsomaan suojatiellä vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle, mutta meidän pitäisi osata neuvoa myös, miten käyttää turvallisesti Snapchatia, Instagramia, Jodelia, Whatsappia, Youtubea ja mitä niitä nyt onkaan. Sitä on 2010-luvun vanhemmuus.

Sukupolvien kuilu repeää viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi kohtaa netissä ongelmia. Jos lapsi kokee tarvitsevansa apua, sitä haetaan kaikilta muilta paitsi omilta vanhemmilta. Miksi? Miksi lapset eivät luota vanhempiinsa nettiin liittyvissä ongelmissa. Koska he pelkäävät vanhempien rankaisevan heitä rajoittamalla ruutuaikaa tai netin käyttöä, vaikka he itse olisivat identiteettivarkaan, nettikiusaajan tai nettisaalistajan uhreja.

Vanhempien on uskallettava tunnustaa tietämättömyytensä, uskallettava kysyä. ”Mitä kaikkia appeja sulla on kännykässä?” ”Mikä se Snapchat oikein on. Kerro, miten se toimii?” ”Keiden kanssa sä yleensä juttelet netissä?” "Hei näytä mullekin, mitä kuvia sä jaat kavereille." ”Millä apilla mun on helpointa tavoittaa sut?” ...

Jos ei tiedä mistä aloittaa, kannattaa lukea vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton Lapsi sosiaalisessa mediassa -sivun ohjeet.

# # #

Helppoja tapoja torjua nettisaalistajia ei valitettavasti ole. Tärkeintä on luottamuksen rakentaminen lasten ja vanhempien välille, jotta lapset uskaltavat ottaa puheeksi myös ikäviä asioita, ja vanhemmat uskaltava keskustella asiallisesti lastensa kanssa netin mahdollisista uhkakuvista.

Joskus asiat vaan ovat liian kipeitä kotona puhuttaviksi. Siksi esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin, chat ja nettikirje ovat niin tärkeitä. Tietoa palveluista on levitettävä ja niiden rahoitusta lisättävä, jotta toiminta voidaan laajentaa ympärivuorokautiseksi. Esimerkiksi Lasten ja nuorten chat on auki vain neljänä päivänä viikossa kello 17-20. Se ei riitä! Myös vanhemmille on oma palvelunsa.

Yhteiskunnan palveluilla on oma roolinsa. Lastensuojelun resurssien on vastattava tarvetta, jotta kaikki Suomen lapset ja nuoret voisivat kokea olevansa hyväksyttyjä ja jonkun ymmärtävän heitä. Lisäksi lastensuojelun ammattilaisia tulee täydennyskouluttaa ymmärtämään paremmin lasten ja nuorten sosiaalista verkkoelämää, olemaan läsnä siellä missä lapsetkin ovat.

Tutkimustiedon puute yllätti kun etsin taustoja tähän lastuun. Verkkokulttuuri muuttuu jatkuvasti. Muutaman vuoden ikäiset tutkimukset eivät enää anna kuin viitteitä siitä, mikä tilanne on nyt, ja mitkä toimenpiteet olisivat vaikuttavimpia. Lasten ja nuorten sosiaalisen kultuurin tutkimusta tarvitaan nopeasti lisää.

Myös lainsäädäntöä tulee kehittää. Alaikäisen houkuttelu seksuaaliseen tarkoitukseen on kriminalisoitu Suomessa jo vuonna 2010, mutta lain valvonta ja näyttö on ilmeisen vaikeaa. Tuomioita ei ole näkynyt, vaikka tytöt kertovat lähentelyn olevan verkossa jatkuvaa, ja groomingia seuranneesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on annettu vuosien kuluessa monta tuomiota. Enintään yhden vuoden vankeustuomion pelotevaikutus on ilmeisen tehoton. Lakia on päivitettävä, jotta se vastaa paremmin groomingin nykytilannetta ja suojelee paremmin lapsia nettisaalistajilta.

Miksi tehottomaksi jäänyttä lakia ei ole korjattu, vaikka groomauksen laajuus on ollut jo pitkään tiedossa? Sitä meidän kansanedustajien on syytä pohtia tykönämme.

Muuten olemme pian samassa tilanteessa kuin Yhdysvallat, jossa pyöri vuosina 2004-07 tosi-tv-vigilanttisarja To Catch a Predator, jossa toimittajat tekeytyivät verkossa lapsiksi. Kun aikuiset miehet ottivat yhteyttä ja halusivat nettikeskustelujen jälkeen tavata seksin merkeissä, toimittajat tekivät heille ansan, ja luovuttivat miehet haastattelun jälkeen poliisille. Yhdessä jaksossa saatettiin pidättää jopa 50 miestä.

]]>
56 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267481-nettisaalistajien-torjunta-on-kaikkien-yhteinen-asia#comments Kotimaa Groomaus Nettisaalistus Sun, 13 Jan 2019 15:09:36 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267481-nettisaalistajien-torjunta-on-kaikkien-yhteinen-asia
Nettiturvallisuuden jalkauttaminen vaatii valtakunnallisen ohjelman http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267461-nettiturvallisuuden-jalkauttaminen-vaatii-valtakunnallisen-ohjelman <p>Lasten seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset ovat tuoneet esille järkyttävällä ja karulla tavalla, miten sosiaalisen median kautta lapsia hyväksikäytetään.</p><p>Viime toukokuussa tuli voimaan EU:n tietosuoja-asetus, jonka myötä sosiaalisen median palveluihin tuli pakolliset alaikärajat. &nbsp;Sosiaalisen median käytön ikärajojen päivitys ja niihin kiinnitetty huomio julkisessa keskustelussa ovat ehdottoman tervetulleita uudistuksia. Ikärajojen käyttöä on viime kädessä kuitenkin mahdoton valvoa. &nbsp;Huomioiden digitalisoituvan yhteiskuntamme ikäraja-asetuksilla tuskin saavutamme enää merkittävästi lisää suojaa lapsillemme. Katse pitäisikin kiinnittää enemmän sekä lapsille sekä aikuisille suunnattuun informaatioon ja koulutukseen netin turvallisesta käytöstä. Mitä nuorempi lapsi, sitä vahvempi tulee olla vanhempien kontrolli ja tieto siitä, miten lapsi käyttää puhelintaan ja muita digitaalisia laitteita.</p><p>Lasten ja nuorten turvallisempaa netinkäyttöä tulisi opettaa ja harjoitella sekä kotona että koulussa. &nbsp;&nbsp;Alakouluikäisistä lähtien tulisi järjestää nettiturvallisuudesta säännöllisiä tietoiskuja opetuksen ohessa. Jotta tietoa saataisiin kaikille ikäluokille ja kaikkien lasten ulottuville kotitaustasta riippumatta, turvallisen netinkäytön ohjauksen tulisi olla vahvemmin mukana myös opetussuunnitelmassa pitkäkestoisesti koko peruskoulun ajan. Nykyään sosiaalinen media on kuitenkin harmaalla ja villillä alueella, jossa pelisäännöt ovat vanhempien, opettajan ja koulun oman aktiivisuuden ja valistuneisuuden varassa. Koska opettajilla on jo nykyisellään kädet täynnä töitä, voisi lasten ja nuorten järjestöt ottaa mukaan yhteistyöhön ja vahvempaan rooliin turvallisen netin käytön jalkauttamiseksi. Lasten ja nuorten järjestöillä on tietoa siitä, missä lapset ja nuoret liikkuvat ja mitkä ovat netin haasteet eri ikäisillä. Yhteistyön lisäämiseen ja kurssien järjestämiseen järjestöt tarvitsisivat luonnollisesti lisää resursseja. Myös koulujen ja poliisin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sujuva ja toimiva yhteistyö ovat lasten hyväksikäytön ehkäisyssä merkittävässä roolissa. Matalan kynnyksen palvelut, joista lapsilla ja nuorilla on myös tietoa, parantavat osaltaan tiedonsaamista epäilyttävästä toiminnasta. Toimintaa tulee tuoda sinne, missä lapset ja nuoret ovat, eikä viedä sitä virastojen tai monimutkaisten palvelujärjestelmien taakse. Jotta saadaan varmistettua, että kaikki lapset ja nuoret saavat riittävän tiedon, Suomeen tarvitaan nettiturvallisuuden jalkauttamiseen valtakunnallinen ohjelma.</p><p>Yksikin lapsen hyväksikäyttö on liikaa. Meidän vanhempien ja yhteiskunnan on tehtävä kaikkemme, jotta riskit hyväksikäytölle saadaan minimoitua. Siihen tarvitaan valistuksen lisäksi moniammatillista yhteistyötä ja tiukkaa puuttumista väärinkäytöksiin.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lasten seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset ovat tuoneet esille järkyttävällä ja karulla tavalla, miten sosiaalisen median kautta lapsia hyväksikäytetään.

Viime toukokuussa tuli voimaan EU:n tietosuoja-asetus, jonka myötä sosiaalisen median palveluihin tuli pakolliset alaikärajat.  Sosiaalisen median käytön ikärajojen päivitys ja niihin kiinnitetty huomio julkisessa keskustelussa ovat ehdottoman tervetulleita uudistuksia. Ikärajojen käyttöä on viime kädessä kuitenkin mahdoton valvoa.  Huomioiden digitalisoituvan yhteiskuntamme ikäraja-asetuksilla tuskin saavutamme enää merkittävästi lisää suojaa lapsillemme. Katse pitäisikin kiinnittää enemmän sekä lapsille sekä aikuisille suunnattuun informaatioon ja koulutukseen netin turvallisesta käytöstä. Mitä nuorempi lapsi, sitä vahvempi tulee olla vanhempien kontrolli ja tieto siitä, miten lapsi käyttää puhelintaan ja muita digitaalisia laitteita.

Lasten ja nuorten turvallisempaa netinkäyttöä tulisi opettaa ja harjoitella sekä kotona että koulussa.   Alakouluikäisistä lähtien tulisi järjestää nettiturvallisuudesta säännöllisiä tietoiskuja opetuksen ohessa. Jotta tietoa saataisiin kaikille ikäluokille ja kaikkien lasten ulottuville kotitaustasta riippumatta, turvallisen netinkäytön ohjauksen tulisi olla vahvemmin mukana myös opetussuunnitelmassa pitkäkestoisesti koko peruskoulun ajan. Nykyään sosiaalinen media on kuitenkin harmaalla ja villillä alueella, jossa pelisäännöt ovat vanhempien, opettajan ja koulun oman aktiivisuuden ja valistuneisuuden varassa. Koska opettajilla on jo nykyisellään kädet täynnä töitä, voisi lasten ja nuorten järjestöt ottaa mukaan yhteistyöhön ja vahvempaan rooliin turvallisen netin käytön jalkauttamiseksi. Lasten ja nuorten järjestöillä on tietoa siitä, missä lapset ja nuoret liikkuvat ja mitkä ovat netin haasteet eri ikäisillä. Yhteistyön lisäämiseen ja kurssien järjestämiseen järjestöt tarvitsisivat luonnollisesti lisää resursseja. Myös koulujen ja poliisin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sujuva ja toimiva yhteistyö ovat lasten hyväksikäytön ehkäisyssä merkittävässä roolissa. Matalan kynnyksen palvelut, joista lapsilla ja nuorilla on myös tietoa, parantavat osaltaan tiedonsaamista epäilyttävästä toiminnasta. Toimintaa tulee tuoda sinne, missä lapset ja nuoret ovat, eikä viedä sitä virastojen tai monimutkaisten palvelujärjestelmien taakse. Jotta saadaan varmistettua, että kaikki lapset ja nuoret saavat riittävän tiedon, Suomeen tarvitaan nettiturvallisuuden jalkauttamiseen valtakunnallinen ohjelma.

Yksikin lapsen hyväksikäyttö on liikaa. Meidän vanhempien ja yhteiskunnan on tehtävä kaikkemme, jotta riskit hyväksikäytölle saadaan minimoitua. Siihen tarvitaan valistuksen lisäksi moniammatillista yhteistyötä ja tiukkaa puuttumista väärinkäytöksiin.

 

]]>
67 http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267461-nettiturvallisuuden-jalkauttaminen-vaatii-valtakunnallisen-ohjelman#comments Kotimaa Koulu Lapset ja nuoret Nettiturvallisuus Poliisi Seksuaalirikokset Sun, 13 Jan 2019 10:30:10 +0000 Mia Laiho http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267461-nettiturvallisuuden-jalkauttaminen-vaatii-valtakunnallisen-ohjelman
Kaikesta ei varmaan kannata puhua http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267460-kaikesta-ei-varmaan-kannata-puhua <p>Presidenttimme matkustaa Kiinaan. Virallinen vierailu sinne on hyvä asia, mutta kieli keskellä suuta on syytä olla. Enkä tässä ajattele, vain kiinalaisia, vaan myös osaa suomalaisista, joille &rdquo;suomettuneen&rdquo; diplomatian tavat ovat unohtuneet. &nbsp;Varmaan myös liitolaismaissamme vierailu herättää kiinnostusta.</p><p>&nbsp;</p><p>Vierailua ennen yrityksemme ovat saaneet luvan viedä äidinmaidonkorviketta ja särkisäilykkeiden kaltaisia kalatuotteita Kiinaan. Tästä voi kiitellä, kun kauppa on näin Kiinan vientimme osalta monipuolistunut. Se, että Kiinan valtion epäilyt toimet parantanevat huomattavasti Nokian asemaa G5-verkkoja markkinoitaessa, on tässä yhteydessä syytä unohtaa. Tosin Nokian hallituksen puheenjohtajan mukana olo matkalla saattaa myös ajattelemaan toisin. Hänen mukana olonsa seurueessa, Huawei-jupakan kiihtyessä, pistää silmään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;Matkailun edistämiseen kannattaa keskittyä Kiinan presidentti on jo tavannut suomalaisen Joulupukin, toivoa sopii, että Kiinan keskiluokka seuraa tässä asiassa johtajaansa.</p><p>&nbsp;</p><p>Sinkiangin leireistä, tai Tiibetin ihmisoikeustilanteesta selvitään yleisellä toteamuksella ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeydestä. Ihmisoikeuksistahan suurvalloilla on aivan omia tulkintojaan. Ehkä tässä yhteydessä kannattaa ainakin kotiinpäin vaieta Suomen ja Kiinan yhteistyöstä Kiinan oikeuslaitoksen kehittämiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuskinpa Etelä-Kiinanmeren tilanne sekään nousee suuresti esille. &nbsp;En ole huomannut, että Suomi olisi &nbsp;&nbsp;siellä tapahtuneisiin aluelaajennuksiin ottanut sen enempää kantaa. Enemmän Presidenttiämme kiinnostaa varmasti arktinen alue sen luonto ja taloudellinen hyödyntäminen. Kiinalaiset ovat viime aikoina investoineet kovasti ulkomaille, ehkäpä sieltä löytyisi rahaa Jäämerenrataan ja rautatietunneliin Suomenlahden alitse.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidenttimme matkustaa Kiinaan. Virallinen vierailu sinne on hyvä asia, mutta kieli keskellä suuta on syytä olla. Enkä tässä ajattele, vain kiinalaisia, vaan myös osaa suomalaisista, joille ”suomettuneen” diplomatian tavat ovat unohtuneet.  Varmaan myös liitolaismaissamme vierailu herättää kiinnostusta.

 

Vierailua ennen yrityksemme ovat saaneet luvan viedä äidinmaidonkorviketta ja särkisäilykkeiden kaltaisia kalatuotteita Kiinaan. Tästä voi kiitellä, kun kauppa on näin Kiinan vientimme osalta monipuolistunut. Se, että Kiinan valtion epäilyt toimet parantanevat huomattavasti Nokian asemaa G5-verkkoja markkinoitaessa, on tässä yhteydessä syytä unohtaa. Tosin Nokian hallituksen puheenjohtajan mukana olo matkalla saattaa myös ajattelemaan toisin. Hänen mukana olonsa seurueessa, Huawei-jupakan kiihtyessä, pistää silmään.

 

 Matkailun edistämiseen kannattaa keskittyä Kiinan presidentti on jo tavannut suomalaisen Joulupukin, toivoa sopii, että Kiinan keskiluokka seuraa tässä asiassa johtajaansa.

 

Sinkiangin leireistä, tai Tiibetin ihmisoikeustilanteesta selvitään yleisellä toteamuksella ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeydestä. Ihmisoikeuksistahan suurvalloilla on aivan omia tulkintojaan. Ehkä tässä yhteydessä kannattaa ainakin kotiinpäin vaieta Suomen ja Kiinan yhteistyöstä Kiinan oikeuslaitoksen kehittämiseksi.

 

Tuskinpa Etelä-Kiinanmeren tilanne sekään nousee suuresti esille.  En ole huomannut, että Suomi olisi   siellä tapahtuneisiin aluelaajennuksiin ottanut sen enempää kantaa. Enemmän Presidenttiämme kiinnostaa varmasti arktinen alue sen luonto ja taloudellinen hyödyntäminen. Kiinalaiset ovat viime aikoina investoineet kovasti ulkomaille, ehkäpä sieltä löytyisi rahaa Jäämerenrataan ja rautatietunneliin Suomenlahden alitse.

]]>
11 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267460-kaikesta-ei-varmaan-kannata-puhua#comments Kotimaa Sun, 13 Jan 2019 10:26:40 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267460-kaikesta-ei-varmaan-kannata-puhua
Kansalaiset odottavat muutakin kuin hätäkokouksia http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267457-kansalaiset-odottavat-muutakin-kuin-hatakokouksia <p>Keskustelu Oulun hirveistä tapahtumista käy kuumana. Paljastuneiden rikosten ja niiden poikkeuksellisuuden seurauksena asioiden on muututtava. Se vähän mitä tiedämme Oulun törkeyksistä, on sellaista, mitä emme voi missään olosuhteissa sietää, emmekä hyväksyä. Tästä on laaja kansallinen yhteinen käsitys aina valtiojohtoa myöten.</p><p>&nbsp;</p><p>Oulun tapahtumien käsittely on hankalaa, koska tietoja tulee tipoittain ja huhukampanjat vellovat eri sosiaalisen median alustoilla. Nyt tilanne mahdollistaa väärien ja väritettyjen tietojen levittämisen, myös rasistisessa tarkoituksessa. Näitä vääriä ja väritettyjä tietoja käyttävät poliittisesti hyödykseen niin perussuomalaiset kuin heitä vieläkin hörhömmät ryhmät, tarkoituksenaan aiheuttaa eripuraa ja hajaannusta suomalaisten keskuuteen. Tämä osaltaan aiheuttaa sen, miksi Oulun tapahtumista on vaikea käydä julkista keskustelua.</p><p>Perussuomalaiset ovat odottamalla odottaneet jotain näin vastenmielistä tapahtuvaksi ja nyt he hyödyntävät sen poliittisena polttoaineena. Heidän mukaansa valtionjohto on syyllinen, koska se ei ole estänyt tapahtumia.</p><p>Tämänkaltaisilla tapauksilla he voivat profiloitua täysin erilinjalla kuin muut poliittiset ryhmät. Minusta tällainen politiikka, jolla tietoisesti jaetaan suomalaisia vastakkain, on vastuutonta ja typerää. Sen tien päässä on entistä jakautuneempi ja arvoiltaan rikkinäisempi Suomi.</p><p>Se ei ole minun Suomeni, sillä siinä yhteiskunnassa emme löydä yhteisiä keinoja estää vastaavien tapahtumien toistumista. Pienessä mittakaavassa tilanteessa on hieman samaa kuin syksyn 2015 turvapaikkahakijakriisissä. Näissä tilanteissa on löydettävä kansallinen konsensus ja toimittava yhdessä.</p><p>Toistemme syyttely ei muuta mitään. Nyt on aika näyttää, miten yhdessä muutetaan lakeja ja toimia niin, ettei vastaavaa tapahdu. Tässä myös perussuomalaisilla on näytönpaikka, onko heistä tekemään muiden kanssa yhteistyötä vai jatkuuko vain muiden syyllistäminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Se mitä Oulussa on tapahtunut, ei enää muuksi muutu. Rikoksiin syyllistyneet on tuomittava ankarimman kautta, ilman minkäänlaista sympatiaa. Uhreille ja heidän omaisilleen on annettava kaikki tuki, mitä he tarvitsevat selvitäkseen näiden kauheuksien yli. Kansalaisille on taattava turvallinen ympäristö. Tämä on yhteiskunnan velvollisuus. Yhteiskunnan velvollisuus on myös estää vastaavien tapahtumien uusiutuminen. Keinoina tähän ovat lainsäädäntö, lain valvonta ja tuomiovalta.</p><p>Seksuaalirikokset ja varsinkin törkeät sellaiset ovat minun moraalikäsityksessä ja arvomaailmassa halveksuttavinta mitä tiedän. Näin on jo nyt suomalaisessa oikeuskäytännössä, vaikka tuomioiden osalta linjassa on koventamisen varaa.</p><p>Törkeisiin ja aina lapseen kohdistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyneiden osalta uskoni horjuu nykyisten vankeusrangaistuksen ja terapian parantavaan merkitykseen. Keinojen on oltava kovemmat. Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys, jonka tarkoituksena on kiristää lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia. Tämä laki on saatava voimaan vielä nykyisen eduskunnan aikana.</p><p>Lainsäädännön on mahdollistettava törkeissä rikoksissa kansalaisuuden menettäminen ja ilman kansalaisuutta olevien karkottaminen. Kansanturvallisuus ja kansalaisten luottamus yhteiskuntaan eivät kestä, että Suomeen tullaan suojelun varjolla ja sen jälkeen itse aiheutetaan uhkaa, pelkoa ja tuhoa muille.</p><p>Poliisin ja muiden viranomaisten resurssit sekä käytänteet pitää olla sellaiset, että näihin rikoksiin tartutaan välittömästi ja tehokkaasti. Valitettavasti nyt on jäänyt kansalaisille käsitys, että viranomaisten toiminta ei ole ollut riittävän aktiivista ja tehokasta. Näin ei voi jatkua.</p><p>Asiaan perehtynyt ylikomisario <strong>Sari Sarani</strong> totesi Ylen uutisissa lauantai-iltana (12.1.2019), että Oulun kaltaisia tapauksia on enemmän ja nyt paljastanut on vain jäävuoren huippu. Kun ylikomisariotason poliisi näin sanoo, niin uskottava on. Silloin kyseessä on vakava kansallinen ongelma, jonka hoitamiseen ei enää riitä hallituksen hätäkokous. Nyt tarvitaan enemmän.</p><p>Ongelman ratkaisemiseen tarvitaan kaikkien eduskuntapuolueiden tuki ja viime päivien kommenttien perusteella olen vakuuttunut myös oppositiopuolueiden halusta tukea hallitusta nopeilla korjaavilla toimilla. Suomalaisella lainsäätäjällä on mahdollisuus näyttää mihin se kykenee. Aikaa on kaksi kuukautta.</p><p>&nbsp;</p><p>Oulun tapahtumien seurauksena kolme kokonaisuutta on korjattava seksuaalirikoksiin syyllistyneiden osalta:</p><p>1) Lainsäädäntöä on kiristettävä merkittävästi. Eduskunnan käsittelyssä olevat hallituksen esitykset on hyväksyttävä nykyisen eduskunnan aikana. Tarvittaessa hallituksen on annettava täydentäviä esityksiä.</p><p>2) Viranomaisten resursseja on lisättävä ja niiden toiminnan on oltava nykyistä uskottavampaa.</p><p>3) Tuomiovallan on huomioitava nykyistä paremmin kansalaisten oikeustaju ja moraalikäsitys. Tuomioiden on oltava nykyistä ankarampia.</p><p>Ilman näitä toimia kansalaisten luottamus yhteiskuntaan rapautuu. Kansalaiset odottavat nyt nopeita ja tehokkaita toimia. Nyt mitataan poliittisen päätöksenteon uskottavuus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustelu Oulun hirveistä tapahtumista käy kuumana. Paljastuneiden rikosten ja niiden poikkeuksellisuuden seurauksena asioiden on muututtava. Se vähän mitä tiedämme Oulun törkeyksistä, on sellaista, mitä emme voi missään olosuhteissa sietää, emmekä hyväksyä. Tästä on laaja kansallinen yhteinen käsitys aina valtiojohtoa myöten.

 

Oulun tapahtumien käsittely on hankalaa, koska tietoja tulee tipoittain ja huhukampanjat vellovat eri sosiaalisen median alustoilla. Nyt tilanne mahdollistaa väärien ja väritettyjen tietojen levittämisen, myös rasistisessa tarkoituksessa. Näitä vääriä ja väritettyjä tietoja käyttävät poliittisesti hyödykseen niin perussuomalaiset kuin heitä vieläkin hörhömmät ryhmät, tarkoituksenaan aiheuttaa eripuraa ja hajaannusta suomalaisten keskuuteen. Tämä osaltaan aiheuttaa sen, miksi Oulun tapahtumista on vaikea käydä julkista keskustelua.

Perussuomalaiset ovat odottamalla odottaneet jotain näin vastenmielistä tapahtuvaksi ja nyt he hyödyntävät sen poliittisena polttoaineena. Heidän mukaansa valtionjohto on syyllinen, koska se ei ole estänyt tapahtumia.

Tämänkaltaisilla tapauksilla he voivat profiloitua täysin erilinjalla kuin muut poliittiset ryhmät. Minusta tällainen politiikka, jolla tietoisesti jaetaan suomalaisia vastakkain, on vastuutonta ja typerää. Sen tien päässä on entistä jakautuneempi ja arvoiltaan rikkinäisempi Suomi.

Se ei ole minun Suomeni, sillä siinä yhteiskunnassa emme löydä yhteisiä keinoja estää vastaavien tapahtumien toistumista. Pienessä mittakaavassa tilanteessa on hieman samaa kuin syksyn 2015 turvapaikkahakijakriisissä. Näissä tilanteissa on löydettävä kansallinen konsensus ja toimittava yhdessä.

Toistemme syyttely ei muuta mitään. Nyt on aika näyttää, miten yhdessä muutetaan lakeja ja toimia niin, ettei vastaavaa tapahdu. Tässä myös perussuomalaisilla on näytönpaikka, onko heistä tekemään muiden kanssa yhteistyötä vai jatkuuko vain muiden syyllistäminen.

 

Se mitä Oulussa on tapahtunut, ei enää muuksi muutu. Rikoksiin syyllistyneet on tuomittava ankarimman kautta, ilman minkäänlaista sympatiaa. Uhreille ja heidän omaisilleen on annettava kaikki tuki, mitä he tarvitsevat selvitäkseen näiden kauheuksien yli. Kansalaisille on taattava turvallinen ympäristö. Tämä on yhteiskunnan velvollisuus. Yhteiskunnan velvollisuus on myös estää vastaavien tapahtumien uusiutuminen. Keinoina tähän ovat lainsäädäntö, lain valvonta ja tuomiovalta.

Seksuaalirikokset ja varsinkin törkeät sellaiset ovat minun moraalikäsityksessä ja arvomaailmassa halveksuttavinta mitä tiedän. Näin on jo nyt suomalaisessa oikeuskäytännössä, vaikka tuomioiden osalta linjassa on koventamisen varaa.

Törkeisiin ja aina lapseen kohdistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyneiden osalta uskoni horjuu nykyisten vankeusrangaistuksen ja terapian parantavaan merkitykseen. Keinojen on oltava kovemmat. Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys, jonka tarkoituksena on kiristää lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia. Tämä laki on saatava voimaan vielä nykyisen eduskunnan aikana.

Lainsäädännön on mahdollistettava törkeissä rikoksissa kansalaisuuden menettäminen ja ilman kansalaisuutta olevien karkottaminen. Kansanturvallisuus ja kansalaisten luottamus yhteiskuntaan eivät kestä, että Suomeen tullaan suojelun varjolla ja sen jälkeen itse aiheutetaan uhkaa, pelkoa ja tuhoa muille.

Poliisin ja muiden viranomaisten resurssit sekä käytänteet pitää olla sellaiset, että näihin rikoksiin tartutaan välittömästi ja tehokkaasti. Valitettavasti nyt on jäänyt kansalaisille käsitys, että viranomaisten toiminta ei ole ollut riittävän aktiivista ja tehokasta. Näin ei voi jatkua.

Asiaan perehtynyt ylikomisario Sari Sarani totesi Ylen uutisissa lauantai-iltana (12.1.2019), että Oulun kaltaisia tapauksia on enemmän ja nyt paljastanut on vain jäävuoren huippu. Kun ylikomisariotason poliisi näin sanoo, niin uskottava on. Silloin kyseessä on vakava kansallinen ongelma, jonka hoitamiseen ei enää riitä hallituksen hätäkokous. Nyt tarvitaan enemmän.

Ongelman ratkaisemiseen tarvitaan kaikkien eduskuntapuolueiden tuki ja viime päivien kommenttien perusteella olen vakuuttunut myös oppositiopuolueiden halusta tukea hallitusta nopeilla korjaavilla toimilla. Suomalaisella lainsäätäjällä on mahdollisuus näyttää mihin se kykenee. Aikaa on kaksi kuukautta.

 

Oulun tapahtumien seurauksena kolme kokonaisuutta on korjattava seksuaalirikoksiin syyllistyneiden osalta:

1) Lainsäädäntöä on kiristettävä merkittävästi. Eduskunnan käsittelyssä olevat hallituksen esitykset on hyväksyttävä nykyisen eduskunnan aikana. Tarvittaessa hallituksen on annettava täydentäviä esityksiä.

2) Viranomaisten resursseja on lisättävä ja niiden toiminnan on oltava nykyistä uskottavampaa.

3) Tuomiovallan on huomioitava nykyistä paremmin kansalaisten oikeustaju ja moraalikäsitys. Tuomioiden on oltava nykyistä ankarampia.

Ilman näitä toimia kansalaisten luottamus yhteiskuntaan rapautuu. Kansalaiset odottavat nyt nopeita ja tehokkaita toimia. Nyt mitataan poliittisen päätöksenteon uskottavuus.

]]>
39 http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267457-kansalaiset-odottavat-muutakin-kuin-hatakokouksia#comments Kotimaa Oulu Perussuomalaiset Seksuaalirikokset Sun, 13 Jan 2019 09:25:26 +0000 Petteri Leino http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267457-kansalaiset-odottavat-muutakin-kuin-hatakokouksia
Oulun seksuaalirikosepäilyistä tuli yhteinen huolenaihe http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267416-oulun-seksuaalirikosepailyista-tuli-yhteinen-huolenaihe <p>Hyvin moni suomalainen järkyttyi ja huolestui, kun poliisi oli perjantaina tiedottanut neljästä&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/269050-poliisi-oulussa-4-uutta-seksuaalirikosepailyja-kaikki-uhrit-alle-15v">uudesta seksuaalirikosepäilystä Oulussa</a>. Uhrit ovat alle 15-vuotiaita tyttöjä, ja rikoksista epäillään noin tai alle 20-vuotiaita ulkomaalaistaustaisia miehiä.</p><p>Tänään Oulun tapahtumia kommentoi tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jonka mukaan on <a href="https://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&amp;com=6/3/459590/c043303636">kestämätöntä, että epäilyjä on tullut lisää</a>.</p><p>Presidentti on kommentissaan enemmän kuin oikeassa, ja voi vain toivoa voimia uhreille ja heidän läheisilleen.</p><p>Huolestuttavaan rikosuutiseen on reagoinut moni muukin poliitikko niin hallituksen riveistä kuin oppositiostakin.</p><p>Pääministeri, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, sanoi perjantaina ymmärtävänsä &rdquo;täysin kansalaisten keskuudessa esiintyvän huolen ja järkytyksen&rdquo;. Hänen mukaansa rikoksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sipilä nosti esille</strong> myös turvapaikkajärjestelmän.</p><p>&rdquo;Turvapaikkajärjestelmän tehtävä on auttaa hädässä olevia, mutta rikollisia se ei voi suojella&rdquo;, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/269068-paaministeri-juha-sipila-ymmarran-taysin-kansalaisten-huolen-ja-jarkytyksen">pääministeri sanoi.</a></p><p>Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) puolestaan kertoi keskustelleensa Oulun tapauksista pääministerin kanssa. Tänään Mykkänen sanoi Ylen Ykkösaamussa, että kaksoiskansalaisilta pitäisi voida törkeissä seksuaalirikosten tapauksissa poistaa kansalaisuus.</p><p>&rdquo;Kyllä minä lähden siitä, että on kansallinen uhka, jos aivan perusarvojamme, yksilön koskemattomuutta, törkeällä tavalla loukkaa&rdquo;, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/269125-kai-mykkanen-ylelle-oulun-epaillyt-tyypillisista-turvapaikanhakumaista-yhdistava">sisäministeri totesi.</a></p><p>Mykkäsen puoluetoveri, kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Petteri Orpo, ilmoitti puolestaan jo eilen Twitterissä, että &rdquo;kokoomus esittää lakien tiukentamista ulkomaalaisiin liittyvän rikollisuuden estämiseksi ja edellyttää lakien pikaista käsittelyä&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Oulussa on epäiltyjä</strong> nyt yhteensä kuusitoista. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10593609?origin=rss">Ylen mukaan</a> he ovat kaikki ulkomaalaistaustaisia, ja heistä osa on tullut Suomeen turvapaikanhakijoina ja osa kiintiöpakolaisina.</p><p>Sinisten puheenjohtaja, eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/269117-hallitusta-vaaditaan-ylimaaraiseen-istuntoon-oulun-tapausten-vuoksi-suomessa-ei-saa">on vaatinut hallitusta ylimääräiseen istuntoon</a> Oulun tapausten vuoksi.</p><p>Terhon puoluetoveri, Sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo esitti ajatuksiaan uudistuksista turvapaikkapolitiikkaan, jotta vuoden 2015 tilanne ei voisi toistua Suomessa ainakaan samassa laajuudessa. Euroopan unionin tasolla päätöksiä ei tunnu syntyvän.</p><p><a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267379-turvapaikanhakijoiden-maaraa-on-voitava-rajoittaa">Elo suosisi Itävallan mallia</a>, jossa valtio on valmis ottamaan vastaan vain rajoitetun määrän turvapaikanhakijoita vuodessa. Enimmäismäärän täyttyessä turvapaikkaa voisivat hakea vain erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, esimerkiksi lapset ja raskaana olevat naiset.</p><p>Itävallassa maksimimäärä oli viime vuonna määritelty 30 000:ksi <a href="https://www.dw.com/en/austria-plans-to-toughen-asylum-policy-ease-deportations/a-43446419">uutispalvelu Deutsche Wellen mukaan</a>. Pakolaiskriisivuonna <a href="https://www.bbc.com/news/world-europe-35364768">2015 Itävaltaan tuli turvapaikkahakemuksia 90 000</a>. Se oli lähes kolminkertainen määrä Suomeen verrattuna.</p><p>Itävallassa maahanmuutto oli merkittävä vaaliteema <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4vallan_parlamenttivaalit_2017">syksyn 2017 parlamenttivaaleissa</a>. Siellä suuriin voittajiin kuului oikeistopopulistinen vapauspuolue FPÖ, joka sai 26 prosenttia äänistä. Populistit pääsivät siellä muodostamaan hallituksen konservatiivis-oikeistolaisen kansanpuolueen ÖVP:n (äänistä 31,5%) kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomessa eduskunnan oppositio</strong> on arvostellut jyrkästi hallitusta sen hitaudesta puuttua ongelmiin.</p><p>&rdquo;Sisäministeri Mykkänen virittelee toimenpideohjelmaa, pahasti myöhässä. Ohjelman sisällön on oltava kunnollinen ja konkreettinen. Enemmistölle suomalaisista eivät pääministerin nuhteet ja sisäministerin puuhastelu riitä&rdquo;, perussuomalaisten kansanedustaja <a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267357-paaministerin-nuhteet-ja-sisaministerin-puuhastelu-eivat-riita">Tom Packalen kirjoitti Puheenvuoross</a>a.&nbsp;</p><p>&rdquo;Hallituksen on herättävä tähän hälyttävään tilanteeseen. Tarvitsemme nyt ennen kaikkea turvallisuudesta vastaavien viranomaisten resurssien vahvistamista, raiskauslainsäädännön uudistusta ja kriisiavun ohjaamista Ouluun&rdquo;, sdp:n varapuheenjohtaja, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/269147-hallituksen-herattava-tahan-halyttavaan-tilanteeseen">kansanedustaja Sanna Marin tiedotti</a>.</p><p>Koska Suomen eduskuntavaaleihin on aikaa enää kolme kuukautta, on selvää, että humanitaarisesta maahanmuutosta on tullut nyt painava vaaliteema myös niihin.</p> Hyvin moni suomalainen järkyttyi ja huolestui, kun poliisi oli perjantaina tiedottanut neljästä uudesta seksuaalirikosepäilystä Oulussa. Uhrit ovat alle 15-vuotiaita tyttöjä, ja rikoksista epäillään noin tai alle 20-vuotiaita ulkomaalaistaustaisia miehiä.

Tänään Oulun tapahtumia kommentoi tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jonka mukaan on kestämätöntä, että epäilyjä on tullut lisää.

Presidentti on kommentissaan enemmän kuin oikeassa, ja voi vain toivoa voimia uhreille ja heidän läheisilleen.

Huolestuttavaan rikosuutiseen on reagoinut moni muukin poliitikko niin hallituksen riveistä kuin oppositiostakin.

Pääministeri, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, sanoi perjantaina ymmärtävänsä ”täysin kansalaisten keskuudessa esiintyvän huolen ja järkytyksen”. Hänen mukaansa rikoksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan.

 

Sipilä nosti esille myös turvapaikkajärjestelmän.

”Turvapaikkajärjestelmän tehtävä on auttaa hädässä olevia, mutta rikollisia se ei voi suojella”, pääministeri sanoi.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) puolestaan kertoi keskustelleensa Oulun tapauksista pääministerin kanssa. Tänään Mykkänen sanoi Ylen Ykkösaamussa, että kaksoiskansalaisilta pitäisi voida törkeissä seksuaalirikosten tapauksissa poistaa kansalaisuus.

”Kyllä minä lähden siitä, että on kansallinen uhka, jos aivan perusarvojamme, yksilön koskemattomuutta, törkeällä tavalla loukkaa”, sisäministeri totesi.

Mykkäsen puoluetoveri, kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Petteri Orpo, ilmoitti puolestaan jo eilen Twitterissä, että ”kokoomus esittää lakien tiukentamista ulkomaalaisiin liittyvän rikollisuuden estämiseksi ja edellyttää lakien pikaista käsittelyä”.

 

Oulussa on epäiltyjä nyt yhteensä kuusitoista. Ylen mukaan he ovat kaikki ulkomaalaistaustaisia, ja heistä osa on tullut Suomeen turvapaikanhakijoina ja osa kiintiöpakolaisina.

Sinisten puheenjohtaja, eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho on vaatinut hallitusta ylimääräiseen istuntoon Oulun tapausten vuoksi.

Terhon puoluetoveri, Sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo esitti ajatuksiaan uudistuksista turvapaikkapolitiikkaan, jotta vuoden 2015 tilanne ei voisi toistua Suomessa ainakaan samassa laajuudessa. Euroopan unionin tasolla päätöksiä ei tunnu syntyvän.

Elo suosisi Itävallan mallia, jossa valtio on valmis ottamaan vastaan vain rajoitetun määrän turvapaikanhakijoita vuodessa. Enimmäismäärän täyttyessä turvapaikkaa voisivat hakea vain erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, esimerkiksi lapset ja raskaana olevat naiset.

Itävallassa maksimimäärä oli viime vuonna määritelty 30 000:ksi uutispalvelu Deutsche Wellen mukaan. Pakolaiskriisivuonna 2015 Itävaltaan tuli turvapaikkahakemuksia 90 000. Se oli lähes kolminkertainen määrä Suomeen verrattuna.

Itävallassa maahanmuutto oli merkittävä vaaliteema syksyn 2017 parlamenttivaaleissa. Siellä suuriin voittajiin kuului oikeistopopulistinen vapauspuolue FPÖ, joka sai 26 prosenttia äänistä. Populistit pääsivät siellä muodostamaan hallituksen konservatiivis-oikeistolaisen kansanpuolueen ÖVP:n (äänistä 31,5%) kanssa.

 

Suomessa eduskunnan oppositio on arvostellut jyrkästi hallitusta sen hitaudesta puuttua ongelmiin.

”Sisäministeri Mykkänen virittelee toimenpideohjelmaa, pahasti myöhässä. Ohjelman sisällön on oltava kunnollinen ja konkreettinen. Enemmistölle suomalaisista eivät pääministerin nuhteet ja sisäministerin puuhastelu riitä”, perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalen kirjoitti Puheenvuorossa. 

”Hallituksen on herättävä tähän hälyttävään tilanteeseen. Tarvitsemme nyt ennen kaikkea turvallisuudesta vastaavien viranomaisten resurssien vahvistamista, raiskauslainsäädännön uudistusta ja kriisiavun ohjaamista Ouluun”, sdp:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sanna Marin tiedotti.

Koska Suomen eduskuntavaaleihin on aikaa enää kolme kuukautta, on selvää, että humanitaarisesta maahanmuutosta on tullut nyt painava vaaliteema myös niihin.

]]>
194 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267416-oulun-seksuaalirikosepailyista-tuli-yhteinen-huolenaihe#comments Kotimaa Eduskuntavaalit 2019 Maahanmuutto Seksuaalirikokset Sat, 12 Jan 2019 17:00:48 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267416-oulun-seksuaalirikosepailyista-tuli-yhteinen-huolenaihe
Lapsia ja nuoria on suojeltava saalistajilta http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267396-lapsia-ja-nuoria-on-suojeltava-saalistajilta <p>&rdquo;Ei voi olla niin, että Suomesta hakee turvaa ja sen jälkeen aiheuttaa itse turvattomuutta&rdquo;, sanoi sisäministeri&nbsp;<a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5e0c6079-dc31-41d3-83ab-fa1f6773b5a6">Kai Mykkänen (kok.) aamutv:ssä</a>. Oulussa paljastunut seksuaalirikosvyyhti on aiheuttanut paljon ahdistusta ja nostanut pintaan kysymyksiä, kuten &rdquo;Mitä nyt tehdään?&rdquo;. Tällainen ei saa päästä leviämään, vaikka valitettavasti en usko Oulun olevan ainut kaupunki, jossa lasten ja nuorten saalistusta on tehty.</p><p>Seksuaaliset hyväksikäytöt jäävät helposti piiloon häpeän takia. Etenkin lapset ja nuoret päättävät usein salata tapahtuneen lähipiiriltään, koska heitä on uhkailtu tai he eivät muista syistä uskalla kertoa asiasta. Meidän tulisi puuttua tähän lisäämällä vanhempien ymmärrystä ja tietoisuutta erilaisista sosiaalisen median viestipalveluista, jotta he osaisivat kysyä oikeita kysymyksiä ja valvoa sovellusten turvallista käyttöä.</p><p>Lisäksi koulun, kodin ja viranomaisten yhteistyötä on lisättävä. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi Ankkuri-toiminnan avulla, jossa poliisista, sosiaalitoimesta, terveydenhoidosta ja nuorisotoimesta koostuvat tiimit yrittävät ratkaista nuoren kokemia ongelmia moniammatillisesti. Lounais-Suomen poliisissa&nbsp;<a href="https://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstructure/55940_Ankkuritoiminta_Lounais-Suomessa.pdf?502914651fafd488">Ankkuri-tiimit toimivat tällä hetkellä Turussa, Salossa, Raumalla ja Porissa</a>. On sanomattakin selvää, että poliisi ja muut viranomaiset tarvitsevat enemmän resursseja siihen, että he voivat yhdistää tietoja ja huomata ongelmatilanteet mahdollisimman varhain.</p><p>Olemme tottuneet ajatukseen Suomesta yhtenä maailman turvallisimmista maista. Oulun järkyttävistä seksuaalirikoksista epäillyt ovat turvapaikanhakijataustaisia Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueen valtioista. Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että kyse on yksilöistä eikä kollektiivisesta syyllisyydestä. Ihonväri tai kansalaisuus ei tee kenestäkään rikollista, vaan ihmisen omat valinnat. Turvapaikanhakuprosessia tulisi uudistaa niin, että apu kohdistuu todella suojelua tarvitseviin ja siihen oikeutettuihin henkilöihin.</p><p>Vuonna 2015 Eurooppaan saapui pakolaisaalto, johon ei oltu osattu riittävästi varautua ja jota ei vieläkään ole kunnolla saatu ratkaistua. Mielestäni tehokkainta olisi perustaa EU:n ulkorajoille vastaanottokeskuksia, joissa hakemukset käsiteltäisiin ja josta sitten turvapaikan saaneet ohjattaisiin väkiluvun tai muun mittarin mukaan heidät vastaanottavaan valtioon. Tämä olisi paitsi tehokasta, myös inhimillisesti parempi ratkaisu. Se vähentäisi salakuljettamista Euroopan maasta toiseen ja myös vähentäisi turhautumista, kun jossain jäsenmaassa jo alkanut kotoutuminen vaihtuisikin käännytykseen.</p><p>Euroopan tason ratkaisun löytymisessä voi vielä kestää, joten on tärkeää, että myös kansallinen lainsäädäntömme on näiltä osin kunnossa. Vakaviin rikoksiin syyllistyneiltä kaksoiskansalaisilta on voitava perua Suomen kansalaisuus. Ylipäänsä kansalaisuuden, karkotusten ja palautusten ehtoja on tarkistettava. Eduskunnassa on myös käsittelyssä parhaillaan rangaistuspolitiikan kiristämispaketti, joka sisältäisi uuden rikosnimikkeen, lapsen törkeän raiskaamisen, josta maksimirangaistus olisi 12 vuotta. Vakavien rikosten seurausten on vastattava kansalaisten oikeustajua, ja mielestäni selkeä linja on tiukentaa lapsiin ja muihin puolustuskyvyttömiin kohdistuneiden rikosten rangaistuksia. Toivottavasti lakihankkeet ehtivät edetä ripeästi vielä tällä hallituskaudella.</p><p>Turvallisuus on perustarve, ja meidän on suojeltava etenkin lapsia ja nuoria pahalta. Kenenkään ei tule joutua elämään arkeaan pelossa.</p><p>Janika Takatalo<br />kaupunginvaltuutettu ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja<br />Turku</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Ei voi olla niin, että Suomesta hakee turvaa ja sen jälkeen aiheuttaa itse turvattomuutta”, sanoi sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) aamutv:ssä. Oulussa paljastunut seksuaalirikosvyyhti on aiheuttanut paljon ahdistusta ja nostanut pintaan kysymyksiä, kuten ”Mitä nyt tehdään?”. Tällainen ei saa päästä leviämään, vaikka valitettavasti en usko Oulun olevan ainut kaupunki, jossa lasten ja nuorten saalistusta on tehty.

Seksuaaliset hyväksikäytöt jäävät helposti piiloon häpeän takia. Etenkin lapset ja nuoret päättävät usein salata tapahtuneen lähipiiriltään, koska heitä on uhkailtu tai he eivät muista syistä uskalla kertoa asiasta. Meidän tulisi puuttua tähän lisäämällä vanhempien ymmärrystä ja tietoisuutta erilaisista sosiaalisen median viestipalveluista, jotta he osaisivat kysyä oikeita kysymyksiä ja valvoa sovellusten turvallista käyttöä.

Lisäksi koulun, kodin ja viranomaisten yhteistyötä on lisättävä. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi Ankkuri-toiminnan avulla, jossa poliisista, sosiaalitoimesta, terveydenhoidosta ja nuorisotoimesta koostuvat tiimit yrittävät ratkaista nuoren kokemia ongelmia moniammatillisesti. Lounais-Suomen poliisissa Ankkuri-tiimit toimivat tällä hetkellä Turussa, Salossa, Raumalla ja Porissa. On sanomattakin selvää, että poliisi ja muut viranomaiset tarvitsevat enemmän resursseja siihen, että he voivat yhdistää tietoja ja huomata ongelmatilanteet mahdollisimman varhain.

Olemme tottuneet ajatukseen Suomesta yhtenä maailman turvallisimmista maista. Oulun järkyttävistä seksuaalirikoksista epäillyt ovat turvapaikanhakijataustaisia Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueen valtioista. Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että kyse on yksilöistä eikä kollektiivisesta syyllisyydestä. Ihonväri tai kansalaisuus ei tee kenestäkään rikollista, vaan ihmisen omat valinnat. Turvapaikanhakuprosessia tulisi uudistaa niin, että apu kohdistuu todella suojelua tarvitseviin ja siihen oikeutettuihin henkilöihin.

Vuonna 2015 Eurooppaan saapui pakolaisaalto, johon ei oltu osattu riittävästi varautua ja jota ei vieläkään ole kunnolla saatu ratkaistua. Mielestäni tehokkainta olisi perustaa EU:n ulkorajoille vastaanottokeskuksia, joissa hakemukset käsiteltäisiin ja josta sitten turvapaikan saaneet ohjattaisiin väkiluvun tai muun mittarin mukaan heidät vastaanottavaan valtioon. Tämä olisi paitsi tehokasta, myös inhimillisesti parempi ratkaisu. Se vähentäisi salakuljettamista Euroopan maasta toiseen ja myös vähentäisi turhautumista, kun jossain jäsenmaassa jo alkanut kotoutuminen vaihtuisikin käännytykseen.

Euroopan tason ratkaisun löytymisessä voi vielä kestää, joten on tärkeää, että myös kansallinen lainsäädäntömme on näiltä osin kunnossa. Vakaviin rikoksiin syyllistyneiltä kaksoiskansalaisilta on voitava perua Suomen kansalaisuus. Ylipäänsä kansalaisuuden, karkotusten ja palautusten ehtoja on tarkistettava. Eduskunnassa on myös käsittelyssä parhaillaan rangaistuspolitiikan kiristämispaketti, joka sisältäisi uuden rikosnimikkeen, lapsen törkeän raiskaamisen, josta maksimirangaistus olisi 12 vuotta. Vakavien rikosten seurausten on vastattava kansalaisten oikeustajua, ja mielestäni selkeä linja on tiukentaa lapsiin ja muihin puolustuskyvyttömiin kohdistuneiden rikosten rangaistuksia. Toivottavasti lakihankkeet ehtivät edetä ripeästi vielä tällä hallituskaudella.

Turvallisuus on perustarve, ja meidän on suojeltava etenkin lapsia ja nuoria pahalta. Kenenkään ei tule joutua elämään arkeaan pelossa.

Janika Takatalo
kaupunginvaltuutettu ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja
Turku

]]>
13 http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267396-lapsia-ja-nuoria-on-suojeltava-saalistajilta#comments Kotimaa EU ja maahanmuuttopolitiikka Lapset ja nuoret Seksuaalirikokset Turvallisuus Sat, 12 Jan 2019 13:09:38 +0000 Janika Takatalo http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267396-lapsia-ja-nuoria-on-suojeltava-saalistajilta
Päihderiippuvaisen kuolema – vain tekstiviesti muiden joukossa? http://reetakroner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267388-paihderiippuvaisen-kuolema-vain-tekstiviesti-muiden-joukossa <p>Aamukahvi jää pöydän kulmalle kylmenemään ja arkiset ajatukset taukoavat, kun lyhyt koruton viesti ilmestyy kännykkäni näytölle. Pelkkä ilmoitus. Tuijotan sitä hetken. Uutinen ei ole yllättävä, harvoin mikään tällä rintamalla on, mutta pysäyttää silti. Sama tyyppi, jonka kanssa muutama vuosi sitten pullisteltiin puiston penkillä varastetut viinapullot kädessä, kummatkin yhtä tietämättöminä omasta tilastaan ja tulevasta, on poissa. Sama tyyppi, joka raahasi minut kainaloista retuuttaen ulos huoltoasemalta ennen kuin poliisit ehtivät siivota putkaan. Sama tyyppi, jonka sinnikkäille yrityksille lopettaa juominen nauroin räkäisesti ja etusormi pystyssä julistin moisen takakireän kitkuttelun olevan amatöörihommia.</p><p>&nbsp;</p><p>Silti minä olen meistä se, joka selvisi.</p><p>&nbsp;</p><p>Raitistumisestani on kulunut nyt viisi vuotta aikaa. Vaikka olen nöyrän kiitollinen toipumisestani, olen myös vilpittömän surullinen siitä, että tiedän kuuluvani vähemmistöön. Siitä laajasta porukasta, jonka kanssa käyttävänä aikana viiletin, olen tietääkseni ainoa raitistunut. Suomen mittapuulla se ei ole mitenkään tavatonta, vaikka pitäisi olla.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka sairauden mekanismit tunnetaan ja tehokkaita hoitoja on olemassa, yhä valtaosa päihderiippuvaisista kuolee ennenaikaisesti sairautensa seurauksiin. Siinä missä alkoholistin eliniän odote huitelee alle viidessäkymmenessä, narkomaani ehtii arkun täytteeksi keskimäärin kymmenen vuotta aikaisemmin. Onko toipuminen tosiaan &ndash; niin kuin julkinen keskustelu usein antaa ymmärtää &ndash; vain omasta halusta kiinni? Mitä sellaista esimerkiksi minun kohdallani tapahtui, mitä edesmenneen tuttavani ja niin monen muun kohdalla ei?</p><p>&nbsp;</p><p>On myönnettävä eräs tosiasia: en tuntenut häntä kovin hyvin. En tuntenut häntä sen paremmin kuin ketään voi ylipäätään tuntea, kun kuluttaa kaiken valveillaoloaikansa paahtaen pullonkiilto silmissä kohti seuraavaa päihdeannosta. Yhden tapaamisen kuitenkin muistan. Kaverini nojailemassa kolajuoma kädessä kotitalonsa kaiteeseen. Tavallisesti niin likainen t-paita vaihdettuna puhtaaseen ja ryyppyputkien jäljiltä sekaiset hiukset kammattuina siististi taakse. Äänessä soi kummallinen painokas nuotti, kun hän alkoi kertoa suunnitelmistaan. Tahtoi kuulemma laittaa asiansa kuntoon. Lopettaa juomisen ja aloittaa vuokrarästien maksun. Oli aikomassa hoitoonkin, heti kun vain paikka vapautuisi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kovin kauaa ei ehtinyt kaverini puhua, kun jo tunnistin tilanteen vaaralliseksi. Oli pakko lähteä pois ennen kuin tyypin orastava raittius tarttuisi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun seuraavan kerran näin hänet, oli syksy. Lyhtypylvääseen teipattu Jeesus pelastaa &ndash;flaijeri sai kyytiä, kun hän hapuili tukea vaikeassa etukenossa yrittäen säilyttää tasapainonsa samalla, kun sihautti kaljatölkkiä auki. Hoitoon asti hän ei ollut koskaan päässyt. Tarve saada apua oli ehtinyt mennä ohi. Yksi päihderiippuvuuden pirullisimmista oireista. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Jos hoitoonpääsy olisi vain sinnikkäiden korkinvääntöyritysten tai vilpittömien avunpyyntöjen määrästä kiinni, tiedän monia, joiden olisi pitänyt raitistua &ndash; tai ainakin saada siihen tarvettaan vastaava mahdollisuus. Monia, joiden hoito päättyi ennen kuin se ehti edes alkaa. Monia, joiden avunpyyntöön ei vastattu, hätää ei otettu tosissaan, tarjottu apu ei ollut riittävää tai se tuli liian myöhään. Vasta raitistumiseni myötä, omaa taipalettani heidän kokemuksiin peilattuani, olen ymmärtänyt miten onnekas olin, koska minulla oli vanhemmat, jotka maksoivat hoitoni silloin, kun sitä kipeiten tarvitsin &ndash; ja toisaalta olen ymmärtänyt myös miten vastenmielistä on, että juuri <em>onnekas</em> on sana, joka hoitoonpääsyäni parhaiten kuvaa.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen päihdehoitolabyrinttia sekä sairastuneen vinkkelistä että potilasjärjestöstä käsin pöyhineenä väitän, että tarve päihdehoitopalvelujen kriittiselle tarkastelulle on jo ihmisarvon kunnioittamisen nimissä ilmeinen. Vai olenko ainoa, jonka mielestä jossain on menty pahasti pieleen, jos tappavan sairauden kohdalla hoitoonpääsy tuo pikemminkin mieleen lauantai-illan lottoarvonnan kuin hyvinvointivaltion terveydenhuollon?</p><p>&nbsp;</p><p>Hoitamattomana päihderiippuvuuden haitat niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin tiedetään, ja lakikin jo velvoittaa sairastuneiden yhdenvertaiseen kohteluun. Silti yhä liian usein, ennen kuin päästään hoitolaitoksen ovensyrjästä kiinni, jyvät kuvitteellisista akanoista erottelee hoitotarvetta raadollisempi voima &ndash; raha, asuinpaikkakunta, päihteidenkäyttöhistoria. Vaikka toipuminen vaatii kovaa työtä ja tinkimätöntä vastuunottoa aina myös sairastuneelta itseltään, ei siihen vedoten voida oikeuttaa palveluiden heikkoa laatua ja saatavuutta.</p><p>&nbsp;</p><p>Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämä on mitä ihmeellisin ilmiö. Toisaalta sitkeä kuin juopon totuus, toisaalta sen jatkuminen voi joskus olla hävyttömän pienestä kiinni. Milloin alamme arvostamaan heidän elämäänsä, jotka eivät siihen sairautensa vuoksi aina itse kykene? Milloin alamme ottamaan hoidossa huomioon riippuvuussairauden itsensä kieltävän luonteen ja tarjoamaan hoitoa niillä edellytyksillä, joihin lakikin jo velvoittaa? &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tänään haluan muistaa heitä, jotka eivät selvinneet. Osa avunpyynnöistään huolimatta.</p><p>&nbsp;</p><p>Uuden vuoden lupauksia en ole tänäkään vuonna tehnyt, mikä on tietysti tylsää. Mutta jos jotain saa tulevalta vuodelta toivoa, niin ennen kaikkea toiveeni on, että kriittistä ja raadollisen rehellistä, mutta pohjavireeltään positiivista keskustelua päihdehoidon saatavuudesta ja sisällöistä jatketaan. Sen myötä uutisetkin ovat ehkä vielä joskus toisenlaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Haluan uskoa. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aamukahvi jää pöydän kulmalle kylmenemään ja arkiset ajatukset taukoavat, kun lyhyt koruton viesti ilmestyy kännykkäni näytölle. Pelkkä ilmoitus. Tuijotan sitä hetken. Uutinen ei ole yllättävä, harvoin mikään tällä rintamalla on, mutta pysäyttää silti. Sama tyyppi, jonka kanssa muutama vuosi sitten pullisteltiin puiston penkillä varastetut viinapullot kädessä, kummatkin yhtä tietämättöminä omasta tilastaan ja tulevasta, on poissa. Sama tyyppi, joka raahasi minut kainaloista retuuttaen ulos huoltoasemalta ennen kuin poliisit ehtivät siivota putkaan. Sama tyyppi, jonka sinnikkäille yrityksille lopettaa juominen nauroin räkäisesti ja etusormi pystyssä julistin moisen takakireän kitkuttelun olevan amatöörihommia.

 

Silti minä olen meistä se, joka selvisi.

 

Raitistumisestani on kulunut nyt viisi vuotta aikaa. Vaikka olen nöyrän kiitollinen toipumisestani, olen myös vilpittömän surullinen siitä, että tiedän kuuluvani vähemmistöön. Siitä laajasta porukasta, jonka kanssa käyttävänä aikana viiletin, olen tietääkseni ainoa raitistunut. Suomen mittapuulla se ei ole mitenkään tavatonta, vaikka pitäisi olla.

 

Vaikka sairauden mekanismit tunnetaan ja tehokkaita hoitoja on olemassa, yhä valtaosa päihderiippuvaisista kuolee ennenaikaisesti sairautensa seurauksiin. Siinä missä alkoholistin eliniän odote huitelee alle viidessäkymmenessä, narkomaani ehtii arkun täytteeksi keskimäärin kymmenen vuotta aikaisemmin. Onko toipuminen tosiaan – niin kuin julkinen keskustelu usein antaa ymmärtää – vain omasta halusta kiinni? Mitä sellaista esimerkiksi minun kohdallani tapahtui, mitä edesmenneen tuttavani ja niin monen muun kohdalla ei?

 

On myönnettävä eräs tosiasia: en tuntenut häntä kovin hyvin. En tuntenut häntä sen paremmin kuin ketään voi ylipäätään tuntea, kun kuluttaa kaiken valveillaoloaikansa paahtaen pullonkiilto silmissä kohti seuraavaa päihdeannosta. Yhden tapaamisen kuitenkin muistan. Kaverini nojailemassa kolajuoma kädessä kotitalonsa kaiteeseen. Tavallisesti niin likainen t-paita vaihdettuna puhtaaseen ja ryyppyputkien jäljiltä sekaiset hiukset kammattuina siististi taakse. Äänessä soi kummallinen painokas nuotti, kun hän alkoi kertoa suunnitelmistaan. Tahtoi kuulemma laittaa asiansa kuntoon. Lopettaa juomisen ja aloittaa vuokrarästien maksun. Oli aikomassa hoitoonkin, heti kun vain paikka vapautuisi.

 

Kovin kauaa ei ehtinyt kaverini puhua, kun jo tunnistin tilanteen vaaralliseksi. Oli pakko lähteä pois ennen kuin tyypin orastava raittius tarttuisi.

 

Kun seuraavan kerran näin hänet, oli syksy. Lyhtypylvääseen teipattu Jeesus pelastaa –flaijeri sai kyytiä, kun hän hapuili tukea vaikeassa etukenossa yrittäen säilyttää tasapainonsa samalla, kun sihautti kaljatölkkiä auki. Hoitoon asti hän ei ollut koskaan päässyt. Tarve saada apua oli ehtinyt mennä ohi. Yksi päihderiippuvuuden pirullisimmista oireista.  

 

Jos hoitoonpääsy olisi vain sinnikkäiden korkinvääntöyritysten tai vilpittömien avunpyyntöjen määrästä kiinni, tiedän monia, joiden olisi pitänyt raitistua – tai ainakin saada siihen tarvettaan vastaava mahdollisuus. Monia, joiden hoito päättyi ennen kuin se ehti edes alkaa. Monia, joiden avunpyyntöön ei vastattu, hätää ei otettu tosissaan, tarjottu apu ei ollut riittävää tai se tuli liian myöhään. Vasta raitistumiseni myötä, omaa taipalettani heidän kokemuksiin peilattuani, olen ymmärtänyt miten onnekas olin, koska minulla oli vanhemmat, jotka maksoivat hoitoni silloin, kun sitä kipeiten tarvitsin – ja toisaalta olen ymmärtänyt myös miten vastenmielistä on, että juuri onnekas on sana, joka hoitoonpääsyäni parhaiten kuvaa.  

 

Suomen päihdehoitolabyrinttia sekä sairastuneen vinkkelistä että potilasjärjestöstä käsin pöyhineenä väitän, että tarve päihdehoitopalvelujen kriittiselle tarkastelulle on jo ihmisarvon kunnioittamisen nimissä ilmeinen. Vai olenko ainoa, jonka mielestä jossain on menty pahasti pieleen, jos tappavan sairauden kohdalla hoitoonpääsy tuo pikemminkin mieleen lauantai-illan lottoarvonnan kuin hyvinvointivaltion terveydenhuollon?

 

Hoitamattomana päihderiippuvuuden haitat niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin tiedetään, ja lakikin jo velvoittaa sairastuneiden yhdenvertaiseen kohteluun. Silti yhä liian usein, ennen kuin päästään hoitolaitoksen ovensyrjästä kiinni, jyvät kuvitteellisista akanoista erottelee hoitotarvetta raadollisempi voima – raha, asuinpaikkakunta, päihteidenkäyttöhistoria. Vaikka toipuminen vaatii kovaa työtä ja tinkimätöntä vastuunottoa aina myös sairastuneelta itseltään, ei siihen vedoten voida oikeuttaa palveluiden heikkoa laatua ja saatavuutta.

 

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämä on mitä ihmeellisin ilmiö. Toisaalta sitkeä kuin juopon totuus, toisaalta sen jatkuminen voi joskus olla hävyttömän pienestä kiinni. Milloin alamme arvostamaan heidän elämäänsä, jotka eivät siihen sairautensa vuoksi aina itse kykene? Milloin alamme ottamaan hoidossa huomioon riippuvuussairauden itsensä kieltävän luonteen ja tarjoamaan hoitoa niillä edellytyksillä, joihin lakikin jo velvoittaa?  

 

Tänään haluan muistaa heitä, jotka eivät selvinneet. Osa avunpyynnöistään huolimatta.

 

Uuden vuoden lupauksia en ole tänäkään vuonna tehnyt, mikä on tietysti tylsää. Mutta jos jotain saa tulevalta vuodelta toivoa, niin ennen kaikkea toiveeni on, että kriittistä ja raadollisen rehellistä, mutta pohjavireeltään positiivista keskustelua päihdehoidon saatavuudesta ja sisällöistä jatketaan. Sen myötä uutisetkin ovat ehkä vielä joskus toisenlaisia.

 

Haluan uskoa.  

]]>
11 http://reetakroner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267388-paihderiippuvaisen-kuolema-vain-tekstiviesti-muiden-joukossa#comments Kotimaa Alkoholismi päihderiippuvuus Sat, 12 Jan 2019 11:15:00 +0000 Reeta Kroner http://reetakroner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267388-paihderiippuvaisen-kuolema-vain-tekstiviesti-muiden-joukossa