Kotimaa http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Mon, 19 Feb 2018 12:05:28 +0200 fi Suvi Lindénin touhut ovat keskisormea työttömille http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251136-suvi-lindenin-touhut-ovat-keskisormea-tyottomille <p>Kokoomuksen entinen kansanedustaja ja ministeri Suvi Lindén on ajautunut keskelle tapahtumia, joiden ympärillä on niin syvä usva ja hämärä, ettei läpi näe. Hän on ollut Ugandan Kampalassa &rdquo;avaamassa ovia&rdquo; liikemiehen kanssa, joka on löytynyt hotellihuoneestaan kuolleena.</p><p>Vuoden 2011 vaaleissa eduskunnasta pudonnut ja myös Oulun valtuustosta vetäytynyt Lindén on ollut Kampalan tapahtumista vaitonainen. Miten hän liittyi liikemiehen Patria-kuvioon vai liittyikö mitenkään, on yhä auki.</p><p>Tietoa on julkisuuteen kuitenkin tihkunut. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on saanut haltuunsa paikallisen toimittajan nauhan, jolle Lindén oli puhunut, koska oli luullut puhuvansa poliisille. Siinä hän muun muassa kertoi <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242138-uutta-tietoa-ugandan-tapahtumista-suvi-linden-hsn-saamalla-aaninauhalla-olimme">olleensa selvittämässä bisnesmahdollisuuksia Ugandassa.</a></p><p>Mitä lie bisnesmahdollisuuksia, mutta monen muun kysymyksen ohella tapaus on nostanut esiin kansanedustajien sopeutumiseläkkeen, joka on joissain tapauksissa ylenpalttisen antoisa.</p><p>Vuosina 1995&ndash;2011 eduskunnassa istunut Lindén kuuluu näihin tapauksiin, sillä 55-vuotias oululainen on nostanut <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707142200265677_pi.shtml">lehtitietojen mukaan jo vuosia </a>noin 5&nbsp;000 euron kuukausieläkettä sen lisäksi, että hän tekee konsultointitöitä oman yhtiönsä lukuun.</p><p>Suvi Lindénin pyörittämä PearlCon Oy teki vuonna 2016 liikevaihtoa 53&nbsp;000 euroa ja voittoa 16&nbsp;000 euroa. Sen kaupparekisteriin ilmoitettu toimiala on &rdquo;sijoitus- ja konsultointipalvelut sekä kaikki muu laillinen toiminta&rdquo;.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/231701-kl-ex-ministeri-suvi-linden-johtaa-yritystaan-palkatta-nostaa-sopeutumiselaketta-5000">Palkkaa hän ei yhtiöstä ole nostanut</a>, mutta voittoa yhtiöön on kertynyt kolmessa vuodessa noin 21&nbsp;000 euroa.</p><p>Tällainen konsulttiyhtiö on vähän niin kuin säästöpossu, josta omistaja voi nostaa tulevaisuudessa osinkoa, koska voittoja kertyy. Esimerkiksi konsulttimatkojen reissukulut voi panna kätevästi yhtiön piikkiin ja palkkaa ei ole pakko itselleen maksaa, jos on muita tuloja.</p><p>Suvi Lindén on ollut poliitikonuransa jälkeen yritysmaailmassa muutenkin kuin konsulttifirmansa kautta aktiivinen. Hän häärää Jämsässä tahmeasti etenevän <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suvi-lindenin-jamsaan-rakentama-suomen-piilaakso-kumisee-tyhjyyttaan---hallin-datapuistoon-ei-tiedossa-vuokralaisia/Frmuywez">&rdquo;Suomen Piilaakso&rdquo; -hankkeen parissa</a>, NxtVn Finland -yhtiön hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa.</p><p>Työttömälle vastaavan laajuinen liiketoiminta ei onnistuisi mitenkään ilman korvauksien menetystä.</p><p>Ex-ministeri Lindénin tapauksessa lisänärkästystä on herättänyt hänen <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707082200249004_pi.shtml">Iltalehdelle aiemmin antamansa lausunto</a>: &rdquo;Ainakin omalla kohdallani soveltuvat työt ovat Helsingissä ja itse asun Oulussa&rdquo;.</p><p>Miltä sekin mahtaa toiselle paikkakunnalle töihin patistettavasta työttömästä näyttää? Tai eläkeläisestä, jonka etuuksia on leikattu?</p><p>Ei varmasti kivalta, ehkä jopa keskisormelta.</p><p>Nyt on viimeistään aika purkaa kansanedustajien nauttimat ylianteliaat sopeutumiseläkkeet ja asettaa ne samalle viivalle nykyisen, kooltaan ja kestoltaan selvästi niukemman järjestelmän kanssa. <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015042119555559_uu.shtml">Uusi järjestelmä koskee </a>vuonna 2011 tai sen jälkeen ensimmäistä kertaa valittuja kansanedustajia.</p><p>Esimerkiksi vanhasta järjestelmästä nauttiva Lindén voi ilman lain rukkaamista nostaa jättimäistä sopeutumiseläkettään 65 ikävuoteen asti ja siirtyä sitten vanhuuseläkkeelle. Nykyisen sopeutumisrahan enimmäiskesto on kolme vuotta joitain poikkeustilanteita lukuun ottamatta.</p><p>Päällä vanhan järjestelmän lopulliseksi purkamiseksi on 70&nbsp;000 nimeä jo kerännyt kansalaisaloite, ja myös eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) on paheksunut suuria sopeutumiseläkkeitä <a href="https://www.ilkka.fi/uutiset/kotimaa/risikko-kansanedustajien-sopeutumisel%C3%A4ke-ei-ole-t%C3%A4t%C3%A4-p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4-muutoksia-tulossa-1.2530487">tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen sopimattomina.</a></p><p>Kansalaiset ovat poliitikoille sopeutumiseläkkeestä aivan syystä närkästyneitä, aivan kuten he olivat myös vaalirahoituskohun aikaan. Se närkästyminen maksoi keskustalle ja kokoomukselle yhteensä yli 20 kansanedustajapaikkaa vuoden 2011 vaaleissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kokoomuksen entinen kansanedustaja ja ministeri Suvi Lindén on ajautunut keskelle tapahtumia, joiden ympärillä on niin syvä usva ja hämärä, ettei läpi näe. Hän on ollut Ugandan Kampalassa ”avaamassa ovia” liikemiehen kanssa, joka on löytynyt hotellihuoneestaan kuolleena.

Vuoden 2011 vaaleissa eduskunnasta pudonnut ja myös Oulun valtuustosta vetäytynyt Lindén on ollut Kampalan tapahtumista vaitonainen. Miten hän liittyi liikemiehen Patria-kuvioon vai liittyikö mitenkään, on yhä auki.

Tietoa on julkisuuteen kuitenkin tihkunut. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on saanut haltuunsa paikallisen toimittajan nauhan, jolle Lindén oli puhunut, koska oli luullut puhuvansa poliisille. Siinä hän muun muassa kertoi olleensa selvittämässä bisnesmahdollisuuksia Ugandassa.

Mitä lie bisnesmahdollisuuksia, mutta monen muun kysymyksen ohella tapaus on nostanut esiin kansanedustajien sopeutumiseläkkeen, joka on joissain tapauksissa ylenpalttisen antoisa.

Vuosina 1995–2011 eduskunnassa istunut Lindén kuuluu näihin tapauksiin, sillä 55-vuotias oululainen on nostanut lehtitietojen mukaan jo vuosia noin 5 000 euron kuukausieläkettä sen lisäksi, että hän tekee konsultointitöitä oman yhtiönsä lukuun.

Suvi Lindénin pyörittämä PearlCon Oy teki vuonna 2016 liikevaihtoa 53 000 euroa ja voittoa 16 000 euroa. Sen kaupparekisteriin ilmoitettu toimiala on ”sijoitus- ja konsultointipalvelut sekä kaikki muu laillinen toiminta”.

Palkkaa hän ei yhtiöstä ole nostanut, mutta voittoa yhtiöön on kertynyt kolmessa vuodessa noin 21 000 euroa.

Tällainen konsulttiyhtiö on vähän niin kuin säästöpossu, josta omistaja voi nostaa tulevaisuudessa osinkoa, koska voittoja kertyy. Esimerkiksi konsulttimatkojen reissukulut voi panna kätevästi yhtiön piikkiin ja palkkaa ei ole pakko itselleen maksaa, jos on muita tuloja.

Suvi Lindén on ollut poliitikonuransa jälkeen yritysmaailmassa muutenkin kuin konsulttifirmansa kautta aktiivinen. Hän häärää Jämsässä tahmeasti etenevän ”Suomen Piilaakso” -hankkeen parissa, NxtVn Finland -yhtiön hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa.

Työttömälle vastaavan laajuinen liiketoiminta ei onnistuisi mitenkään ilman korvauksien menetystä.

Ex-ministeri Lindénin tapauksessa lisänärkästystä on herättänyt hänen Iltalehdelle aiemmin antamansa lausunto: ”Ainakin omalla kohdallani soveltuvat työt ovat Helsingissä ja itse asun Oulussa”.

Miltä sekin mahtaa toiselle paikkakunnalle töihin patistettavasta työttömästä näyttää? Tai eläkeläisestä, jonka etuuksia on leikattu?

Ei varmasti kivalta, ehkä jopa keskisormelta.

Nyt on viimeistään aika purkaa kansanedustajien nauttimat ylianteliaat sopeutumiseläkkeet ja asettaa ne samalle viivalle nykyisen, kooltaan ja kestoltaan selvästi niukemman järjestelmän kanssa. Uusi järjestelmä koskee vuonna 2011 tai sen jälkeen ensimmäistä kertaa valittuja kansanedustajia.

Esimerkiksi vanhasta järjestelmästä nauttiva Lindén voi ilman lain rukkaamista nostaa jättimäistä sopeutumiseläkettään 65 ikävuoteen asti ja siirtyä sitten vanhuuseläkkeelle. Nykyisen sopeutumisrahan enimmäiskesto on kolme vuotta joitain poikkeustilanteita lukuun ottamatta.

Päällä vanhan järjestelmän lopulliseksi purkamiseksi on 70 000 nimeä jo kerännyt kansalaisaloite, ja myös eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) on paheksunut suuria sopeutumiseläkkeitä tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen sopimattomina.

Kansalaiset ovat poliitikoille sopeutumiseläkkeestä aivan syystä närkästyneitä, aivan kuten he olivat myös vaalirahoituskohun aikaan. Se närkästyminen maksoi keskustalle ja kokoomukselle yhteensä yli 20 kansanedustajapaikkaa vuoden 2011 vaaleissa.

 

 

]]>
4 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251136-suvi-lindenin-touhut-ovat-keskisormea-tyottomille#comments Kotimaa Kansanedustajien sopeutumiseläkkeet Suvi Lindén Mon, 19 Feb 2018 10:05:28 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251136-suvi-lindenin-touhut-ovat-keskisormea-tyottomille
Liittokierros ja yliopistokriisi http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251107-liittokierros-ja-yliopistokriisi <p>Uusi Suomi on tänään <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242142-opetusalan-tyonantaja-kypsyi-ryopytykseen-syyttely-ja-dramatisoiminen-ei-ole#.WolYy_5rQH8.twitter">tehnyt uutisen</a>&nbsp;yliopistoneuvotteluissa parhaillaan puurtavien Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassisen <a href="http://www.sivistystyonantajat.fi/blogit/Tyoehtosopimuksista_neuvotteleminen_on_vaikuttavaa_ja_vastuullista_toimintaa_67.html">bloggauksesta</a>, jossa toimitusjohtaja ilmaisee pettymystään yliopistoväkeä edustavia neuvottelujärjestöjä ja liittoja kohtaan. Yliopistojen työehtosopimukset tunnetusti umpeutuivat tammi-helmikuun taitteessa, ja tällä hetkellä yliopistosektorilla vallitsee Helsingin yliopiston lakkovaroituksen seurauksena hyvin epätavallinen <a href="https://tieteentekijoidenliitto.fi/media/tiedotteet/yliopistosektorille_tyotaisteluvaroitus.2835.news">työtaistelun uhka</a>. Julkisalan Koulutetut <a href="https://www.akava.fi/uutishuone/ajankohtaiset/akava-yhteison_uutisia/julkisalan_koulutettujen_neuvottelujarjesto_jukon_hallitus_jatti_neuvottelutulokset_poydalle.22822.news">jättivät solidaarisesti kaikki muut neuvotellut sopimukset vahvistamatta</a> siihen asti, kunnes yliopistojen työehtosopimus olisi neuvoteltu. Työnantajapuoli on siis neuvotteluissa kovan edessä, mikä tietysti vaikuttaa heidän reaktioihinsa.</p><p>Hassinen on ottanut bloggauksessaan kantaa moneen eri asiaan, ennen muuta neuvottelujärjestöjen ja ammattiliittojen viestintään, jota hänen mukaansa on sävyttänyt &quot;toisen osapuolen syyttely&quot; ja &quot;tilanteen dramatisoiminen&quot;. Kiehtovin kohta Hassisen tekstissä on ehkä kuitenkin huomautus siitä, miten &quot;työehtosopimusten kehittäminen on kokonaisuus&quot; ja hänen suuntaamansa moite työntekijäpuolelle, joka on &quot;vetäytynyt neuvottelemaan ainoastaan korotustasoista&quot; ja vieläpä katkaissut neuvottelut hänen mukaansa palkankorotusten riittämättömyyden takia. Tässä suhteessa Sivistystyönantajien toimitusjohtaja antaa lievästi sanoen puolueellisen kuvan yliopistojen työntekijäpuolen asialistasta. Yliopistolaisia edustavat liitot lähtivät neuvotteluihin nimenomaan tavoittelemaan sopimusta, joka olisi toimiva kokonaisuus. Kuten <a href="https://www.tatte.fi/?x103997=579242">jo aiemmin</a> on <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005568016.html">toistuvasti huomautettu</a>, työntekijäpuoli halusi keskittyä <a href="https://www.juko.fi/?x18668=1055977">määräaikaisten työsopimusten vähentämiseen yliopistosektorilla, </a><a href="http://www.juko.fi/?x18668=1037133">kontaktiopetuksen määritelmän selkeyttämiseen,</a><a href="https://www.juko.fi/?x18668=1055977"> tutkimusvapaisiin</a> ja näiden ohessa totta kai myös palkkakysymykseen. Työnantajapuoli oli kuitenkin se taho, jota kiinnosti vain jälkimmäinen, ja tammikuun aikana neuvottelut jumiutuivat täysin työnantajan haluun puhua yksinomaan yliopistojen palkkausjärjestelmästä. Se osapuoli, joka vetäytyi neuvottelemaan ainoastaan yhdestä asiasta, oli Hassisen itsensä edustama Sivistystyönantajat, ja tämän jähmeyden seurauksena neuvotteluissa ei edennyt mikään muu, vaikka työntekijäpuoli jatkoi neuvotteluja kompromissia hakien yli viikon työehtosopimuksen jo rauettua.</p><p>Neuvottelujen kestohitiksi noussut työnantajapuolen mieltymys mullistaa yliopistojen sinänsä kankea palkkausjärjestelmä tulee esille myös Hassisen bloggauksessa, jossa hän mainitseekin &quot;palkkausjärjestelmän uudistamisen&quot; entistä &quot;joustavammaksi&quot; yhtenä keskeisenä Sivistystyönantajien tavoitteena. Tavan mukaan hän vakuuttelee tämän olevan &quot;varmasti yksittäistä työntekijää hyödyttävä uudistus&quot;. Mahdollinen palkkajärjestelmän reformi saattaisi ehkä kääntyäkin työntekijää hyödyttäväksi, jos työnantajapuoli ymmärtäisi sen, että <em>heidän</em>&nbsp;neuvotteluissa tekemänsä aloite olisi merkinnyt työnantajan yksipuolista saneluoikeutta palkan suoriutumisosaan ja palkkojen &quot;joustamista&quot; etupäässä alaspäin. Enimmäkseen tämä olisi iskenyt uransa alkuvaiheessa oleviin tutkijoihin, jotka ovat todellisia perustutkimuksen puurtajia. Kun pitää mielessä, millaisessa palkkakuopassa yliopistojen nuoret tutkijat ovat jo tällä hetkellä, asia on vakava. <a href="https://tieteentekijoidenliitto.fi/media/tiedotteet/tiedotteet_2017/tieteentekijoiden_uranakymat_yha_epavarmempia.2426.news">Tieteentekijöiden Liiton vuoden 2016 jäsenkyselyn</a> mukaan maisterin tutkinnon suorittaneen ammattilaisen ansiot nousevat yksityisellä sektorilla sekä valtion ja kunnan puolella yli 4000 euron, mutta yliopistoissa keskiansiot tutkijanuransa alussa olevalle tai muuta palkkatyötä tekevälle maisterille ovat&nbsp;2891 euroa. Mikäli etupäässä alimpiin palkkatasoihin kohdistuvaa &quot;joustavuutta&quot; haluttaisiin lisätä vielä entisestään, herää kriittinen kysymys siitä, miksi ihmeessä kukaan enää hakeutuisi yliopistolle töihin, ja miten perustutkimuksen ylipäätään kävisi. Neuvotteluissa tarjottu 2,1% korotus tuskin riittäisi kompensaatioksi tilanteessa, jossa palkkausjärjestelmässä suoritusosan saneluvalta olisi suotu työnantajalle.</p><p>Sivistystyönantajien neuvotteluasenne riittänee jo sellaisenaan selittämään heidän vastaanottamansa kritiikin, jota Hassinen on luonnehtinut &quot;toisen osapuolen syyttelyksi&quot;. Totta on, että neuvottelujärjestöjen taholta on suhtauduttu tyrmistyneesti Sivistystyönantajien ajamaan kovaan linjaan, jota <a href="https://www.verkkouutiset.fi/absurdia-kasittamatonta-oajn-puheenjohtaja-hermostui-tyonantajiin/">on moitittu kovin sanoin</a>, ja nähdäkseni hyvinkin syystä. Se, mitä &quot;tilanteen dramatisoiminen&quot; tarkoittaa jää epäselväksi. Sikäli kun kyse on hyvin poikkeuksellisesta lakkovaroituksesta, kyse on neuvottelujen vauhdittamiseksi tarkoitetusta luontevasta painostuskeinosta, jonka työnantajapuoli on tilannut itse, jumittaessaan neuvottelut sopimuksen määräajan tuolle puolen ja jättäessään työntekijäpuolen keskeiset aloitteet miltei kokonaan huomiotta. Tutkijapuolellakin deadlinet tapaavat venyä, mutta Sivistystyönantajien halu vetää neuvottelut haamurajoille ja niiden tuolle puolen vie voiton kaikkein hankalimmankin professorin artikkelikokoelmien toimittamisesta. Omaa luokkaansa &quot;dramatisoinnin&quot; saralla oli Helsingin yliopiston <a href="https://www.tatte.fi/?x103997=579200">lakia uhmaava päätös ryhtyä keräämään lakkoon osallistuvien työntekijöiden nimiä</a>, jota Sivistystyönantajien pääneuvottelija yritti perustella <a href="https://twitter.com/AnneMSomer/status/963720945121878016">lasten ja vanhempien edulla</a>.</p><p>Skismasta huolimatta yhteistäkin pohjaa yliopistoneuvottelujen vastapuolilla sentään on. Hassinen mainitsee bloggauksessaan tällä hetkellä istuvan hallituksen suorittamat massiiviset koulutusleikkaukset, jotka ovat hyvin tehokkaasti rampauttaneet sivistysinstituution aineelliset toimintapuitteet. Yliopistoväki on huomauttanut näistä asioista -- ja monista muistakin -- vuodesta toiseen, mutta heidän varoituksensa on lähinnä sivuutettu valtiovallan letkautuksilla &quot;kaiken maailman dosenteista&quot; ja <a href="https://jojalonen.wordpress.com/2018/02/13/ahdistettu-sivistys/">ylipäätään yliolkaisella asenteella</a>. Sivistystyönantajien toiminnanjohtajan mukaan &quot;olisi vastuutonta lisätä koulutuksen järjestäjien kustannuksia yli kantokyvyn&quot;, vaikka tällä hetkellä säästö revitään yliopistotutkijoiden yksilöllisestä kantokyvystä. Yllämainitun jäsenkyselyn mukaan noin 60% yliopistojen henkilöstöstä tekee ylitöitä jatkuvasti ja pyytämättä, ja vain 2% saa siitä jonkinlaista korvausta. Samaan aikaan opetus- ja tutkimushenkilöstöä rasitetaan hallinnollisilla velvoitteilla, ja neuvotteluissa työnantaja ei järin osoittanut halua varjella yliopistojen opetustuntikattoja, <a href="https://yll.fi/blog/opetus-monimuotoistuu-taipuuko-tyoehtosopimus/">jotka ovat jo nyt huomattavan venyvät.</a>&nbsp;Hassisen viittaus henkilöstökustannusten 70% osuuteen kokonaiskustannuksista jättää myös kätevästi huomiotta kaiken sen tutkimuksen, jota yliopistoissa tehdään henkilökohtaisilla apurahoilla, ja joka ei aiheuta työnantajalle käytännössä minkäänlaisia henkilöstökustannuksia. Huoli resurssien riittämisestä on varmasti aiheellinen, ja näiltä osin myös työnantajapuoli on täysin oikeassa suunnatessaan huomion istuvan hallituksen yliopistoja kurittaneeseen politiikkaan ja yliopistojen rahoituspohjan kapenemiseen. Asiaintilan korjaamiseksi kannattaisi kenties etsiä mieluummin jonkinlaista vipuvartta, jolla vaikuttaa valtiovaltaan.</p><p>Valtakunnansovittelijalle edenneiden yliopistoneuvottelujen tilanne ja työtaistelun uhka akatemiassa ovat oireellisia ja kertovat sivistysinstituution kriisistä. Työnantajapuoli on oman asenteensa tehnyt tiettäväksi, mutta on kyseenalaista käyttää tämänhetkistä ahdinkoa verukkeena yhä suuremmalle kurjistamispolitiikalle. Koska valtiovalta on synnyttänyt tämän ongelman, sen ratkaiseminen todennäköisesti myös vaatii valtiovallan toimia. Istuvan hallituksen on syytä havahtua siihen kriisiin, joka tällä hetkellä on yliopistoissa saavuttamassa lopullisen tulehtumispisteensä.<br /><br />---<br /><br /><em>Kirjoittaja on filosofian tohtori, sotahistorian tutkija, Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n tiedotusvastaava sekä Julkisalan Koulutettujen lakkopäällikkö Tampereen yliopistolla.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uusi Suomi on tänään tehnyt uutisen yliopistoneuvotteluissa parhaillaan puurtavien Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassisen bloggauksesta, jossa toimitusjohtaja ilmaisee pettymystään yliopistoväkeä edustavia neuvottelujärjestöjä ja liittoja kohtaan. Yliopistojen työehtosopimukset tunnetusti umpeutuivat tammi-helmikuun taitteessa, ja tällä hetkellä yliopistosektorilla vallitsee Helsingin yliopiston lakkovaroituksen seurauksena hyvin epätavallinen työtaistelun uhka. Julkisalan Koulutetut jättivät solidaarisesti kaikki muut neuvotellut sopimukset vahvistamatta siihen asti, kunnes yliopistojen työehtosopimus olisi neuvoteltu. Työnantajapuoli on siis neuvotteluissa kovan edessä, mikä tietysti vaikuttaa heidän reaktioihinsa.

Hassinen on ottanut bloggauksessaan kantaa moneen eri asiaan, ennen muuta neuvottelujärjestöjen ja ammattiliittojen viestintään, jota hänen mukaansa on sävyttänyt "toisen osapuolen syyttely" ja "tilanteen dramatisoiminen". Kiehtovin kohta Hassisen tekstissä on ehkä kuitenkin huomautus siitä, miten "työehtosopimusten kehittäminen on kokonaisuus" ja hänen suuntaamansa moite työntekijäpuolelle, joka on "vetäytynyt neuvottelemaan ainoastaan korotustasoista" ja vieläpä katkaissut neuvottelut hänen mukaansa palkankorotusten riittämättömyyden takia. Tässä suhteessa Sivistystyönantajien toimitusjohtaja antaa lievästi sanoen puolueellisen kuvan yliopistojen työntekijäpuolen asialistasta. Yliopistolaisia edustavat liitot lähtivät neuvotteluihin nimenomaan tavoittelemaan sopimusta, joka olisi toimiva kokonaisuus. Kuten jo aiemmin on toistuvasti huomautettu, työntekijäpuoli halusi keskittyä määräaikaisten työsopimusten vähentämiseen yliopistosektorilla, kontaktiopetuksen määritelmän selkeyttämiseen, tutkimusvapaisiin ja näiden ohessa totta kai myös palkkakysymykseen. Työnantajapuoli oli kuitenkin se taho, jota kiinnosti vain jälkimmäinen, ja tammikuun aikana neuvottelut jumiutuivat täysin työnantajan haluun puhua yksinomaan yliopistojen palkkausjärjestelmästä. Se osapuoli, joka vetäytyi neuvottelemaan ainoastaan yhdestä asiasta, oli Hassisen itsensä edustama Sivistystyönantajat, ja tämän jähmeyden seurauksena neuvotteluissa ei edennyt mikään muu, vaikka työntekijäpuoli jatkoi neuvotteluja kompromissia hakien yli viikon työehtosopimuksen jo rauettua.

Neuvottelujen kestohitiksi noussut työnantajapuolen mieltymys mullistaa yliopistojen sinänsä kankea palkkausjärjestelmä tulee esille myös Hassisen bloggauksessa, jossa hän mainitseekin "palkkausjärjestelmän uudistamisen" entistä "joustavammaksi" yhtenä keskeisenä Sivistystyönantajien tavoitteena. Tavan mukaan hän vakuuttelee tämän olevan "varmasti yksittäistä työntekijää hyödyttävä uudistus". Mahdollinen palkkajärjestelmän reformi saattaisi ehkä kääntyäkin työntekijää hyödyttäväksi, jos työnantajapuoli ymmärtäisi sen, että heidän neuvotteluissa tekemänsä aloite olisi merkinnyt työnantajan yksipuolista saneluoikeutta palkan suoriutumisosaan ja palkkojen "joustamista" etupäässä alaspäin. Enimmäkseen tämä olisi iskenyt uransa alkuvaiheessa oleviin tutkijoihin, jotka ovat todellisia perustutkimuksen puurtajia. Kun pitää mielessä, millaisessa palkkakuopassa yliopistojen nuoret tutkijat ovat jo tällä hetkellä, asia on vakava. Tieteentekijöiden Liiton vuoden 2016 jäsenkyselyn mukaan maisterin tutkinnon suorittaneen ammattilaisen ansiot nousevat yksityisellä sektorilla sekä valtion ja kunnan puolella yli 4000 euron, mutta yliopistoissa keskiansiot tutkijanuransa alussa olevalle tai muuta palkkatyötä tekevälle maisterille ovat 2891 euroa. Mikäli etupäässä alimpiin palkkatasoihin kohdistuvaa "joustavuutta" haluttaisiin lisätä vielä entisestään, herää kriittinen kysymys siitä, miksi ihmeessä kukaan enää hakeutuisi yliopistolle töihin, ja miten perustutkimuksen ylipäätään kävisi. Neuvotteluissa tarjottu 2,1% korotus tuskin riittäisi kompensaatioksi tilanteessa, jossa palkkausjärjestelmässä suoritusosan saneluvalta olisi suotu työnantajalle.

Sivistystyönantajien neuvotteluasenne riittänee jo sellaisenaan selittämään heidän vastaanottamansa kritiikin, jota Hassinen on luonnehtinut "toisen osapuolen syyttelyksi". Totta on, että neuvottelujärjestöjen taholta on suhtauduttu tyrmistyneesti Sivistystyönantajien ajamaan kovaan linjaan, jota on moitittu kovin sanoin, ja nähdäkseni hyvinkin syystä. Se, mitä "tilanteen dramatisoiminen" tarkoittaa jää epäselväksi. Sikäli kun kyse on hyvin poikkeuksellisesta lakkovaroituksesta, kyse on neuvottelujen vauhdittamiseksi tarkoitetusta luontevasta painostuskeinosta, jonka työnantajapuoli on tilannut itse, jumittaessaan neuvottelut sopimuksen määräajan tuolle puolen ja jättäessään työntekijäpuolen keskeiset aloitteet miltei kokonaan huomiotta. Tutkijapuolellakin deadlinet tapaavat venyä, mutta Sivistystyönantajien halu vetää neuvottelut haamurajoille ja niiden tuolle puolen vie voiton kaikkein hankalimmankin professorin artikkelikokoelmien toimittamisesta. Omaa luokkaansa "dramatisoinnin" saralla oli Helsingin yliopiston lakia uhmaava päätös ryhtyä keräämään lakkoon osallistuvien työntekijöiden nimiä, jota Sivistystyönantajien pääneuvottelija yritti perustella lasten ja vanhempien edulla.

Skismasta huolimatta yhteistäkin pohjaa yliopistoneuvottelujen vastapuolilla sentään on. Hassinen mainitsee bloggauksessaan tällä hetkellä istuvan hallituksen suorittamat massiiviset koulutusleikkaukset, jotka ovat hyvin tehokkaasti rampauttaneet sivistysinstituution aineelliset toimintapuitteet. Yliopistoväki on huomauttanut näistä asioista -- ja monista muistakin -- vuodesta toiseen, mutta heidän varoituksensa on lähinnä sivuutettu valtiovallan letkautuksilla "kaiken maailman dosenteista" ja ylipäätään yliolkaisella asenteella. Sivistystyönantajien toiminnanjohtajan mukaan "olisi vastuutonta lisätä koulutuksen järjestäjien kustannuksia yli kantokyvyn", vaikka tällä hetkellä säästö revitään yliopistotutkijoiden yksilöllisestä kantokyvystä. Yllämainitun jäsenkyselyn mukaan noin 60% yliopistojen henkilöstöstä tekee ylitöitä jatkuvasti ja pyytämättä, ja vain 2% saa siitä jonkinlaista korvausta. Samaan aikaan opetus- ja tutkimushenkilöstöä rasitetaan hallinnollisilla velvoitteilla, ja neuvotteluissa työnantaja ei järin osoittanut halua varjella yliopistojen opetustuntikattoja, jotka ovat jo nyt huomattavan venyvät. Hassisen viittaus henkilöstökustannusten 70% osuuteen kokonaiskustannuksista jättää myös kätevästi huomiotta kaiken sen tutkimuksen, jota yliopistoissa tehdään henkilökohtaisilla apurahoilla, ja joka ei aiheuta työnantajalle käytännössä minkäänlaisia henkilöstökustannuksia. Huoli resurssien riittämisestä on varmasti aiheellinen, ja näiltä osin myös työnantajapuoli on täysin oikeassa suunnatessaan huomion istuvan hallituksen yliopistoja kurittaneeseen politiikkaan ja yliopistojen rahoituspohjan kapenemiseen. Asiaintilan korjaamiseksi kannattaisi kenties etsiä mieluummin jonkinlaista vipuvartta, jolla vaikuttaa valtiovaltaan.

Valtakunnansovittelijalle edenneiden yliopistoneuvottelujen tilanne ja työtaistelun uhka akatemiassa ovat oireellisia ja kertovat sivistysinstituution kriisistä. Työnantajapuoli on oman asenteensa tehnyt tiettäväksi, mutta on kyseenalaista käyttää tämänhetkistä ahdinkoa verukkeena yhä suuremmalle kurjistamispolitiikalle. Koska valtiovalta on synnyttänyt tämän ongelman, sen ratkaiseminen todennäköisesti myös vaatii valtiovallan toimia. Istuvan hallituksen on syytä havahtua siihen kriisiin, joka tällä hetkellä on yliopistoissa saavuttamassa lopullisen tulehtumispisteensä.

---

Kirjoittaja on filosofian tohtori, sotahistorian tutkija, Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n tiedotusvastaava sekä Julkisalan Koulutettujen lakkopäällikkö Tampereen yliopistolla.

]]>
12 http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251107-liittokierros-ja-yliopistokriisi#comments Kotimaa Lakko Liittokierros Työehtosopimusneuvottelut Yliopisto Yliopistosektori Sun, 18 Feb 2018 16:13:21 +0000 Jussi Jalonen http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251107-liittokierros-ja-yliopistokriisi
Sote ja konsulttidemokratia http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251081-sote-ja-konsulttidemokratia <p>Tietokirjailijat Hanna Kuusela ja Matti Ylönen julkaisivat muutama vuosi sitten kirjan &rdquo;Konsulttidemokratia &ndash; kuinka valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton&rdquo;. Kirja löytyy omasta kirjahyllystäni liikkeenjohtoa ja johtamisoppeja käsittelevien kirjojen keskeltä. Tutustuin itse ensi kertaa konsultoinnin maailmaan 1990-luvun alkupuolella, kun kiersin Yhdysvaltoja ja Japania SRI Internationalin &rdquo;senior advisorin&rdquo; kanssa kokoamassa markkina-arviota kehitteillä olleelle uudelle lääkkeelle. Olen sitten viimeisen 15 vuoden aikana tutustunut useimpien suurten kansainvälisiin konsulttifirmojen toimintatapoihin. Pidän konsultteja hyödyllisinä erityisesti silloin, kun on omin keinoin vaikea koota tarvittavaa tietopohjaa. Isoilla kansainvälisillä konsulttifirmoilla on usein pääsy tietokantoihin, joihin tavallisella viranhaltijalla ei ole käyttöoikeuksia. Toki Google on tässä suhteessa helpottanut jokaisen tiedonhaluisen asemaa. Joskus konsulttia voi käyttää myös tilapäisenä lisätyövoimana. Kovin tavallista kuitenkin on, että konsulttifirman myyntikalvoilla luvataan tuoda erityisosaamista, mutta konsultin työn tuotos onkin yleistä konsulttilatinaa powerpointeille sijoiteltuna.</p><p>Suuret uudistukset, kuten sote, ovat konsulttifirmoille oikea kultakaivos. Sipilän hallitus on kaatanut sote- ja maakuntavalmisteluun lyhyessä ajassa satoja miljoonia euroja. Osa tuosta rahoituksesta menee suoraan konsulttifirmojen taskuihin. Konsultit suunnittelevat niin tietojärjestelmäratkaisuja kuin palvelutuotannon tehostamismalleja taikka ratkovat virkamiesten puolesta juridisia taikka hallinnollisia ongelmia. Asiakkaina ovat yhtä lailla ministeriöt, maakuntien valmistelukoneistot kuin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat.</p><p>Sosiaali- ja terveysministeriössä sote-konsultoinnin ykkönen on viime vuosina ollut Nordic Healthcare Group eli NHG. Se on mm. laatinut ministeriölle soten vaikutusarviointeja. Tosin nuo vaikutusarvioinnit ovat saaneet kritiikkiä eduskunnan valiokunnilta taikka viimeksi valinnanvapauslakiluonnoksen osalta lainvalmistelun arviointineuvostolta kokonaisarvioinnin puuttumisesta. NHG luokittelee itsensä terveys- ja sosiaalipalveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen erikoistuneeksi toimijaksi. Kieltämättä sote-alan osaamista tuossa yrityksessä onkin. NHG omistaa Kuntamaiseman, joka on kuntapalveluiden talouden suunnittelun ja seurannan, tuotteistamisen sekä raportoinnin työkalu. Kuntamaiseman kautta NHG:lle kertyy tietoa kuntien sote-toimintojen tuotoksista ja kustannuksista. Kuntamaisema on ollut esikuvana Sitran kehittämille sote-tietopaketeille, joita Valtiovarainministeriössä halutaan käyttää eri maakuntien toiminnan vertailuun. Näillä tahoilla on ymmärrettävästi intressejä sen suhteen, millaisiin toiminta- ja raportointimalleihin sote-uudistuksessa päädytään.</p><p>Maakuntien sisäistä valmistelua avittaa vielä laajempi konsulttifirmojen joukko. Usein referenssinä yhden maakunnan hankinnalle käytetään toiselle maakunnalle asiassa jo tehtyä valmistelua. Toki maakuntavalmistelijat vaihtavat tietoja keskenään, mutta konsulttifirmoille on lähtökohtaisesti edullista se, että tieto on hajallaan ja mieluummin konsulttiyritysten kuin virkamiesten käsissä. Välillä tulee jopa sellainen olo, että konsulttifirmat vaikuttavat soten valmisteluun enemmän kuin poliitikot, joilla ei ole aikaa, osaamista eikä usein haluakaan perehtyä monimutkaisten ongelmien yksityiskohtiin. Huolestuttavaa on, että sote-valmistelua avustavien konsulttifirmojen asiakkaina on myös yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon yrityksiä, joille konsultit voivat ehdottaa aiemmin rakentamaansa julkiseen toimintamalliin sopivan liiketoimintasuunnitelman. En muista nähneeni konsulttisopimusta, jossa tämäntapainen toiminta olisi tehokkaasti kielletty.</p><p>Juridista konsultointia ministeriöille antavat asianajotoimistot. Esimerkiksi Valtiovarainministeriö (tai oikeammin sen alainen yhtiö) hyödynsi IT-toiminnan palvelukeskukseksi suunnitellun Vimana Oy:n kilpailuoikeudellisen aseman arvioinnissa tunnettua helsinkiläistä asianajotoimistoa. Kuntaliitto oli hiukan aikaisemmin julkaissut prof. Petri Kuoppamäen kriittisen asiantuntijaraportin toisen palvelukeskusyhtiön asemasta. En yhtään epäile asianajotoimiston osaamista asiassa, mutta juridiselle keskustelulle on kovin tyypillistä, että siinä pyritään lähtökohtaisesti kiistämään toisen osapuolen väitteet ja vaatimukset. Murhamieskin saa oikeudenkäynnissä avukseen asiamiehen, joka pyrkii osoittamaan, ettei tuomiolle ole perustetta. Asianajotoimistojen lausunnoissa ei siis aina ole kyse objektiivisen totuuden etsimisessä, vaan väitteiden esittämisestä asiakkaan eduksi. Eräs juristikollega kommentoikin somessa ministeriöiden tapaa käyttää asianajotoimistoja &rdquo;virkamiesten älyvajeena&rdquo; tarkoittaen, että virkakelpoisuusvaatimuksiin on aiemmin kuulunut sekä alan substanssin että lakien osaaminen. Viime vuosina tätä osaamista on alettu ministeriöistä ulkoistaa juristikonsulteille.</p><p>Yliopistot ja niiden tutkimusyksiköt tekevät nykyään suhteellisen harvoin ministeriöiden toimeksiannosta tutkimuksia, jossa selvitettäisiin jonkun hallinnonalan ongelmia ja niiden ratkaisuvaihtoehtoja. Vapaa tiede kun ei helpolla alistu ohjailtavaksi, eivätkä riippumattoman tutkimuksen tulokset välttämättä tue haluttua poliittista päämäärää. Professorikollega Harri Veivo Ranskanmaalta muistutti runsaan viikon takaisessa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa, että tutkijoiden passiivisuus kotimaiseen asiantuntijakirjoitusten laatimisessa avaa markkinarakoa ajatuspajoille ja konsulteille, jotka voivat esiintyä osaajina todellisten asiantuntijoiden poissa ollessa. Tuloksena syntyy selontekoja, jotka näyttävät tieteeltä, mutta jotka palvelevat ensisijaisesti kulloistenkin vallankäyttäjien tarkoitusperiä. Lopputuloksena konsulttien käytölle voi lopulta olla Konsulttidemokratia-kirjan kuvaama päättäjä, joka ei enää erota tietoa ja valeuutista toisistaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tietokirjailijat Hanna Kuusela ja Matti Ylönen julkaisivat muutama vuosi sitten kirjan ”Konsulttidemokratia – kuinka valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton”. Kirja löytyy omasta kirjahyllystäni liikkeenjohtoa ja johtamisoppeja käsittelevien kirjojen keskeltä. Tutustuin itse ensi kertaa konsultoinnin maailmaan 1990-luvun alkupuolella, kun kiersin Yhdysvaltoja ja Japania SRI Internationalin ”senior advisorin” kanssa kokoamassa markkina-arviota kehitteillä olleelle uudelle lääkkeelle. Olen sitten viimeisen 15 vuoden aikana tutustunut useimpien suurten kansainvälisiin konsulttifirmojen toimintatapoihin. Pidän konsultteja hyödyllisinä erityisesti silloin, kun on omin keinoin vaikea koota tarvittavaa tietopohjaa. Isoilla kansainvälisillä konsulttifirmoilla on usein pääsy tietokantoihin, joihin tavallisella viranhaltijalla ei ole käyttöoikeuksia. Toki Google on tässä suhteessa helpottanut jokaisen tiedonhaluisen asemaa. Joskus konsulttia voi käyttää myös tilapäisenä lisätyövoimana. Kovin tavallista kuitenkin on, että konsulttifirman myyntikalvoilla luvataan tuoda erityisosaamista, mutta konsultin työn tuotos onkin yleistä konsulttilatinaa powerpointeille sijoiteltuna.

Suuret uudistukset, kuten sote, ovat konsulttifirmoille oikea kultakaivos. Sipilän hallitus on kaatanut sote- ja maakuntavalmisteluun lyhyessä ajassa satoja miljoonia euroja. Osa tuosta rahoituksesta menee suoraan konsulttifirmojen taskuihin. Konsultit suunnittelevat niin tietojärjestelmäratkaisuja kuin palvelutuotannon tehostamismalleja taikka ratkovat virkamiesten puolesta juridisia taikka hallinnollisia ongelmia. Asiakkaina ovat yhtä lailla ministeriöt, maakuntien valmistelukoneistot kuin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat.

Sosiaali- ja terveysministeriössä sote-konsultoinnin ykkönen on viime vuosina ollut Nordic Healthcare Group eli NHG. Se on mm. laatinut ministeriölle soten vaikutusarviointeja. Tosin nuo vaikutusarvioinnit ovat saaneet kritiikkiä eduskunnan valiokunnilta taikka viimeksi valinnanvapauslakiluonnoksen osalta lainvalmistelun arviointineuvostolta kokonaisarvioinnin puuttumisesta. NHG luokittelee itsensä terveys- ja sosiaalipalveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen erikoistuneeksi toimijaksi. Kieltämättä sote-alan osaamista tuossa yrityksessä onkin. NHG omistaa Kuntamaiseman, joka on kuntapalveluiden talouden suunnittelun ja seurannan, tuotteistamisen sekä raportoinnin työkalu. Kuntamaiseman kautta NHG:lle kertyy tietoa kuntien sote-toimintojen tuotoksista ja kustannuksista. Kuntamaisema on ollut esikuvana Sitran kehittämille sote-tietopaketeille, joita Valtiovarainministeriössä halutaan käyttää eri maakuntien toiminnan vertailuun. Näillä tahoilla on ymmärrettävästi intressejä sen suhteen, millaisiin toiminta- ja raportointimalleihin sote-uudistuksessa päädytään.

Maakuntien sisäistä valmistelua avittaa vielä laajempi konsulttifirmojen joukko. Usein referenssinä yhden maakunnan hankinnalle käytetään toiselle maakunnalle asiassa jo tehtyä valmistelua. Toki maakuntavalmistelijat vaihtavat tietoja keskenään, mutta konsulttifirmoille on lähtökohtaisesti edullista se, että tieto on hajallaan ja mieluummin konsulttiyritysten kuin virkamiesten käsissä. Välillä tulee jopa sellainen olo, että konsulttifirmat vaikuttavat soten valmisteluun enemmän kuin poliitikot, joilla ei ole aikaa, osaamista eikä usein haluakaan perehtyä monimutkaisten ongelmien yksityiskohtiin. Huolestuttavaa on, että sote-valmistelua avustavien konsulttifirmojen asiakkaina on myös yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon yrityksiä, joille konsultit voivat ehdottaa aiemmin rakentamaansa julkiseen toimintamalliin sopivan liiketoimintasuunnitelman. En muista nähneeni konsulttisopimusta, jossa tämäntapainen toiminta olisi tehokkaasti kielletty.

Juridista konsultointia ministeriöille antavat asianajotoimistot. Esimerkiksi Valtiovarainministeriö (tai oikeammin sen alainen yhtiö) hyödynsi IT-toiminnan palvelukeskukseksi suunnitellun Vimana Oy:n kilpailuoikeudellisen aseman arvioinnissa tunnettua helsinkiläistä asianajotoimistoa. Kuntaliitto oli hiukan aikaisemmin julkaissut prof. Petri Kuoppamäen kriittisen asiantuntijaraportin toisen palvelukeskusyhtiön asemasta. En yhtään epäile asianajotoimiston osaamista asiassa, mutta juridiselle keskustelulle on kovin tyypillistä, että siinä pyritään lähtökohtaisesti kiistämään toisen osapuolen väitteet ja vaatimukset. Murhamieskin saa oikeudenkäynnissä avukseen asiamiehen, joka pyrkii osoittamaan, ettei tuomiolle ole perustetta. Asianajotoimistojen lausunnoissa ei siis aina ole kyse objektiivisen totuuden etsimisessä, vaan väitteiden esittämisestä asiakkaan eduksi. Eräs juristikollega kommentoikin somessa ministeriöiden tapaa käyttää asianajotoimistoja ”virkamiesten älyvajeena” tarkoittaen, että virkakelpoisuusvaatimuksiin on aiemmin kuulunut sekä alan substanssin että lakien osaaminen. Viime vuosina tätä osaamista on alettu ministeriöistä ulkoistaa juristikonsulteille.

Yliopistot ja niiden tutkimusyksiköt tekevät nykyään suhteellisen harvoin ministeriöiden toimeksiannosta tutkimuksia, jossa selvitettäisiin jonkun hallinnonalan ongelmia ja niiden ratkaisuvaihtoehtoja. Vapaa tiede kun ei helpolla alistu ohjailtavaksi, eivätkä riippumattoman tutkimuksen tulokset välttämättä tue haluttua poliittista päämäärää. Professorikollega Harri Veivo Ranskanmaalta muistutti runsaan viikon takaisessa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa, että tutkijoiden passiivisuus kotimaiseen asiantuntijakirjoitusten laatimisessa avaa markkinarakoa ajatuspajoille ja konsulteille, jotka voivat esiintyä osaajina todellisten asiantuntijoiden poissa ollessa. Tuloksena syntyy selontekoja, jotka näyttävät tieteeltä, mutta jotka palvelevat ensisijaisesti kulloistenkin vallankäyttäjien tarkoitusperiä. Lopputuloksena konsulttien käytölle voi lopulta olla Konsulttidemokratia-kirjan kuvaama päättäjä, joka ei enää erota tietoa ja valeuutista toisistaan.

]]>
4 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251081-sote-ja-konsulttidemokratia#comments Kotimaa Konsultit Kunnollinen lainsäädäntö Sote-uudistus Tutkimustieto Sun, 18 Feb 2018 07:02:10 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251081-sote-ja-konsulttidemokratia
Rehtiin kilpaan http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251056-rehtiin-kilpaan <p>Professori Kari Hokkanen on viisas mies.</p><p>Syyskuussa Suomenmaassa julkaistussa kolumnissaan (<a href="https://www.suomenmaa.fi/blogit/alkiolaisen-allianssin-aika-6.21.288739.0c45ef3c3f">Alkiolaisen allianssin aika?</a> ) Hokkanen ehdotti, että Keskustan ympärille olisi pyrittävä muodostamaan alkiolainen allianssi. Olen kannattanut ja kannatan tätä ajatusta.</p><p>Viimeisimmässä Suomenmaan kolumnissaan (<a href="https://www.suomenmaa.fi/blogit/vayrynen-toistaa-vennamon-temppuja-6.21.342049.be0a9ae030">Väyrynen toistaa Vennamon temppuja</a> ) Hokkanen käsitteli Keskustan puheenjohtajan vaalia: &rdquo;Juha Sipilä ilmoitti olevansa valmis rehtiin kilpaan. Suomenmaan pääkirjoitus vaati estämään (Väyrysen) ehdokkuuden. Olen enemmän Sipilän kannalla.&rdquo;</p><p>Kari Hokkanen arvosteli yritystä estää ehdokkuuteni jo ennen puoluekokousta ja varoitti joutumisesta käräjäkierrokselle.</p><p>Hokkanen ehdotti, että järjestettäisiin avoimia tilaisuuksia, joissa voisin kohdata Sipilän ja maakuntien kansanedustajia. Tartun mielelläni tähänkin ehdotukseen.</p><p>Puoluehallituksen 8. helmikuuta tekemä päätös on sekä epäviisas että ilmeisen laiton.</p><p>Mahtoiko kokous olla edes päätösvaltainen? Tulkinta vaalikelpoisuudesta kuuluu puoluekokoukselle, kuten myös puoluehallituksen tilaamassa asiantuntijalausunnossa todetaan.</p><p>Puoluehallitus kehottaa piirijärjestöjä, kunnallisjärjestöjä ja osastoja käsittelemään minua vaalikelvottomana, vaikka sillä ei ole toimivaltaa päättää vaalikelpoisuudesta. Tässä puoluehallitus aivan ilmeisesti rikkoo ja kehottaa puolueen jäsenyhdistyksiä rikkomaan yhdenvertaisuuslakia, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä mm. vakaumuksen, mielipiteen tai poliittisen toiminnan perusteella. Sääntöjen mukaan ainoa edellytys puheenjohtajaehdokkuudelle on puolueen jäsenyys.</p><p>Syrjinnästä voi valittaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle, joka voi kieltää jatkamasta syrjintää ja asettaa uhkasakon kiellon noudattamiseksi. Syrjintään tulee uusia piirteitä, jos tai kun vaaliin tulee Juha Sipilän ja minun lisäkseni muita ehdokkaita.</p><p>Puoluehallituksen päätös asettaa hankalaan asemaan myös tiedotusvälineet, joilla on ollut tapana järjestää keskusteluja puolueiden puheenjohtajaehdokkaiden kesken. Voisivatko nekin jättää kutsumatta keskusteluihin henkilön, joka täyttää puolueen sääntöjen ehdokkuudelle asettamat ehdot? Olisivatko nekin valmiit rikkomaan yhdenvertaisuuslakia?</p><p>Puoluehallituksen kannattaisi ottaa puoluekokouksen valmistelut uuteen harkintaan. Kari Hokkasta on nytkin viisasta kuunnella.</p><p>Jos Keskustan johto on vakuuttunut siitä, että sen toteuttama politiikka on ollut oikeaa, sen pitäisi olla valmis puolustamaan sitä avoimissa keskustelutilaisuuksissa. Aivan kuten Kari Hokkanen toteaa, Juha Sipilä ei varmaankaan ehdi itse mukaan kaikkiin tilaisuuksiin, mutta &rdquo;yhteisesti sovitulla linjalla on muitakin pystyviä puolustajia&rdquo; - kansanedustajat.</p><p>Minulle sopii, että voisin Hokkasen ehdottamalla tavalla kohdata avoimissa keskustelutilaisuuksissa Sipilän ohella myös maakuntien kansanedustajia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Professori Kari Hokkanen on viisas mies.

Syyskuussa Suomenmaassa julkaistussa kolumnissaan (Alkiolaisen allianssin aika? ) Hokkanen ehdotti, että Keskustan ympärille olisi pyrittävä muodostamaan alkiolainen allianssi. Olen kannattanut ja kannatan tätä ajatusta.

Viimeisimmässä Suomenmaan kolumnissaan (Väyrynen toistaa Vennamon temppuja ) Hokkanen käsitteli Keskustan puheenjohtajan vaalia: ”Juha Sipilä ilmoitti olevansa valmis rehtiin kilpaan. Suomenmaan pääkirjoitus vaati estämään (Väyrysen) ehdokkuuden. Olen enemmän Sipilän kannalla.”

Kari Hokkanen arvosteli yritystä estää ehdokkuuteni jo ennen puoluekokousta ja varoitti joutumisesta käräjäkierrokselle.

Hokkanen ehdotti, että järjestettäisiin avoimia tilaisuuksia, joissa voisin kohdata Sipilän ja maakuntien kansanedustajia. Tartun mielelläni tähänkin ehdotukseen.

Puoluehallituksen 8. helmikuuta tekemä päätös on sekä epäviisas että ilmeisen laiton.

Mahtoiko kokous olla edes päätösvaltainen? Tulkinta vaalikelpoisuudesta kuuluu puoluekokoukselle, kuten myös puoluehallituksen tilaamassa asiantuntijalausunnossa todetaan.

Puoluehallitus kehottaa piirijärjestöjä, kunnallisjärjestöjä ja osastoja käsittelemään minua vaalikelvottomana, vaikka sillä ei ole toimivaltaa päättää vaalikelpoisuudesta. Tässä puoluehallitus aivan ilmeisesti rikkoo ja kehottaa puolueen jäsenyhdistyksiä rikkomaan yhdenvertaisuuslakia, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä mm. vakaumuksen, mielipiteen tai poliittisen toiminnan perusteella. Sääntöjen mukaan ainoa edellytys puheenjohtajaehdokkuudelle on puolueen jäsenyys.

Syrjinnästä voi valittaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle, joka voi kieltää jatkamasta syrjintää ja asettaa uhkasakon kiellon noudattamiseksi. Syrjintään tulee uusia piirteitä, jos tai kun vaaliin tulee Juha Sipilän ja minun lisäkseni muita ehdokkaita.

Puoluehallituksen päätös asettaa hankalaan asemaan myös tiedotusvälineet, joilla on ollut tapana järjestää keskusteluja puolueiden puheenjohtajaehdokkaiden kesken. Voisivatko nekin jättää kutsumatta keskusteluihin henkilön, joka täyttää puolueen sääntöjen ehdokkuudelle asettamat ehdot? Olisivatko nekin valmiit rikkomaan yhdenvertaisuuslakia?

Puoluehallituksen kannattaisi ottaa puoluekokouksen valmistelut uuteen harkintaan. Kari Hokkasta on nytkin viisasta kuunnella.

Jos Keskustan johto on vakuuttunut siitä, että sen toteuttama politiikka on ollut oikeaa, sen pitäisi olla valmis puolustamaan sitä avoimissa keskustelutilaisuuksissa. Aivan kuten Kari Hokkanen toteaa, Juha Sipilä ei varmaankaan ehdi itse mukaan kaikkiin tilaisuuksiin, mutta ”yhteisesti sovitulla linjalla on muitakin pystyviä puolustajia” - kansanedustajat.

Minulle sopii, että voisin Hokkasen ehdottamalla tavalla kohdata avoimissa keskustelutilaisuuksissa Sipilän ohella myös maakuntien kansanedustajia.

]]>
57 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251056-rehtiin-kilpaan#comments Kotimaa Sat, 17 Feb 2018 10:09:15 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251056-rehtiin-kilpaan
Saksalaiset näyttävät pitkää nenää suomalaisille yrityksille http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251039-saksalaiset-nayttavat-pitkaa-nenaa-suomalaisille-yrityksille <p>Länsisuomessa on kaksi työpaikkaa, joissa menee lujaa. Turun telakka ja Uudenkaupungin autotehdas. Niitä molempia yhdistää saksalaisuus. Toisen omistajat ovat saksalaisia, toisen päämies on saksalainen.</p><p>Meillä on pitkään kehuttu sitä, kuinka Saksan talousihme on joustavien työmarkkinoiden seurausta. Varmaan sitäkin on, mutta Meyer Turun ja Uudenkaupungin Mercedes -tuotannon menestykset osoittavat, että Suomen heikon menestyksen taustalla on paljon muutakin kuin jäykät työmarkkinat.</p><p>Eräs tuttuni, joka oli aikoinaan vientitoiminnassa mukana, kertoi miten kotimaata pitää opettaa. Hän esitti pääkonttorilla, että oman firman suunnittelijat lähtisivät mukaan kansainvälisille messuille katsomaan, mitä maailmalla myydään. Täällä kotimaassa oltiin omahyväisiä, että kyllä meidän tekemämme jutut ovat maailman parhaita.&nbsp;</p><p>Kun suunnittelijat sitten lähtivät Saksassa pidetyille messuille, he tulivat silmät kiiluen takaisin ja ihmettelivät, kuinka hienoja juttuja maailmalla tehdään.</p><p>Toinen esimerkki on vähän tuoreempi...</p><p>Juuri tällä viikolla olin lyhyen aikaa kuuntelemassa luentoa, jossa luennoitsija sanoi, kuinka suuresti hän yllättyi, kun työelämään tullessaan näki, millainen merkitys asiakkaalla on tietotekniikkapalveluiden suunnittelussa.</p><p>Meyer Turku ja Uudenkaupungin autotehdas palkkaavat todella kuumeisesti uutta väkeä. Se tapahtuu siitä huolimatta, että meillä keskustellaan huonosti toimivista työmarkkinoista.</p><p>Pitääkö nyt vihdoinkin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ihan aikuisen oikeesti analysoida, miksi ne toiset pärjää meitä paremmin?</p><p>Voiko olla mitään merkitystä sillä, että heillä on pidemmät perinteet? Esimerkiksi telakkateollisuus vaatii pitkiä luottamukselilsia suhteita ja kärsivällisyyttä.&nbsp;</p><p>Voiko olla mitään merkitystä sillä, että saksalaiset eivät ainoastaan kehu tekevänsä laatua, vaan heidän tuotteistaan maksetaan lisähintaa saksalaisuutensa vuoksi?</p><p>Voiko olla mitään merkitystä sillä, että Saksa on Euroalueen voittaja? Sen talous on ylijäämäisin.</p><p>Minusta on hyvä, että saksalaiset näyttävät meille pitkää nenää. Täällä on niin paljon täyttä hölynpölyä menestyksestä, että tarvitaan joku, joka näyttää käytännössä, etteivät asiat aina ole niin kuin itse luulemme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Länsisuomessa on kaksi työpaikkaa, joissa menee lujaa. Turun telakka ja Uudenkaupungin autotehdas. Niitä molempia yhdistää saksalaisuus. Toisen omistajat ovat saksalaisia, toisen päämies on saksalainen.

Meillä on pitkään kehuttu sitä, kuinka Saksan talousihme on joustavien työmarkkinoiden seurausta. Varmaan sitäkin on, mutta Meyer Turun ja Uudenkaupungin Mercedes -tuotannon menestykset osoittavat, että Suomen heikon menestyksen taustalla on paljon muutakin kuin jäykät työmarkkinat.

Eräs tuttuni, joka oli aikoinaan vientitoiminnassa mukana, kertoi miten kotimaata pitää opettaa. Hän esitti pääkonttorilla, että oman firman suunnittelijat lähtisivät mukaan kansainvälisille messuille katsomaan, mitä maailmalla myydään. Täällä kotimaassa oltiin omahyväisiä, että kyllä meidän tekemämme jutut ovat maailman parhaita. 

Kun suunnittelijat sitten lähtivät Saksassa pidetyille messuille, he tulivat silmät kiiluen takaisin ja ihmettelivät, kuinka hienoja juttuja maailmalla tehdään.

Toinen esimerkki on vähän tuoreempi...

Juuri tällä viikolla olin lyhyen aikaa kuuntelemassa luentoa, jossa luennoitsija sanoi, kuinka suuresti hän yllättyi, kun työelämään tullessaan näki, millainen merkitys asiakkaalla on tietotekniikkapalveluiden suunnittelussa.

Meyer Turku ja Uudenkaupungin autotehdas palkkaavat todella kuumeisesti uutta väkeä. Se tapahtuu siitä huolimatta, että meillä keskustellaan huonosti toimivista työmarkkinoista.

Pitääkö nyt vihdoinkin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ihan aikuisen oikeesti analysoida, miksi ne toiset pärjää meitä paremmin?

Voiko olla mitään merkitystä sillä, että heillä on pidemmät perinteet? Esimerkiksi telakkateollisuus vaatii pitkiä luottamukselilsia suhteita ja kärsivällisyyttä. 

Voiko olla mitään merkitystä sillä, että saksalaiset eivät ainoastaan kehu tekevänsä laatua, vaan heidän tuotteistaan maksetaan lisähintaa saksalaisuutensa vuoksi?

Voiko olla mitään merkitystä sillä, että Saksa on Euroalueen voittaja? Sen talous on ylijäämäisin.

Minusta on hyvä, että saksalaiset näyttävät meille pitkää nenää. Täällä on niin paljon täyttä hölynpölyä menestyksestä, että tarvitaan joku, joka näyttää käytännössä, etteivät asiat aina ole niin kuin itse luulemme.

]]>
66 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251039-saksalaiset-nayttavat-pitkaa-nenaa-suomalaisille-yrityksille#comments Kotimaa Rakentava työllisyyskeskustelu Työmarkkina Työpaikat Sat, 17 Feb 2018 06:15:20 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251039-saksalaiset-nayttavat-pitkaa-nenaa-suomalaisille-yrityksille
Sipilä on aika veijari http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250994-sipila-on-aika-veijari <p>&nbsp;Keskustalla näyttää nyt olevan kiire Iltalypsylle. Perhevapaanuudistuksen estäminen ei riittänyt, vaan nyt jo haaveillaan EU-rahoista omille veräjille. &nbsp;Lueskelin huvittuneena ja hiukan tuumailtuani pikkaisen kauhistuneena Pääministeri Sipilän ajatuksista Brexitin jättämän rahaukon paikkaamisesta EU:n budjetissa. EU:n menoja pitäisi leikata, mutta aluetukiin ja maatalouteen tulisi saada lisää rahaa. <a href="https://www.verkkouutiset.fi/sipila-eduskunnalle-eu-budjettia-voidaan-kasvattaa-maatalouden-vuoksi/"><u>https://www.verkkouutiset.fi/sipila-eduskunnalle-eu-budjettia-voidaan-kasvattaa-maatalouden-vuoksi/</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>On se aika veijari tuo Sipilä.Taitaa kuitenkin olla, sillä tavalla, että aluetuet ja maatalous ovat juuri ne kohdat, joista moni haluaa leikata. Kyseiset kohteet tosin ovat monille pyhiä lehmiä, joten vääntö tulee olemaan kova. Sipilä saanee tukea Ranskan talonpojilta, mutta voipi olla, että Macron tässäkin erilainen kuin edeltäjänsä. Koulutus, digitalisointi, syrjäytymisen ehkäisy ja unionin rajojen vahvistaminen pakolaispolitiikkoineen lienevät sentään tärkeämpiä rahoittamista odottavia kohteita.</p><p>&nbsp;</p><p>Sipilä voi tietysti hakea oikeuksia maatalouden rahoitukseen kansallisesti ohittaen EU:n rahoitusmekanismit. Tuskinpa sekään tie on loputon. Aluetukien osalta keskusta jo kotoisellakin politiikallaa hoitelee valtavia tulonsiirtoja maan sisällä. Ehkäpä niitä EU:n aluetukirahoja pitäisi suunnata sinne missä tarve on suurin.</p><p>&nbsp;</p>  Keskustalla näyttää nyt olevan kiire Iltalypsylle. Perhevapaanuudistuksen estäminen ei riittänyt, vaan nyt jo haaveillaan EU-rahoista omille veräjille.  Lueskelin huvittuneena ja hiukan tuumailtuani pikkaisen kauhistuneena Pääministeri Sipilän ajatuksista Brexitin jättämän rahaukon paikkaamisesta EU:n budjetissa. EU:n menoja pitäisi leikata, mutta aluetukiin ja maatalouteen tulisi saada lisää rahaa. https://www.verkkouutiset.fi/sipila-eduskunnalle-eu-budjettia-voidaan-kasvattaa-maatalouden-vuoksi/

 

On se aika veijari tuo Sipilä.Taitaa kuitenkin olla, sillä tavalla, että aluetuet ja maatalous ovat juuri ne kohdat, joista moni haluaa leikata. Kyseiset kohteet tosin ovat monille pyhiä lehmiä, joten vääntö tulee olemaan kova. Sipilä saanee tukea Ranskan talonpojilta, mutta voipi olla, että Macron tässäkin erilainen kuin edeltäjänsä. Koulutus, digitalisointi, syrjäytymisen ehkäisy ja unionin rajojen vahvistaminen pakolaispolitiikkoineen lienevät sentään tärkeämpiä rahoittamista odottavia kohteita.

 

Sipilä voi tietysti hakea oikeuksia maatalouden rahoitukseen kansallisesti ohittaen EU:n rahoitusmekanismit. Tuskinpa sekään tie on loputon. Aluetukien osalta keskusta jo kotoisellakin politiikallaa hoitelee valtavia tulonsiirtoja maan sisällä. Ehkäpä niitä EU:n aluetukirahoja pitäisi suunnata sinne missä tarve on suurin.

 

]]>
10 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250994-sipila-on-aika-veijari#comments Kotimaa EU:n budjetti Euroopan unioni Maataloustuet Thu, 15 Feb 2018 17:20:36 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250994-sipila-on-aika-veijari
Miten puhdasoppisuudella tehdään hallaa ympäristölle - Case Helsingin valtuusto http://danielsazonov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250954-miten-puhdasoppisuudella-tehdaan-hallaa-ymparistolle-case-helsingin-valtuusto <p>Ilmastonmuutos jyllää ja vaatii meitä tekemään kunnianhimoisiakin ratkaisuja, jotta se saadaan pysäytettyä. Vuosisatoja fossiilisiin polttoaineisiin nojanneen energiajärjestelmämme aika alkaa olla ohitse. Meidän on tehtävä ratkaisuja, joilla kuljemme energiantuotannossa kohti ilmastoneutraaliutta. Sen tulee olla energiapolitiikkamme vahva prioriteetti.&nbsp;</p><p>Vastaukset löytyvät välivaiheessa biopolttoaineistakin, mutta lopulta ydinvoimasta, tuulivoimasta, aurinkovoimasta, geotermisestä energiasta, hiilen talteenotosta jne. Esimerkiksi kivihiilen, turpeen ja öljyn aika on historiassa.&nbsp;</p><p>Tänään Helsingin valtuustoossa kuitenkin nähtiin, miten tämän tavoitteen fanaattinen ja ideologinen seuraaminen voi kääntyä tätä tavoitetta itseään vastaan.&nbsp;</p><p>Helsingin valtuusto käsitteli valtuustoaloitetta, joka koski Vantaan Energian yhden polttokattilan muuttamista öljyä ja kaasua polttavasta kattilasta puuta polttavaksi kattilaksi. Kyllä, Helsingin valtuusto käsittelee Vantaan Energian asioita, koska Helsinki on yhtiön vähemmistöosakas.</p><p>Monta kymmentä vuotta vanhaan kattilaan tehtävä muutostyö tehdään, jotta hiilineutraaliustavoitetta kohti päästään eteenpäin. Vanha kattila asettaa modernisointi-investoinnille rajoituksia. Kattilasta ei saada tehtyä vain puuta polttavaa, vaan seassa on poltettava jotain muuta polttoainetta. Vaihtehtoina ovat käytännös turve tai rikki.&nbsp;</p><p>Yhtiö on päätynyt turpeeseen, koska sillä saadan varmempi poltto ja näin vähemmän keskeytyksiä. Keskeytysten aikana samainen energia tuotetaan kokonaan kivihiilellä, jolloin päästöt ovat todennäköisesti suuremmat kuin silloin, jos poltossa käytettäisiin koko ajan hieman turvetta.&nbsp;</p><p>Tänään valtuusto päätyi kuitenkin Mai Kivelän aloitteen pohjalta siihen, että Helsinki vaatii omistajana, että turvetta ei kattilassa polteta. Päätös johtanee tilanteeseen, jossa pienen määrän turvetta sijaan, poltetaan ilmastollisesti suurempi määrä kivihiiltä. Ratkaisu on siis sekä päästöjen näkökulmasta huonompi että rahallisesti kalliimpi vieden resursseita muilta uusiutuvan energian investointeja.&nbsp;</p><p>Mutta silti se tehtiin. Miksi? Koska oli pakko näyttää, tunnustaa väriä! Käsissämme on malliesimerkki siitä, miten puhdasoppisuudella ja sen&nbsp; pakottavalla näyttämisenhalulla tulee käyneeksi omia tavoitteitaan vastaan. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Ilmastonmuutos jyllää ja vaatii meitä tekemään kunnianhimoisiakin ratkaisuja, jotta se saadaan pysäytettyä. Vuosisatoja fossiilisiin polttoaineisiin nojanneen energiajärjestelmämme aika alkaa olla ohitse. Meidän on tehtävä ratkaisuja, joilla kuljemme energiantuotannossa kohti ilmastoneutraaliutta. Sen tulee olla energiapolitiikkamme vahva prioriteetti. 

Vastaukset löytyvät välivaiheessa biopolttoaineistakin, mutta lopulta ydinvoimasta, tuulivoimasta, aurinkovoimasta, geotermisestä energiasta, hiilen talteenotosta jne. Esimerkiksi kivihiilen, turpeen ja öljyn aika on historiassa. 

Tänään Helsingin valtuustoossa kuitenkin nähtiin, miten tämän tavoitteen fanaattinen ja ideologinen seuraaminen voi kääntyä tätä tavoitetta itseään vastaan. 

Helsingin valtuusto käsitteli valtuustoaloitetta, joka koski Vantaan Energian yhden polttokattilan muuttamista öljyä ja kaasua polttavasta kattilasta puuta polttavaksi kattilaksi. Kyllä, Helsingin valtuusto käsittelee Vantaan Energian asioita, koska Helsinki on yhtiön vähemmistöosakas.

Monta kymmentä vuotta vanhaan kattilaan tehtävä muutostyö tehdään, jotta hiilineutraaliustavoitetta kohti päästään eteenpäin. Vanha kattila asettaa modernisointi-investoinnille rajoituksia. Kattilasta ei saada tehtyä vain puuta polttavaa, vaan seassa on poltettava jotain muuta polttoainetta. Vaihtehtoina ovat käytännös turve tai rikki. 

Yhtiö on päätynyt turpeeseen, koska sillä saadan varmempi poltto ja näin vähemmän keskeytyksiä. Keskeytysten aikana samainen energia tuotetaan kokonaan kivihiilellä, jolloin päästöt ovat todennäköisesti suuremmat kuin silloin, jos poltossa käytettäisiin koko ajan hieman turvetta. 

Tänään valtuusto päätyi kuitenkin Mai Kivelän aloitteen pohjalta siihen, että Helsinki vaatii omistajana, että turvetta ei kattilassa polteta. Päätös johtanee tilanteeseen, jossa pienen määrän turvetta sijaan, poltetaan ilmastollisesti suurempi määrä kivihiiltä. Ratkaisu on siis sekä päästöjen näkökulmasta huonompi että rahallisesti kalliimpi vieden resursseita muilta uusiutuvan energian investointeja. 

Mutta silti se tehtiin. Miksi? Koska oli pakko näyttää, tunnustaa väriä! Käsissämme on malliesimerkki siitä, miten puhdasoppisuudella ja sen  pakottavalla näyttämisenhalulla tulee käyneeksi omia tavoitteitaan vastaan.  

 

 

 

]]>
7 http://danielsazonov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250954-miten-puhdasoppisuudella-tehdaan-hallaa-ymparistolle-case-helsingin-valtuusto#comments Kotimaa Wed, 14 Feb 2018 19:12:21 +0000 Daniel Sazonov http://danielsazonov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250954-miten-puhdasoppisuudella-tehdaan-hallaa-ymparistolle-case-helsingin-valtuusto
Kansanedustajaruletista sanktioita http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250944-kansanedustajaruletista-sanktioita <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10074777">Kokoomusvaikuttajien joukkopaosta sote-firmoihin vaaditaan selvitystä &ndash; &quot;Tiedettäisiin, että kaikilla olisi puhtaat jauhot pussissa&quot;</a>&nbsp;(Yle 14.2.2018) on selvä eturistiriitatapaus, johon on olemassa triviaali ratkaisu:</p><p>Kesken kauden eronneiden edustajien paikat on syytä jättää täyttämättä. Näin puolue pitää huolen siitä, että ero ei tapahdu liian lämpimissä tunnelmissa.</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka virsi on joskus lyhyestä kaunis.</p> Kokoomusvaikuttajien joukkopaosta sote-firmoihin vaaditaan selvitystä – "Tiedettäisiin, että kaikilla olisi puhtaat jauhot pussissa" (Yle 14.2.2018) on selvä eturistiriitatapaus, johon on olemassa triviaali ratkaisu:

Kesken kauden eronneiden edustajien paikat on syytä jättää täyttämättä. Näin puolue pitää huolen siitä, että ero ei tapahdu liian lämpimissä tunnelmissa.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka virsi on joskus lyhyestä kaunis.

]]>
14 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250944-kansanedustajaruletista-sanktioita#comments Kotimaa Eduskunta kierrätys Sanktiot Wed, 14 Feb 2018 16:47:51 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250944-kansanedustajaruletista-sanktioita
Perhevapaauudistus olisi ollut leikkaus äitien vapaaseen http://oikeakoukku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250937-perhevapaauudistus-olisi-ollut-leikkaus-aitien-vapaaseen <p>Perhevapaauudistus karahti kiville. Perheiden valinnanvapauden kannalta se on hyvä asia. Esitetty malli ei nimittäin ollut hyvä, ja tosiasiallisesti se olisi ollut vain leikkaus äitien vapaaseen. Kannatan tasa-arvoisempaa perhevapaamallia, mutta en siten, että ansioihin sidotulla vapaalla voi olla kotona lapsen kanssa reilun vuoden vain niissä perheissä, joissa molemmat voivat jättäytyä pois töistä.</p><p>Perheitä on monenlaisia, eikä valtion pakottama malli sovi kaikille. Ihanteellinen perhevapaamalli olisi minusta malli, jossa euroakaan ei ole jyvitetty isälle tai äidille, vaan perhe saa vapaasti päättää, pitääkö koko perhevapaan vain yksi vanhemmista vai jaetaanko vapaa ja miten se jaetaan. Se on aito liberaali malli.</p><p>Tasa-arvo syntyy vapaudesta. Pakottamalla ei tule kuin vihaisia perheitä.</p><p>Uudessa mallissa äidin käytettävissä oleva perhevapaa olisi lyhentynyt nykyisestä. Isyysvapaata olisi kasvatettu leikkaamalla yhteisestä vanhempainvapaasta. Konkreettisesti tämä olisi tarkoittanut sitä, että jos perhe haluaa hoitaa lastaan kotonaan koko ansiosidonnaisen perhevapaakauden eli noin vuoden ikäiseksi, olisi isän pakko jäädä pois työstään, jotta perhe saa täydet perhevapaat käyttönsä. Äiti ei olisi voinut käyttää isälle kiintiöityä noin neljän kuukauden isyysvapaata.</p><p>Vaikka tässä nyt puhutaan naisista ja miehistä, useimmiten on kyseessä tilanne, jossa paremmin tienaava jatkaa töissään ja toinen jää kotiin hoitamaan lasta, sukupuolella ei ole tässä mitään automaattista merkitystä.</p><p>Meidän perheessämme on kaksi lasta. Oman perheemme kohdalla oli kyse kahdesta asiasta. Vaimoni oli halukas jäämään kotiin lasten kanssa ja toisaalta yrityksemme hoitaminen oli vielä tuolloin pääasiassa minun vastuullani. Elannostamme tuli kolme neljännestä yrityksen tuloksesta, joten ratkaisu oli hyvin pragmaattinen ja taloudellisesti ainoa oikeasti mahdollinen. Tilanne on useimmiten samankaltainen palkansaajaperheissäkin. Raha ratkaisee, kumpi vanhemmista voi jäädä kotiin.</p><p>Uudessa ehdotetussa mallissa minun olisi ollut &rdquo;pakko&rdquo; jäädä perhevapaalle, jotta olisimme olleet oikeutettuja saamaan täydet 13 kuukautta vanhempainrahaa. Samalla yritystoimintani olisi kärsinyt merkittävästi ja perheemme ja siinä sivussa yhteiskunnan tulotkin olisivat pudonneet. Mielestäni tällainen malli on epäreilu ja perheitä eriarvoisiin asemiin sijoittava.</p><p>Lisäksi kaatuneessa perhevapaauudistuksessa olisi pienennetty kotihoidontukea, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Talouskurimuksessa näivettyville kunnille olisi kotihoidosta kunnalliseen päivähoitoon siirtyvien lasten myötä muodostunut lisää kustannuksia, jos kumpikin vanhemmista pakotetaan takaisin työelämään. Lisäksi päiväkodit olisivat joutuneet lujille lapsimäärän kasvaessa.</p><p>Mielestäni on arvoa myös sillä, että on naisia ja miehiä, jotka kokevat, että heidän elämäntehtävänsä on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin, eikä työ ole ykkösasia.</p><p>Perheiden pitää saada päättää itse, mikä tuntuu parhaalta. Ei pidä päästää yhteiskuntaa päättämään siitä, mikä on perheille parhaaksi. Uskotaan ihmisiin, uskotaan perheisiin. Yhtä lailla on kunnioitettava ajatusta, jossa elannon taloon tuo uranainen. Hänellä tulee olla hyvä mahdollisuus päästä nopeasti takaisin töihin. Pitää olla hyvä päivähoito ja varhaiskasvatus. Siihen kannattaa panostaa.</p><p>Luonnollisesti miehillä pitää olla halutessaan yhtä hyvä mahdollisuus jäädä kotiin kuin naisillakin. Modernissa pohjoismaalaisessa yhteiskunnassa tasa-arvo kehittyy parhaiten silloin, kun ihmiset ja perheet saavat itse päättää, miten asiansa järjestävät, eikä julkinen valta ohjaa.</p><p>Tätä ei karille ajaneessa uudistuksessa haluttu ymmärtää.</p> Perhevapaauudistus karahti kiville. Perheiden valinnanvapauden kannalta se on hyvä asia. Esitetty malli ei nimittäin ollut hyvä, ja tosiasiallisesti se olisi ollut vain leikkaus äitien vapaaseen. Kannatan tasa-arvoisempaa perhevapaamallia, mutta en siten, että ansioihin sidotulla vapaalla voi olla kotona lapsen kanssa reilun vuoden vain niissä perheissä, joissa molemmat voivat jättäytyä pois töistä.

Perheitä on monenlaisia, eikä valtion pakottama malli sovi kaikille. Ihanteellinen perhevapaamalli olisi minusta malli, jossa euroakaan ei ole jyvitetty isälle tai äidille, vaan perhe saa vapaasti päättää, pitääkö koko perhevapaan vain yksi vanhemmista vai jaetaanko vapaa ja miten se jaetaan. Se on aito liberaali malli.

Tasa-arvo syntyy vapaudesta. Pakottamalla ei tule kuin vihaisia perheitä.

Uudessa mallissa äidin käytettävissä oleva perhevapaa olisi lyhentynyt nykyisestä. Isyysvapaata olisi kasvatettu leikkaamalla yhteisestä vanhempainvapaasta. Konkreettisesti tämä olisi tarkoittanut sitä, että jos perhe haluaa hoitaa lastaan kotonaan koko ansiosidonnaisen perhevapaakauden eli noin vuoden ikäiseksi, olisi isän pakko jäädä pois työstään, jotta perhe saa täydet perhevapaat käyttönsä. Äiti ei olisi voinut käyttää isälle kiintiöityä noin neljän kuukauden isyysvapaata.

Vaikka tässä nyt puhutaan naisista ja miehistä, useimmiten on kyseessä tilanne, jossa paremmin tienaava jatkaa töissään ja toinen jää kotiin hoitamaan lasta, sukupuolella ei ole tässä mitään automaattista merkitystä.

Meidän perheessämme on kaksi lasta. Oman perheemme kohdalla oli kyse kahdesta asiasta. Vaimoni oli halukas jäämään kotiin lasten kanssa ja toisaalta yrityksemme hoitaminen oli vielä tuolloin pääasiassa minun vastuullani. Elannostamme tuli kolme neljännestä yrityksen tuloksesta, joten ratkaisu oli hyvin pragmaattinen ja taloudellisesti ainoa oikeasti mahdollinen. Tilanne on useimmiten samankaltainen palkansaajaperheissäkin. Raha ratkaisee, kumpi vanhemmista voi jäädä kotiin.

Uudessa ehdotetussa mallissa minun olisi ollut ”pakko” jäädä perhevapaalle, jotta olisimme olleet oikeutettuja saamaan täydet 13 kuukautta vanhempainrahaa. Samalla yritystoimintani olisi kärsinyt merkittävästi ja perheemme ja siinä sivussa yhteiskunnan tulotkin olisivat pudonneet. Mielestäni tällainen malli on epäreilu ja perheitä eriarvoisiin asemiin sijoittava.

Lisäksi kaatuneessa perhevapaauudistuksessa olisi pienennetty kotihoidontukea, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Talouskurimuksessa näivettyville kunnille olisi kotihoidosta kunnalliseen päivähoitoon siirtyvien lasten myötä muodostunut lisää kustannuksia, jos kumpikin vanhemmista pakotetaan takaisin työelämään. Lisäksi päiväkodit olisivat joutuneet lujille lapsimäärän kasvaessa.

Mielestäni on arvoa myös sillä, että on naisia ja miehiä, jotka kokevat, että heidän elämäntehtävänsä on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin, eikä työ ole ykkösasia.

Perheiden pitää saada päättää itse, mikä tuntuu parhaalta. Ei pidä päästää yhteiskuntaa päättämään siitä, mikä on perheille parhaaksi. Uskotaan ihmisiin, uskotaan perheisiin. Yhtä lailla on kunnioitettava ajatusta, jossa elannon taloon tuo uranainen. Hänellä tulee olla hyvä mahdollisuus päästä nopeasti takaisin töihin. Pitää olla hyvä päivähoito ja varhaiskasvatus. Siihen kannattaa panostaa.

Luonnollisesti miehillä pitää olla halutessaan yhtä hyvä mahdollisuus jäädä kotiin kuin naisillakin. Modernissa pohjoismaalaisessa yhteiskunnassa tasa-arvo kehittyy parhaiten silloin, kun ihmiset ja perheet saavat itse päättää, miten asiansa järjestävät, eikä julkinen valta ohjaa.

Tätä ei karille ajaneessa uudistuksessa haluttu ymmärtää.

]]>
16 http://oikeakoukku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250937-perhevapaauudistus-olisi-ollut-leikkaus-aitien-vapaaseen#comments Kotimaa hallitus Kokoomus Oppsositio. Vaalit Perhevapaauudistus Wed, 14 Feb 2018 12:46:24 +0000 Francis McCarron http://oikeakoukku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250937-perhevapaauudistus-olisi-ollut-leikkaus-aitien-vapaaseen
Mielenterveysapu saavutettavaksi: valtuustoaloite http://alviinaalamets.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250935-mielenterveysapu-saavutettavaksi-valtuustoaloite <p>Masennus, ahdistus, itsetuhoiset ajatukset. Moni helsinkiläinen kamppailee näiden raskaiden tunteiden parissa päivittäin. Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään (14.2.2018) mielenterveyden ongelmista otsikolla &ldquo;Moni saa apua vasta, kun hätä on viedä hengen&rdquo;. Kynnys avun saamiseen on liian korkea. Siksi jätän tänään Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen kynnyksettömän mielenterveysklinikan kokeilemiseksi.<br /><br /><strong>&ldquo;Valtuustoaloite matalan kynnyksen mielenterveysavun lisäämiseksi</strong><br /><br />Matalan kynnyksen mielenterveysavun puute on edelleen ongelma Helsingissä. Sairauspoissaolot mielenterveyssyistä maksavat yhteiskunnalle noin 130 miljoonaa euroa vuodessa. Joka päivä noin kahdeksan nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä. Esimerkiksi akuuttiapua tarjoavan Sekasin-chatin käyttäjämääriä tarkastellessa selviää, että kysyntä on valtavaa.<br /><br />Mielenterveysongelmien hoito ja ennaltaehkäisy on sekä taloudellisesti että inhimillisesti tärkeää Helsingille. Toimivassa kaupungissa jokainen saa tarvitsemaansa hoitoa ja eväitä onnelliseen, turvalliseen arkeen.<br /><br />Monille hoitoon hakeutumisen estää epätietoisuus oikeasta hoitopaikasta, pelko stigmasta ja avun saamisen hitaus. Helsingissä akuuteista mielenterveysongelmista kärsivän potilaan täytyy ensin odottaa ajan saamista terveyskeskukseen. Tämän jälkeen täytyy odottaa ajan saamista erikoislääkärille. Mielenterveyden ongelmien, kuten masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten synkkyydessä, päivien ja viikkojen jonotus on tuskallista. Lisäksi luukulta toiselle kulkeminen voi tuntua psyykkisistä ongelmista kärsivälle ylivoimaiselta haasteelta. Joskus apu tulee liian myöhään.<br /><br />Helsingin psykiatria- ja päihdekeskuksissa päihdepoliklinikan vastaanotto on auki ilman ajanvarausta arkisin klo 9-10.30. Vastaanotossa asiakas saa ohjausta ja neuvontaa, ja hoidon tarpeessa oleva potilas pääsee heti oikeaan paikkaan sen piiriin. Kynnyksetön hoitoonpääsy on potilaalle yksinkertaista, ja helpottaa päihdeongelmista kärsivän hoitoon hakeutumista ennen kuin potilaan tilanne vakavoituu. Niille, jotka eivät ole vielä hoitosuhteessa ja kärsivät psyykkisistä ongelmista, mutta eivät päihdeongelmista, vastaavaa palvelua ei ole.<br /><br />Esimerkiksi Vantaalla on HYKS-Psykiatrian kanssa yhteinen mielenterveyspalvelupiste, jonne kuka tahansa voi ilman ajanvarausta hakeutua matalalla kynnyksellä. Pisteelle voi myös varata ajan netistä.<br /><br />Me allekirjoittaneet edellytämme, että Helsinki kokeilee kynnyksetöntä pääsyä päihdepalvelujen lisäksi myös mielenterveyspalveluissa esimerkiksi tiettyinä asiointiajankohtina.&rdquo;<br /><br />Toivon aloitteelle tukea valtuutetuilta illan valtuuston kokouksessa. Emme voi jättää mielenterveyden ongelmista kärsiviä yksin.</p> Masennus, ahdistus, itsetuhoiset ajatukset. Moni helsinkiläinen kamppailee näiden raskaiden tunteiden parissa päivittäin. Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään (14.2.2018) mielenterveyden ongelmista otsikolla “Moni saa apua vasta, kun hätä on viedä hengen”. Kynnys avun saamiseen on liian korkea. Siksi jätän tänään Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen kynnyksettömän mielenterveysklinikan kokeilemiseksi.

“Valtuustoaloite matalan kynnyksen mielenterveysavun lisäämiseksi

Matalan kynnyksen mielenterveysavun puute on edelleen ongelma Helsingissä. Sairauspoissaolot mielenterveyssyistä maksavat yhteiskunnalle noin 130 miljoonaa euroa vuodessa. Joka päivä noin kahdeksan nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä. Esimerkiksi akuuttiapua tarjoavan Sekasin-chatin käyttäjämääriä tarkastellessa selviää, että kysyntä on valtavaa.

Mielenterveysongelmien hoito ja ennaltaehkäisy on sekä taloudellisesti että inhimillisesti tärkeää Helsingille. Toimivassa kaupungissa jokainen saa tarvitsemaansa hoitoa ja eväitä onnelliseen, turvalliseen arkeen.

Monille hoitoon hakeutumisen estää epätietoisuus oikeasta hoitopaikasta, pelko stigmasta ja avun saamisen hitaus. Helsingissä akuuteista mielenterveysongelmista kärsivän potilaan täytyy ensin odottaa ajan saamista terveyskeskukseen. Tämän jälkeen täytyy odottaa ajan saamista erikoislääkärille. Mielenterveyden ongelmien, kuten masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten synkkyydessä, päivien ja viikkojen jonotus on tuskallista. Lisäksi luukulta toiselle kulkeminen voi tuntua psyykkisistä ongelmista kärsivälle ylivoimaiselta haasteelta. Joskus apu tulee liian myöhään.

Helsingin psykiatria- ja päihdekeskuksissa päihdepoliklinikan vastaanotto on auki ilman ajanvarausta arkisin klo 9-10.30. Vastaanotossa asiakas saa ohjausta ja neuvontaa, ja hoidon tarpeessa oleva potilas pääsee heti oikeaan paikkaan sen piiriin. Kynnyksetön hoitoonpääsy on potilaalle yksinkertaista, ja helpottaa päihdeongelmista kärsivän hoitoon hakeutumista ennen kuin potilaan tilanne vakavoituu. Niille, jotka eivät ole vielä hoitosuhteessa ja kärsivät psyykkisistä ongelmista, mutta eivät päihdeongelmista, vastaavaa palvelua ei ole.

Esimerkiksi Vantaalla on HYKS-Psykiatrian kanssa yhteinen mielenterveyspalvelupiste, jonne kuka tahansa voi ilman ajanvarausta hakeutua matalalla kynnyksellä. Pisteelle voi myös varata ajan netistä.

Me allekirjoittaneet edellytämme, että Helsinki kokeilee kynnyksetöntä pääsyä päihdepalvelujen lisäksi myös mielenterveyspalveluissa esimerkiksi tiettyinä asiointiajankohtina.”

Toivon aloitteelle tukea valtuutetuilta illan valtuuston kokouksessa. Emme voi jättää mielenterveyden ongelmista kärsiviä yksin.

]]>
6 http://alviinaalamets.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250935-mielenterveysapu-saavutettavaksi-valtuustoaloite#comments Kotimaa Helsingin kaupunginvaltuusto Helsinki Helvaltuusto Kansanterveys Mielenterveys Wed, 14 Feb 2018 12:11:30 +0000 Alviina Alametsä http://alviinaalamets.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250935-mielenterveysapu-saavutettavaksi-valtuustoaloite
Ystävänpäivänä: vammaiset versus kirjahyllyt http://anttijsiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250928-ystavanpaivana-vammaiset-versus-kirjahyllyt <p>Helsingin kaupunki on aikeissa <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/13022018/art-2000005562859.html">kilpailuttaa vammaisten asumispalvelut</a>. Kilpailutukset huolestuttavat monia vammaisia ja heidän omaisiaan, sillä kilpailutetut palvelut koetaan kasvottomiksi ja arvaamattomiksi. Kilpailutusta perustellaan hankintalailla. Samaan aikaan Helsingin kaupunki on hankkimassa tulevaan keskuskirjastoon Oodiin italialaisvalmisteiset kirjahyllyt ilman kilpailutusta, sillä hankintalaki mahdollistaa suorahankinnan. Oodin kirjahyllyjen kohdalla perusteluina on, että vain italialaisvalmistajan hyllyt voivat täyttää asetetut taiteelliset, tekniset ja toiminnalliset laatuvaatimukset.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei siinä mitään, että Helsingin kaupunki päättää hankkia italialaisvalmisteiset kirjahyllyt suorahankintana. Hyvä vain, jos saadaan kelpo hyllyt. Mutta olisi vähintään kohtuullista, että samalla logiikalla tarjottaisiin palveluja myös kanssaihmisille.</p><p>&nbsp;</p><p>Vammaisten asumispalvelujen kilpailuttamisen taustalla on vuonna 2017 voimaan astunut hankintalaki. Sen tarkoitus on turvata palveluntuottajien tasavertaiset mahdollisuudet, mutta esimerkiksi kuntien hankinnoissa kunta itse voi määrittää reunaehdot. Helsingin kaupunki on nyt määrittelemässä reunaehtoja sellaisiksi, että esimerkiksi vammaisten omaisten tukijärjestöjen on lähes mahdotonta pärjätä niissä. Asumispalvelujen hankinnasta on tarkoitus järjestää tarjouskilpailu, päävalintaperusteena hinta. Monia huolettaa, että kisassa pärjäävät vain suuret yritykset.</p><p>&nbsp;</p><p>Helsingin kaupunki suhtautuu nihkeästi vammaispalveluiden hankintaan suorahankintana. Asumispalveluita voidaan hankkia suorahankintana, jos palvelun kilpailuttaminen olisi selvästi kohtuutonta. Suorahankinnassa esimerkiksi kunta valitsee yhden tai usean toimittajan, joiden kanssa neuvottelee sopimuksen ehdoista ilman tarjouskilpailua. Tällöin hinta ei olisi ainoa ratkaiseva asia. kilpailutuksellakaan ei välttämättä synny merkittäviä hintaeroja. Juuri sen vuoksi kilpailuttaminen tuntuu monista vammaisten omaisista kohtuuttomalta.</p><p>&nbsp;</p><p>Vammaisten asumispalvelujen kilpailuttaminen koskettaa kaikkia kuntapäättäjiä, kaikissa kunnissa. Kuntapäättäjien tulisi pitää huolta siitä, että vammaisia ja heidän läheisiään kuunnellaan. Palveluiden kilpailuttamista ei pitäisi nähdä peikkona, mutta niille tulee voida asettaa selvät reunaehdot. Laatuun panostaminen tarkoittaa parhaassa tapauksessa hyviä palveluita, energisiä ihmisiä ja ennen muuta elämänlaatua.</p><p><br />Iloista ja yhdenvertaista ystävänpäivää kaikille!</p> Helsingin kaupunki on aikeissa kilpailuttaa vammaisten asumispalvelut. Kilpailutukset huolestuttavat monia vammaisia ja heidän omaisiaan, sillä kilpailutetut palvelut koetaan kasvottomiksi ja arvaamattomiksi. Kilpailutusta perustellaan hankintalailla. Samaan aikaan Helsingin kaupunki on hankkimassa tulevaan keskuskirjastoon Oodiin italialaisvalmisteiset kirjahyllyt ilman kilpailutusta, sillä hankintalaki mahdollistaa suorahankinnan. Oodin kirjahyllyjen kohdalla perusteluina on, että vain italialaisvalmistajan hyllyt voivat täyttää asetetut taiteelliset, tekniset ja toiminnalliset laatuvaatimukset.

 

Ei siinä mitään, että Helsingin kaupunki päättää hankkia italialaisvalmisteiset kirjahyllyt suorahankintana. Hyvä vain, jos saadaan kelpo hyllyt. Mutta olisi vähintään kohtuullista, että samalla logiikalla tarjottaisiin palveluja myös kanssaihmisille.

 

Vammaisten asumispalvelujen kilpailuttamisen taustalla on vuonna 2017 voimaan astunut hankintalaki. Sen tarkoitus on turvata palveluntuottajien tasavertaiset mahdollisuudet, mutta esimerkiksi kuntien hankinnoissa kunta itse voi määrittää reunaehdot. Helsingin kaupunki on nyt määrittelemässä reunaehtoja sellaisiksi, että esimerkiksi vammaisten omaisten tukijärjestöjen on lähes mahdotonta pärjätä niissä. Asumispalvelujen hankinnasta on tarkoitus järjestää tarjouskilpailu, päävalintaperusteena hinta. Monia huolettaa, että kisassa pärjäävät vain suuret yritykset.

 

Helsingin kaupunki suhtautuu nihkeästi vammaispalveluiden hankintaan suorahankintana. Asumispalveluita voidaan hankkia suorahankintana, jos palvelun kilpailuttaminen olisi selvästi kohtuutonta. Suorahankinnassa esimerkiksi kunta valitsee yhden tai usean toimittajan, joiden kanssa neuvottelee sopimuksen ehdoista ilman tarjouskilpailua. Tällöin hinta ei olisi ainoa ratkaiseva asia. kilpailutuksellakaan ei välttämättä synny merkittäviä hintaeroja. Juuri sen vuoksi kilpailuttaminen tuntuu monista vammaisten omaisista kohtuuttomalta.

 

Vammaisten asumispalvelujen kilpailuttaminen koskettaa kaikkia kuntapäättäjiä, kaikissa kunnissa. Kuntapäättäjien tulisi pitää huolta siitä, että vammaisia ja heidän läheisiään kuunnellaan. Palveluiden kilpailuttamista ei pitäisi nähdä peikkona, mutta niille tulee voida asettaa selvät reunaehdot. Laatuun panostaminen tarkoittaa parhaassa tapauksessa hyviä palveluita, energisiä ihmisiä ja ennen muuta elämänlaatua.


Iloista ja yhdenvertaista ystävänpäivää kaikille!

]]>
1 http://anttijsiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250928-ystavanpaivana-vammaiset-versus-kirjahyllyt#comments Kotimaa Hankintalaki Julkiset hankinnat Wed, 14 Feb 2018 08:18:22 +0000 Antti Siika-aho http://anttijsiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250928-ystavanpaivana-vammaiset-versus-kirjahyllyt
Sähkön siirtomaksun jatkuva nousu - kiinteät maksut jopa 57% http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250926-sahkon-siirtomaksun-jatkuva-nousu-kiinteat-maksut-jopa-57 <p>Sähkön siirtohinnat jatkavat nousuaan kuten kuvan Energiaviraston statistiikka kertoo. Erityisesti kiinteät maksut ovat nousseet koko 2010-luvun, joten vähän sähköä käyttävät ovat kärsineet noususta suhteessa enemmän. <a href="https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/sahkon-saastaminen-ei-kannata-varsinkaan-pienessa-taloudessa-jakelun-kiinteat-maksut-haukkaavat-jopa-57-laskusta-6701499">Tekniikka&amp;Talous-lehti kertoo</a> seuraavaa:</p><p>&quot;<em>Vuoden 2017 alussa kerrostalohuoneistossa asuvan tyyppikäyttäjän, jonka kulutus on 2000 kilowattituntia vuodessa, kiinteiden maksujen osuus sähkön jakelumaksuista oli noussut lähes 57 prosenttiin.</em>&quot;</p><p>Mietittäessä kannustamista energian säästämiseen on kehityssuunta aivan väärä.&nbsp;Jotenkin tuntuu kovin kummalliselta, että kerrostalojen vähän sähköä käyttävät kotitaloudet ovat suhteessa eniten maksamassa sähköverkon toimitusvarmuuden parantamista. Uutisen mukaan Energiavirasto jopa ennustaa, että energiaperusteinen maksukomponentti saattaa kadota kokonaan siirtohinnoittelusta.</p><p><strong>Verkkopalvelumaksujen korostuskatto</strong></p><p>Sähkömarkkinalakiin 1.9.2017 lisätyn säädöksen ja uuden maakaasumarkkinalain myötä verkonhaltija saa korottaa verkkopalvelumaksuja enintään 15 prosenttia korotusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana keräämiinsä maksuihin verrattuina.</p><p>Mitä tämä sitten voi viiden vuoden korotusten myötä pahimmillaan tarkoittaa mikäli korotus tehdään täysimääräisenä?</p><p>Lasketaan yksinkertaistettuna tuo sadan euron siirtomaksulle:</p><p>100 euroa x 1,15 x 1,15 x 1,15 x 1,15 x 1,15 = 201,14 euroa</p><p>Vuosittainen 15% kuulostaa vielä nipinnapin kohtuulliselta, mutta sen toistuessa lain sallimissa puitteissa vuosittain päästään viidellä korotuksella jo yli 100%:n hinnannousuun? Aika karua - paitsi toki Carunalle.</p><p><strong>Luonnollisen monopolin vaikeus</strong></p><p>Toisaalta on tärkeää parantaa sähköverkon toimitusvarmuutta, mutta kuinka paljon ja mihin hintaan? Energiavirasto arvioi korotusten kohtuullisuutta peilaten niitä sähköverkon parantamiseen liittyviin investointeihin. Ilmeisesti toistaiseksi ollaan korotukset katsottu oikeudenmukaisiksi.</p><p>Vaikkapa Kainuun tapahtumat tykkylumen vuoksi olivat toki hankalia. Kuitenkin on varmaan tarpeen pohtia kuinka paljon ratkaistaan ongelmia sähköverkkoinfran parantamisella ja toisaalta sitten paikallisilla varavoimajärjestelyillä.</p><p>Asiakkaallehan tämä luonnollinen monopoli on hankala ja hinnankorotukset ovat lähinnä ilmoitusasia. Esimerkiksi Vantaan Energia parisen vuotta sitten ilmoitti kirjeellä kuinka yösähkö muuttuu siten, että se alkaa aiemman klo 21:n sijasta klo 22 ja sunnuntai ei enää ole halvemman sähkön piirissä. Tämä vähäpätöiseltä vaikuttava muutos nosti sähkölaskua selvästi, kun sunnuntaina vietetään aikaa paljon kotona sekä esim saunominen ajoittui usein tuohon yhdeksän aikaan. Mutta mitäs teet muuta kuin hyväksyt, et mitään. Sama pätee näihin vuosittaisiin korotuksiin.</p><p>No, ulkomaiset pääomasijoittajat laskivat asiat ja ovat sijoittaneet tänne merkittäviä määriä. Miksi sitten vaikkapa Fortum katsoi tarpeelliseksi rahastaa verkkonsa ja sijoittaa myöhemmin rahat Saksaan Juniperiin on minulle arvoitus.</p><p><strong>Sähkön kuluttajahinta vielä kohtuullinen</strong></p><p>Euroopan tasolla sähkön hinta on velä varsin kohtuullinen, mutta suunta on huolestuttava. Se että moni sähkön säästämiseen pyrkivä kuluttaja ei enää juurikaan hyödy energiansäästöstä, on kuitenkin aivan vääränlainen kannustin.</p><p>Muutoinkin yllättävän vähällä huomioarvolla on tällä hetkellä energian säästäminen. Lähinnä tunnutaan keskittyvän siihen, että energiantuotantoa pyritään lisäämään eri tuotantotavoilla. Teollisuudella on erilaiset tuet ja helpotukset, mutta tavallisen kuluttajan hinta on jatkuvassa nousussa.</p> Sähkön siirtohinnat jatkavat nousuaan kuten kuvan Energiaviraston statistiikka kertoo. Erityisesti kiinteät maksut ovat nousseet koko 2010-luvun, joten vähän sähköä käyttävät ovat kärsineet noususta suhteessa enemmän. Tekniikka&Talous-lehti kertoo seuraavaa:

"Vuoden 2017 alussa kerrostalohuoneistossa asuvan tyyppikäyttäjän, jonka kulutus on 2000 kilowattituntia vuodessa, kiinteiden maksujen osuus sähkön jakelumaksuista oli noussut lähes 57 prosenttiin."

Mietittäessä kannustamista energian säästämiseen on kehityssuunta aivan väärä. Jotenkin tuntuu kovin kummalliselta, että kerrostalojen vähän sähköä käyttävät kotitaloudet ovat suhteessa eniten maksamassa sähköverkon toimitusvarmuuden parantamista. Uutisen mukaan Energiavirasto jopa ennustaa, että energiaperusteinen maksukomponentti saattaa kadota kokonaan siirtohinnoittelusta.

Verkkopalvelumaksujen korostuskatto

Sähkömarkkinalakiin 1.9.2017 lisätyn säädöksen ja uuden maakaasumarkkinalain myötä verkonhaltija saa korottaa verkkopalvelumaksuja enintään 15 prosenttia korotusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana keräämiinsä maksuihin verrattuina.

Mitä tämä sitten voi viiden vuoden korotusten myötä pahimmillaan tarkoittaa mikäli korotus tehdään täysimääräisenä?

Lasketaan yksinkertaistettuna tuo sadan euron siirtomaksulle:

100 euroa x 1,15 x 1,15 x 1,15 x 1,15 x 1,15 = 201,14 euroa

Vuosittainen 15% kuulostaa vielä nipinnapin kohtuulliselta, mutta sen toistuessa lain sallimissa puitteissa vuosittain päästään viidellä korotuksella jo yli 100%:n hinnannousuun? Aika karua - paitsi toki Carunalle.

Luonnollisen monopolin vaikeus

Toisaalta on tärkeää parantaa sähköverkon toimitusvarmuutta, mutta kuinka paljon ja mihin hintaan? Energiavirasto arvioi korotusten kohtuullisuutta peilaten niitä sähköverkon parantamiseen liittyviin investointeihin. Ilmeisesti toistaiseksi ollaan korotukset katsottu oikeudenmukaisiksi.

Vaikkapa Kainuun tapahtumat tykkylumen vuoksi olivat toki hankalia. Kuitenkin on varmaan tarpeen pohtia kuinka paljon ratkaistaan ongelmia sähköverkkoinfran parantamisella ja toisaalta sitten paikallisilla varavoimajärjestelyillä.

Asiakkaallehan tämä luonnollinen monopoli on hankala ja hinnankorotukset ovat lähinnä ilmoitusasia. Esimerkiksi Vantaan Energia parisen vuotta sitten ilmoitti kirjeellä kuinka yösähkö muuttuu siten, että se alkaa aiemman klo 21:n sijasta klo 22 ja sunnuntai ei enää ole halvemman sähkön piirissä. Tämä vähäpätöiseltä vaikuttava muutos nosti sähkölaskua selvästi, kun sunnuntaina vietetään aikaa paljon kotona sekä esim saunominen ajoittui usein tuohon yhdeksän aikaan. Mutta mitäs teet muuta kuin hyväksyt, et mitään. Sama pätee näihin vuosittaisiin korotuksiin.

No, ulkomaiset pääomasijoittajat laskivat asiat ja ovat sijoittaneet tänne merkittäviä määriä. Miksi sitten vaikkapa Fortum katsoi tarpeelliseksi rahastaa verkkonsa ja sijoittaa myöhemmin rahat Saksaan Juniperiin on minulle arvoitus.

Sähkön kuluttajahinta vielä kohtuullinen

Euroopan tasolla sähkön hinta on velä varsin kohtuullinen, mutta suunta on huolestuttava. Se että moni sähkön säästämiseen pyrkivä kuluttaja ei enää juurikaan hyödy energiansäästöstä, on kuitenkin aivan vääränlainen kannustin.

Muutoinkin yllättävän vähällä huomioarvolla on tällä hetkellä energian säästäminen. Lähinnä tunnutaan keskittyvän siihen, että energiantuotantoa pyritään lisäämään eri tuotantotavoilla. Teollisuudella on erilaiset tuet ja helpotukset, mutta tavallisen kuluttajan hinta on jatkuvassa nousussa.

]]>
43 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250926-sahkon-siirtomaksun-jatkuva-nousu-kiinteat-maksut-jopa-57#comments Kotimaa Caruna Energia Hinnannousu Sähkön kulutus Sähkön siirtohinnat Wed, 14 Feb 2018 08:07:00 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250926-sahkon-siirtomaksun-jatkuva-nousu-kiinteat-maksut-jopa-57
Yliopistolain satoa niitetään nyt yliopistoissa – mukana torajyviä? http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250882-yliopistolain-satoa-kylvetaan-nyt-yliopistoissa-mukana-torajyvia <p>Mitä Suomen yliopistoissa tapahtuu? Kysymys nousee mieleen, kun seuraa yliopistomaailmaa koskevaa uutisointia ja kuulee viestejä yliopistoista. Viesteissä kerrotaan epävarmuudesta, resurssipulasta, hallinnollisen työn lisääntymisestä, rahoitusmallin ongelmista, arvostuksen puutteen kokemuksista, huonosta johtamisesta, henkilöstön sivuuttamisesta ja ihmisten väsymisestä. Olen seurannut huolestuneena erityisesti Oulun ja Tampereen yliopiston sisäistä kuohuntaa. Henkilöstö on barrikadeilla ja epäluottamus johtoa kohtaan on käsin kosketeltavaa.</p><p>Tilanteisiin liittyy todennäköisesti rahoitusleikkauksista seuranneita säästöpaineita sekä henkilöihin liittyviä ristiriitoja, mutta ongelmien taustalla paistaa myös vuonna 2009 hyväksytty yliopistolaki. Silloin kylvettiin ne siemenet, joiden satoa nyt niitetään. Uutisoinnista voi päätellä, että siementen joukossa oli torajyviä.</p><p>Yliopistolaki herätti säätämisensä yhteydessä runsaasti huolta ja vastustusta. Suurin kritiikki kohdistui yliopistojen kaupallistumiseen, kun yliopistot haluttiin tehdä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta rahoituksesta sekä tuoda ulkopuolisia edustajia yliopistojen päätöksentekoon. Toinen merkittävä kritiikki kohdistui yliopiston sisäisen demokratian heikkenemiseen.</p><p>Kritiikki ei jäänyt katteettomaksi eivätkä ihan pelkkää arvuuttelua ole arviot vuoden 2009 yliopistolain ongelmista. Kansalliset arviot uuden yliopistolain seurauksista kertovat karua kieltä uudistuksen seurauksista. Vuonna 2016 julkaistussa arviossa todetaan, että henkilöstö on kokenut uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin. Samalla toimivallan ja päätöksenteon keskittyminen on etäännyttänyt yliopistoyhteisöä päätöksenteosta ja kärjistänyt näkemyseroja.&nbsp;</p><p>Huolet näyttävät siis ainakin osittain realisoituneen. Tampereen uuden suuryliopiston valmistelu on herättänyt huolta henkilöstössä ja opiskelijoissa. (<a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-tampereen-yliopiston-vakea-marssii-ulos-aula-tapotaynna-ihmisia-iskulauseet-raikuvat-200723658/" target="_blank">https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-tampereen-yliopiston-vakea-marssii-ulos-aula-tapotaynna-ihmisia-iskulauseet-raikuvat-200723658/</a>) Uudelle yliopistolle esitetty johtosääntöluonnos rajoittaisi yliopiston itsehallintoa sekä yliopistoyhteisön kykyä valita hallituksensa jäsenet itse.&nbsp;Lisäksi yliopistolaisten mukaan yhdistyvien yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat on pidetty valmistelusta pimennossa ja ohitettu päätösten valmistelussa.&nbsp;Tampereella siis ilmeisesti halutaan ulosmitata uuden yliopistolain mahdollistama yliopiston sisäisen demokratian kavennus täysimääräisesti ja jopa yli voimassaolevien lakien.</p><p>Oulun yliopistossa on taas julkista kuohuntaa liittyen dekaanin valintaan. (<a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaaniksi-henkiloston-tukemaa-ja-yliopiston-nykymenoa-kritisoinutta-professoria/776471/" target="_blank">http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaaniksi-henkiloston-tukemaa-ja-yliopiston-nykymenoa-kritisoinutta-professoria/776471/</a>) Kuohunta kytkeytyy niin ikään kysymykseen yliopiston sisäisestä demokratiasta ja johtamistavasta.</p><p>Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta asetti yksimielisesti dekaaniehdokkaakseen professori Vesa Puurosen, mutta jostain syystä yliopiston rehtori torjui esityksen, vaikka muita hakijoita tehtävään ei ollut. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Tehtävään esitetyllä henkilöllä on tiedekunnan henkilöstön vahva tuki eikä muita hakijoita ollut. Yliopiston henkilökunta onkin nyt ymmärrettävästi huolissaan yliopiston sisäisen demokratian kehityksestä. Todennäköisesti Puuronen jätettiin valitsematta, sillä hän on kritisoinut yliopiston johtamistapaa.</p><p>Yliopistoissa koetaan, että niitä johdetaan omavaltaisesti sisäinen demokratia sivuuttaen. Uuden yliopistolain säätämisen yhteydessä puhuttiin kauniisti yliopistojen autonomian lisääntymisestä. Näyttää kuitenkin käyneen niin, että autonomia on lisääntynyt lähinnä toimivan johdon suhteessa muuhun yliopistoväkeen.</p><p>Yliopistolakia tulisikin pikaisesti uudistaa yhteisöllisen päätöksenteon ja korkeakoululaitoksen sisäisen demokratian vahvistamiseksi.&nbsp;</p> Mitä Suomen yliopistoissa tapahtuu? Kysymys nousee mieleen, kun seuraa yliopistomaailmaa koskevaa uutisointia ja kuulee viestejä yliopistoista. Viesteissä kerrotaan epävarmuudesta, resurssipulasta, hallinnollisen työn lisääntymisestä, rahoitusmallin ongelmista, arvostuksen puutteen kokemuksista, huonosta johtamisesta, henkilöstön sivuuttamisesta ja ihmisten väsymisestä. Olen seurannut huolestuneena erityisesti Oulun ja Tampereen yliopiston sisäistä kuohuntaa. Henkilöstö on barrikadeilla ja epäluottamus johtoa kohtaan on käsin kosketeltavaa.

Tilanteisiin liittyy todennäköisesti rahoitusleikkauksista seuranneita säästöpaineita sekä henkilöihin liittyviä ristiriitoja, mutta ongelmien taustalla paistaa myös vuonna 2009 hyväksytty yliopistolaki. Silloin kylvettiin ne siemenet, joiden satoa nyt niitetään. Uutisoinnista voi päätellä, että siementen joukossa oli torajyviä.

Yliopistolaki herätti säätämisensä yhteydessä runsaasti huolta ja vastustusta. Suurin kritiikki kohdistui yliopistojen kaupallistumiseen, kun yliopistot haluttiin tehdä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta rahoituksesta sekä tuoda ulkopuolisia edustajia yliopistojen päätöksentekoon. Toinen merkittävä kritiikki kohdistui yliopiston sisäisen demokratian heikkenemiseen.

Kritiikki ei jäänyt katteettomaksi eivätkä ihan pelkkää arvuuttelua ole arviot vuoden 2009 yliopistolain ongelmista. Kansalliset arviot uuden yliopistolain seurauksista kertovat karua kieltä uudistuksen seurauksista. Vuonna 2016 julkaistussa arviossa todetaan, että henkilöstö on kokenut uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin. Samalla toimivallan ja päätöksenteon keskittyminen on etäännyttänyt yliopistoyhteisöä päätöksenteosta ja kärjistänyt näkemyseroja. 

Huolet näyttävät siis ainakin osittain realisoituneen. Tampereen uuden suuryliopiston valmistelu on herättänyt huolta henkilöstössä ja opiskelijoissa. (https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-tampereen-yliopiston-vakea-marssii-ulos-aula-tapotaynna-ihmisia-iskulauseet-raikuvat-200723658/) Uudelle yliopistolle esitetty johtosääntöluonnos rajoittaisi yliopiston itsehallintoa sekä yliopistoyhteisön kykyä valita hallituksensa jäsenet itse. Lisäksi yliopistolaisten mukaan yhdistyvien yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat on pidetty valmistelusta pimennossa ja ohitettu päätösten valmistelussa. Tampereella siis ilmeisesti halutaan ulosmitata uuden yliopistolain mahdollistama yliopiston sisäisen demokratian kavennus täysimääräisesti ja jopa yli voimassaolevien lakien.

Oulun yliopistossa on taas julkista kuohuntaa liittyen dekaanin valintaan. (http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaaniksi-henkiloston-tukemaa-ja-yliopiston-nykymenoa-kritisoinutta-professoria/776471/) Kuohunta kytkeytyy niin ikään kysymykseen yliopiston sisäisestä demokratiasta ja johtamistavasta.

Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta asetti yksimielisesti dekaaniehdokkaakseen professori Vesa Puurosen, mutta jostain syystä yliopiston rehtori torjui esityksen, vaikka muita hakijoita tehtävään ei ollut. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Tehtävään esitetyllä henkilöllä on tiedekunnan henkilöstön vahva tuki eikä muita hakijoita ollut. Yliopiston henkilökunta onkin nyt ymmärrettävästi huolissaan yliopiston sisäisen demokratian kehityksestä. Todennäköisesti Puuronen jätettiin valitsematta, sillä hän on kritisoinut yliopiston johtamistapaa.

Yliopistoissa koetaan, että niitä johdetaan omavaltaisesti sisäinen demokratia sivuuttaen. Uuden yliopistolain säätämisen yhteydessä puhuttiin kauniisti yliopistojen autonomian lisääntymisestä. Näyttää kuitenkin käyneen niin, että autonomia on lisääntynyt lähinnä toimivan johdon suhteessa muuhun yliopistoväkeen.

Yliopistolakia tulisikin pikaisesti uudistaa yhteisöllisen päätöksenteon ja korkeakoululaitoksen sisäisen demokratian vahvistamiseksi. 

]]>
22 http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250882-yliopistolain-satoa-kylvetaan-nyt-yliopistoissa-mukana-torajyvia#comments Kotimaa Korkeakoulupolitiikka Koulutusleikkaukset Oulun yliopisto Tampereen yliopisto Yliopistolaki Tue, 13 Feb 2018 08:34:34 +0000 Hanna Sarkkinen http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250882-yliopistolain-satoa-kylvetaan-nyt-yliopistoissa-mukana-torajyvia
Sipilän hallitus viritti itselleen ansan joka laukesi http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250881-sipilan-hallitus-viritti-itselleen-ansan-joka-laukesi <p>Juha Sipilän (kesk.) hallitus on kokenut tähän mennessä suurimman epäonnistumisensa, kun se on joutunut luopumaan sisäisten näkemyserojensa vuoksi perhevapaauudistuksesta.</p><p>Hallitus lähti perhevapaauudistuksen kanssa soitellen sotaan liikkeelle viime syksyn budjettiriihessä. Valmistelua laitettiin johtamaan peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.). Johtotroikkaan kuuluivat opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sekä sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.).</p><p>Kunnianhimoinen Sipilä ei kuunnellut innostuksensa keskellä edes omiaan. Olisi kannattanut pohtia pari kertaa esimerkiksi näitä kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) sanoja perhevapaauudistuksen mahdollisuuksista:</p><p>&rdquo;...on mahdotonta yrittää viedä uudistusta tällä vaalikaudella päätökseen. Esitetyillä epärealistisilla valmisteluvaatimuksilla yritetään luoda vääriä mielikuvia ja niillä harhauttaa ihmisiä&rdquo;, <a href="https://www.ess.fi/Mielipide/art2389970">hän kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa</a> vain muutamaa viikkoa ennen budjettiriihtä.</p><p>Kokenut kansanedustaja puhui &rdquo;tyypillisestä kokoomuksen mielikuvapolitikoinnista&rdquo;, mistä tuli sittemmin myös Sipilän keskustan ja Sampo Terhon sinisten mielikuvapolitikointia.</p><p>Anttila perusteli näkemyksensä uudistuksen mahdottomuudesta siten, että perhevapaauudistuksessa &rdquo;kolmikantainen valmistelu on välttämätöntä, koska työntekijät ja työnantajat rahoittavat ansiosidonnaista perhevapaaosuutta. Parlamentaarinen valmistelu on järkevä vaihtoehto merkittävien uudistusten suunnittelussa. Kaikkien eduskuntapuolueiden mukanaolo mahdollistaa uudistuksen toteutuksen vaalien jälkeisen hallituksen toimesta&rdquo;.</p><p>Tänään Sirkka-Liisa Anttila sanoi minulle olleensa viime syksynä pettynyt hallituksen budjettiriihen päätökseen yrittää saada perhevapaauudistus nopealla aikataululla aikaan. Keskustalainen painotti asiassa, kuinka ollakaan, &rdquo;kokoomuksen kiirettä&rdquo;, jonka vuoksi valmistelu ei ollut perusteellista.</p><p>Keskustan ministeri Saarikko pani pisteen tämän hallituksen perhevapaauudistukselle viime perjantaina. Hän oli kuullut asiassa eduskuntaryhmäänsä, johon Anttila muiden joukossa kuuluu.</p><p>Eilinen pääministeri Juha Sipilän, valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) sekä eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon (sin.) trion yritys tekohengittää uudistus henkiin oli tuhoon tuomittu. Lisärahaa ei työmarkkinajärjestöjen näppien alta ollut ansiosidonnaisiin vapaisiin luvassa, eikä kotihoidontuen alentamisesta ollut trion kesken poliittista yksimielisyyttä.</p><p>Työmarkkinajärjestöt suhtautuivat tiettävästi positiivisesti kotihoidontuen alentamiseen, jotta tasa-arvo työmarkkinoilla toteutuisi nykyistä paremmin ja työllisyysaste nousisi. Tässä näkemyksessä on paljon samaa kuin kokoomuksella.</p><p>Vaikka työmarkkinajärjestöt saivat ajatuksiaan esitellä, ei kyseessä ollut kolmikantavalmistelu mitenkään perinteisessä mielessä. Parlamentaaristakaan työskentely ei ollut, sillä oppositiota ei ollut valjastettu mukaan valmisteluun.</p><p>Tässä tuli toteen juuri se, minkä Anttila oli jo syksyllä ennustanut, eli tällä vaalikaudella perhevapaauudistus ei toteudu. Aikaa oli liian vähän ja valmistelu liian kapeilla hartioilla näin perustavanlaatuiseen asiaan.</p><p>Lisäksi poliittiset paineet aktiivimallin sekä soten vuoksi olivat hallituksessa suuret. Etenkin keskustassa pelättiin erityisesti sitä, että koko homma näyttää leikkaukselta, mikä ei olisi nättiä äänestäjien silmissä.</p><p>Sipilän hallitus yksinkertaisesti viritti itselleen ansan, jota sen ei olisi ollut mikään pakko tehdä. Hallitusohjelmassa perhevapaauudistusta ei ole. Anttila muistutti minulle tänä aamuna koko homman olleen opetus siitä, &rdquo;ettei hallitusohjelman ohi kannata ottaa asioita&rdquo;.</p><p>Ansa laukesi nolosti. Tämä on tappio niin keskustalle, kokoomukselle kuin sinisille. Hallituspuolueet ovat tehneet asian oppositiolle erityisen makeaksi syyttelemällä epäonnistumisesta toisiaan.</p> Juha Sipilän (kesk.) hallitus on kokenut tähän mennessä suurimman epäonnistumisensa, kun se on joutunut luopumaan sisäisten näkemyserojensa vuoksi perhevapaauudistuksesta.

Hallitus lähti perhevapaauudistuksen kanssa soitellen sotaan liikkeelle viime syksyn budjettiriihessä. Valmistelua laitettiin johtamaan peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.). Johtotroikkaan kuuluivat opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sekä sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.).

Kunnianhimoinen Sipilä ei kuunnellut innostuksensa keskellä edes omiaan. Olisi kannattanut pohtia pari kertaa esimerkiksi näitä kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) sanoja perhevapaauudistuksen mahdollisuuksista:

”...on mahdotonta yrittää viedä uudistusta tällä vaalikaudella päätökseen. Esitetyillä epärealistisilla valmisteluvaatimuksilla yritetään luoda vääriä mielikuvia ja niillä harhauttaa ihmisiä”, hän kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa vain muutamaa viikkoa ennen budjettiriihtä.

Kokenut kansanedustaja puhui ”tyypillisestä kokoomuksen mielikuvapolitikoinnista”, mistä tuli sittemmin myös Sipilän keskustan ja Sampo Terhon sinisten mielikuvapolitikointia.

Anttila perusteli näkemyksensä uudistuksen mahdottomuudesta siten, että perhevapaauudistuksessa ”kolmikantainen valmistelu on välttämätöntä, koska työntekijät ja työnantajat rahoittavat ansiosidonnaista perhevapaaosuutta. Parlamentaarinen valmistelu on järkevä vaihtoehto merkittävien uudistusten suunnittelussa. Kaikkien eduskuntapuolueiden mukanaolo mahdollistaa uudistuksen toteutuksen vaalien jälkeisen hallituksen toimesta”.

Tänään Sirkka-Liisa Anttila sanoi minulle olleensa viime syksynä pettynyt hallituksen budjettiriihen päätökseen yrittää saada perhevapaauudistus nopealla aikataululla aikaan. Keskustalainen painotti asiassa, kuinka ollakaan, ”kokoomuksen kiirettä”, jonka vuoksi valmistelu ei ollut perusteellista.

Keskustan ministeri Saarikko pani pisteen tämän hallituksen perhevapaauudistukselle viime perjantaina. Hän oli kuullut asiassa eduskuntaryhmäänsä, johon Anttila muiden joukossa kuuluu.

Eilinen pääministeri Juha Sipilän, valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) sekä eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon (sin.) trion yritys tekohengittää uudistus henkiin oli tuhoon tuomittu. Lisärahaa ei työmarkkinajärjestöjen näppien alta ollut ansiosidonnaisiin vapaisiin luvassa, eikä kotihoidontuen alentamisesta ollut trion kesken poliittista yksimielisyyttä.

Työmarkkinajärjestöt suhtautuivat tiettävästi positiivisesti kotihoidontuen alentamiseen, jotta tasa-arvo työmarkkinoilla toteutuisi nykyistä paremmin ja työllisyysaste nousisi. Tässä näkemyksessä on paljon samaa kuin kokoomuksella.

Vaikka työmarkkinajärjestöt saivat ajatuksiaan esitellä, ei kyseessä ollut kolmikantavalmistelu mitenkään perinteisessä mielessä. Parlamentaaristakaan työskentely ei ollut, sillä oppositiota ei ollut valjastettu mukaan valmisteluun.

Tässä tuli toteen juuri se, minkä Anttila oli jo syksyllä ennustanut, eli tällä vaalikaudella perhevapaauudistus ei toteudu. Aikaa oli liian vähän ja valmistelu liian kapeilla hartioilla näin perustavanlaatuiseen asiaan.

Lisäksi poliittiset paineet aktiivimallin sekä soten vuoksi olivat hallituksessa suuret. Etenkin keskustassa pelättiin erityisesti sitä, että koko homma näyttää leikkaukselta, mikä ei olisi nättiä äänestäjien silmissä.

Sipilän hallitus yksinkertaisesti viritti itselleen ansan, jota sen ei olisi ollut mikään pakko tehdä. Hallitusohjelmassa perhevapaauudistusta ei ole. Anttila muistutti minulle tänä aamuna koko homman olleen opetus siitä, ”ettei hallitusohjelman ohi kannata ottaa asioita”.

Ansa laukesi nolosti. Tämä on tappio niin keskustalle, kokoomukselle kuin sinisille. Hallituspuolueet ovat tehneet asian oppositiolle erityisen makeaksi syyttelemällä epäonnistumisesta toisiaan.

]]>
27 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250881-sipilan-hallitus-viritti-itselleen-ansan-joka-laukesi#comments Kotimaa Perhevapaauudistus Tue, 13 Feb 2018 08:29:24 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250881-sipilan-hallitus-viritti-itselleen-ansan-joka-laukesi
Näkökulma: Mitä ex-ministeri Lindén teki asekauppiaan mukana Ugandassa http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250859-mita-liiketoimintaa-ykn-linden-harjoitti-ugandassa-patrian-asekauppiaan-kanssa <p>Suomalainen liikemies menehtyi Ugandan Kampalassa viime viikolla. Tämän hetkisten tietojen mukaan mies kuoli sairauskohtaukseen, mutta henkirikoksen mahdollisuuttakaan ei ole voitu sulkea pois.</p><p>Poliisin tekemässä esitutkinnassa on Ylen mukaan selvinnyt, että suomalaismies esitti Ugandaan saapuessaan lentokenttäviranomaisille väärennetyn kutsukirjeen.</p><p>Lehtitietojen mukaan miehen matkaseurueeseen kuulunut entinen kulttuuri- ja viestintäministeri&nbsp;<strong>Suvi Lindén</strong> on vahvistanut kuolemantapauksen. Iltalehden <a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802112200737116_u0.shtml">tietojen mukaan</a> kaksikko oli tehnyt yhteistyötä pitkän aikaa.</p><p>Lindén ei ole kommentoinut kuolemaa tai matkan tarkoitusta sen tarkemmin, mutta hän on ilmaissut syvän osanottonsa menehtyneen miehen perheen suruun.</p><p>Ylen tietojen mukaan menehtynyt mies oli Ugandassa markkinoimassa puolustusteknologiaa valmistavan Patrian tuotteita maan puolustusvoimille.&nbsp;Patria myönsi maanantaina, että Patria Land -liiketoiminta on antanut hänelle luvan markkinoida Patrian aseita Ugandassa.</p><p>Kuollut mies toimi pienessä liikkeenjohdon konsultointia tarjoavassa yrityksessä.&nbsp;Hän on ollut mukana myös useissa muissa yrityksissä, joista kaksi tarjoaa turvallisuus- ja vartiointipalveluja.</p><p>Juuri nyt kiinnostavinta kuitenkin on, mitä jättieläkettä nauttiva kokoomuksen ex-ministeri Suvi Lindén teki Ugandassa Patrian asekauppiaan kanssa?</p><p>YK:n laajakaistakomission korkean tason jäsenenä pörräävä entinen ministeri kutsui miestä liikekumppanikseen, mutta hän ei sanonut minkälaista liiketoimintaa heidän välillään oikein oli.&nbsp;</p><p>Lindén vie kehitysmaihin YK:n nimissä laajakaistoja, kun taas siellä menehtynyt mies oli kauppaamassa Patrian aseita.&nbsp;</p><p>Entä oliko entinen ministeri tietoinen siitä, että hänen seurueeseen kuuluneen miehen rajalla esittämä kutsukirje oli ilmeisesti väärennetty? Tai näin paikalliset viranomaiset ainakin ovat kertoneet.</p><p>En näe tässä nyt lainkaan yhteyttä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Lähde: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10071607">Yle Uutiset -&nbsp;Suomalaismies kuoli epäselvissä oloissa Ugandassa </a></em></p><p><em><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10071607">&ndash; mies markkinoi maassa Patrian aseita</a></em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Syvimmät osanottoni menehtyneen suomalaismiehen omaisille.</em></p> Suomalainen liikemies menehtyi Ugandan Kampalassa viime viikolla. Tämän hetkisten tietojen mukaan mies kuoli sairauskohtaukseen, mutta henkirikoksen mahdollisuuttakaan ei ole voitu sulkea pois.

Poliisin tekemässä esitutkinnassa on Ylen mukaan selvinnyt, että suomalaismies esitti Ugandaan saapuessaan lentokenttäviranomaisille väärennetyn kutsukirjeen.

Lehtitietojen mukaan miehen matkaseurueeseen kuulunut entinen kulttuuri- ja viestintäministeri Suvi Lindén on vahvistanut kuolemantapauksen. Iltalehden tietojen mukaan kaksikko oli tehnyt yhteistyötä pitkän aikaa.

Lindén ei ole kommentoinut kuolemaa tai matkan tarkoitusta sen tarkemmin, mutta hän on ilmaissut syvän osanottonsa menehtyneen miehen perheen suruun.

Ylen tietojen mukaan menehtynyt mies oli Ugandassa markkinoimassa puolustusteknologiaa valmistavan Patrian tuotteita maan puolustusvoimille. Patria myönsi maanantaina, että Patria Land -liiketoiminta on antanut hänelle luvan markkinoida Patrian aseita Ugandassa.

Kuollut mies toimi pienessä liikkeenjohdon konsultointia tarjoavassa yrityksessä. Hän on ollut mukana myös useissa muissa yrityksissä, joista kaksi tarjoaa turvallisuus- ja vartiointipalveluja.

Juuri nyt kiinnostavinta kuitenkin on, mitä jättieläkettä nauttiva kokoomuksen ex-ministeri Suvi Lindén teki Ugandassa Patrian asekauppiaan kanssa?

YK:n laajakaistakomission korkean tason jäsenenä pörräävä entinen ministeri kutsui miestä liikekumppanikseen, mutta hän ei sanonut minkälaista liiketoimintaa heidän välillään oikein oli. 

Lindén vie kehitysmaihin YK:n nimissä laajakaistoja, kun taas siellä menehtynyt mies oli kauppaamassa Patrian aseita. 

Entä oliko entinen ministeri tietoinen siitä, että hänen seurueeseen kuuluneen miehen rajalla esittämä kutsukirje oli ilmeisesti väärennetty? Tai näin paikalliset viranomaiset ainakin ovat kertoneet.

En näe tässä nyt lainkaan yhteyttä. 

 

Lähde: Yle Uutiset - Suomalaismies kuoli epäselvissä oloissa Ugandassa

– mies markkinoi maassa Patrian aseita

 

Syvimmät osanottoni menehtyneen suomalaismiehen omaisille.

]]>
48 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250859-mita-liiketoimintaa-ykn-linden-harjoitti-ugandassa-patrian-asekauppiaan-kanssa#comments Kotimaa Aseteollisuus Patria Suvi Lindén Uganda Mon, 12 Feb 2018 18:10:55 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250859-mita-liiketoimintaa-ykn-linden-harjoitti-ugandassa-patrian-asekauppiaan-kanssa